Hoh hoijaa...kyllä meillä on hiljaista. Pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, vain pienin mellastaa täällä. Kyllä tässä vähän on haikea olo taas...ja etenkin kun katselee tuota pientä joka oli iltapäivällä aivan ihmeissään kun viimeinenkin sisko katosi. Nukkuakseen sen täytyi aina etsiä pehmolelu viereensä.

Viikko on ollut sellaista hulabaloota, etten ole edes kirjoittaa ehtinyt...vaikka on mieli tehnyt. Eeva pentutesteineen oli suureksi avuksi ja pitkin hampain minä vaihdoin Hippu kakkosen ihmishakuiseen pieneen. Emme varmasti olisi uskaltaneet pientä jättää kotiin ilman testiä, sen verran se kuitenkin on ollut koko ajan muita perässä, ja toisaalta pienimpänä aina jäänyt vähän isompien ja äänekkäämpien varjoon kun niitä on tarkkaillut. Oli kyllä testi itsessäänkin aivan valtavan mielenkiintoinen juttu. Jos vain mahdollista, niin kyllä meillä tullaan jatkossakin testaamaan pentuja. Niin että varo vain Eeva! :)

Nyt meillä on sitten iso ongelma; emme keksi pienelle nimeä. Tai vaihtoehtoja heitellään koko ajan järkevästä vähemmän järkevään, mutta ihan yhtä vaikeata tää on kuin nimenvalitseminen Sagalle alkuvuodesta. Plääh.

Tuleva viikonloppu on aika hurja. Sami on bemari-leirillä ja minä huomenna koulutuksessa, lapset mummilla ja papalla hoidossa, josta ukki hakee ne tänne kotiin ja sunnuntaina me sitten likkojen kanssa juhlimme isänpäivää ihan keskenämme. Jee!