Jaahas, jaahas...mistähän aloittaisi. Nano vetää sikeitä häkissään...ihan oikein, häkissään, ovi auki. Sehän ei ole ollut kovin innostunut häkistä...kun sinne ei saa koko sakkia mukaan, vaan joutuu olemaan ihan issekseen. Nyt on ollut niin tehokas iltapäivä, että pieni lepää onnellisena missä vain.

Joopa joo, Nanon kanssa käytiin tänään rautatieasemalla seikkailemassa ja katsomassa suurta maailmaa. Nano oli tosi reipas, vain kaksi asiaa meinasi hirvittää; pelottavasti kolisevat trolley-malliset laukut ja se boxissaan rumasti haukkunut pieni valkoinen. Niistäkin lopulta selvittiin kunnialla, vaikka kävimme kyllä vielä tekemässä uuden kierroksen aseman aulassa kun se pieni ja valkoinen oli kadonnut, ettei siitä jäänyt traumoja. Kovinhan tuo on vielä pieni neiti, joten pitkään ei voi seikkailla isossa maailmassa. Joten emmeköhän me mene toisenkin kerran samaan paikkaan, nähtävää kun jäi vieläkin.

Samalla harjoittelimme myös automatkustamista, joka ei edelleenkään oikein suju. Tällä kertaa henkiseksi tueksi pääsi Hippu-muori, joka viihtyy autossa erinomaisesti. Ja aika hyvinhän tuo toimikin. Siellä ne poistullessa nukkuivat vierekkäin. Hippukin pääsi asemalaiturille tokoilemaan...häiriötähän tuo nimenomaan kaipaa. Kyllä oli kontaktiharjoitus vaikea kun toisella puolen liikkui ihmisiä ja idän pikajunakin saapui ihmeteltäväksi. Taidan jatkossakin kuljettaa Hippua autossa Nanon mukana ja samalla saan sille omaa treeniaikaa vieraissa paikoissa.

Niin tuosta häkistä; meillä oli eilen työkavereita illanistujaisissa juuston ja viinien merkeissä. Lotta tietysti esitti heti heidän tullessaan koko normaalin riehurepertuaarinsa ja minä pelkäsin, ettei L satuta Nanoa vahingossa riehuessaan, joten laitoin sen häkkiin nukkumaan. Hiukan tuo alkuun piippasi, mutta nukahti sitten ja nukkui siellä useamman tunnin vaikka avasin ovenkin. Ja tänään siis myös...ehkä se tästä.

Nano tutustui tänään myös puomiin...tai ainakin osaan siitä. Meillä on täällä kellarissa puomin alastulon Jekun ja Even kontaktitreeniä varten ja Nano pääsi kanssani alakertaan päivällä. Minä lueskelin sähköposteja ja Nano kulki edestakaisin alastulolla. Pääsi se hiukan maistamaankin...;)

Agilitystä puheenollen; Merika ja Vinski saivat tänään kaksi LUVA-nollaa...enää yksi ja kolmosissa ollaan. Kyllä olimme tyytyväisiä Merikan puolesta ja skoolasimme omppulimpsalla heidän kunniakseen. :)

Yhdessä suhteessa Nano on kyllä tullut täysin kaheliin mummoonsa, nimittäin pissaamisessa. Minä jo iloitsin alkuun, että Nanohan tekee hienosti pissoja pihalle...no tekeehän se edelleenkin jos sen vaan saa aina vietyä sinne juuri oikealla hetkellä. Mutta sisällä se sitten pissaa usein juuri siihen missä sattuu hädän hetkellä olemaan. Paperitkin käyvät, mutta yhtä hyvin ihan mikä vaan lattialla oleva. Perjantaina olimme lasten kanssa lähdössä ulos, ja laitoin Sagan vaatteet lattialle, käännyin kaivamaan Lotalle hanskat ja totesin Nanon pissanneen Sagan haalarin päälle. Että näin meillä.

Koirille on koittanut varsinainen juhla-aika: Saga opettelee syömään itse! Ja kyllähän sen arvaa,. että suurin osa Sagan ruuista päätyy lattian kautta parempiin suihin...tai en nyt tiedä ehtiikö mitään tipahtaa lattialle asti, vai napataankö ne lennosta, sen verran tehokkaita kerjäläisiä Sagan ympärillä päivystää.

Meillä jäi taas agitreenit väliin...kyllä pääsi muutama ruma sana. Tällä kertaa hajosi autosta akku. Sami huomasi akun kunnon maanantaina kun auto ei aamulla käynnistynytkään. Torstaina haimme sitten lasten kanssa Samia vanhempainvartista, ja auto simahti koulun pihaan. En sitten jostain syystä halunnut lähteä Pennalaan, keskelle metsää kokeilemaan käynnistyisikö se sillä kerralla. Onneksi akku oli alle vuoden vanha, ja uusi saatiin siis takuuseen perjantaina. Nyt uskaltaa taas ajella.