Pennut kävi tänään elukka-asemalla. Neidit otti heti paikan haltuunsa ja herrakin pienen mietinnän jälkeen. Tarkastuksen ja sirutuksen jälkeen otettiinkin sitten tuttuun tapaan matsia, tosin pikkuinen kantoboxi jossa eläinlääkäriin menimme rajoitti hiukan toimintaa. Pärnänenkin pääsi maistamaan Iso-Viirun ihanaa? tempperamenttia, kun neiti hermostui hampaiden sörkkimisestä ja alkoi rimpuilla ja huutaa koko puolitoistakiloisella voimallaan. Tehokas tyttö! ;)

Iltapäivällä kävimme sitten treenaamassa Hollolassa. Yleensä verralenkit siellä ovat mukavia, mutta tänään ei kyllä nautinnosta voinut puhua kun vettä tuli taivaan täydeltä. Koirat olivat märkiä, lapset olivat märkiä ja me olimme märkiä. Onneksi treeni sentään oli erinomainen kaikilla koirilla, muuten olisi voinut ottaa päähän enemmäkin. Hippu tokoili pieniä pätkiä; vauhdista seisomista, merkille menoa, peruutusta, sivullaoloa ja maahanmenoa. Maahanmeno on syystä tai toisesta ihan hakusessa, joten ei muuta kuin perusteiden pariin. Ja asiasta sadanteen, Jekku on viime aikoina tehnyt erinomaisia kaukkaritreenejä. Jättekiva!

Keiju puolestaan teki pari vauhtipätkää, ja menikin kovaa. Kepit alkaa sujua koko ajan paremmin ja kontaktikin oli vauhdikas ja pysähdys hyvä, tosin harkkapuomilla. Kokonaisuudessaan kuitenkin erinomainen treeni sillekin. Samikin oli tyytyväinen Jekkuun ja Eveen, mikä tekee tunnelmasta treenin jälkeen hyvän, kun kumpikaan ei istu mököttämässä pieleen mennyttä treeniä. :p

Tässä alkaa haikein mielin tajuta, että pennuthan piru vie lähtevät kohta!!! Kyllä aika vaan on mennyt nopeasti...vastahan ne syntyivät. Nämä ovat kyllä huipputyyppejä kaikki, ja meillä on viikonloppuna vaikea valinta edessä kun yritämme valita omamme tyttöjen joukosta. Toivottavasti Eevasta ja pentutestistä on apua.

Jaahas...Eilen oli Kennelkerhon 25-vuotisjuhlat naamajaisten merkeissä, ja kivaa oli. Kiitos hyvästä seurasta ja hauskasta illasta kaikille...etenkin pisimpään mukana keikkuneille Punahilkalle, susihukalle, Pimennolle ja Tähkäpäälle...Texiä unohtamatta ;) Tänään hiukan väsytti kun muksut herättivät puoli kahdeksalta, mutta kyllä se siitä. Kun on riittävästi tekemistä ei ehdi olla väsynyt.

Torstaina jäi agilitreenit...siis ryhmäsellaiset...väliin jo toisen kerran peräkkäin kun kunnon migreeni kävi kimppuun. Kyllä ottaa pattiin. Onneksi sentään kävimme torstaiaamuna hallilla ja tein Keijukaisen kanssa edes hiukan keppejä ja kontaktia. Jekun ja Hipun kanssa yritin tokoilla, mutta itseä turhauttaa niin vietävästi kun edistyminen on niin pientä...ja Hipun kohdalla voi aina välillä kysyä että mikä edistyminen... :(

No onneksi Hippu sentään on loistavassa kunnossa tällä haavaa...ei vaivaa muoria kankeus ei...tuhatta ja sataa vaan menemään ja desibelit kattoon. Varmistus hyvälle kunnolle tuli tänään, kun Sami käytti Jekun ja Hipun osteopaatilla. Olihan molemmilla pientä jumia, mutta hyvin kuulemma aukesi.

Nyt kun Hipun hyvä kunto on todistettu, uskaltaudun tunnustamaan, että olen silloin tällöin hallilla yksin tai Päivin kanssa käydessä tehnyt Hipunkin kanssa pientä treeniä. Kun Keijun kanssa oikein takkuaa tarvitsen hiukan todistetta sille, että pystyn ylipäätänsä ohjaamaan jotain...ja Hipun kanssahan kaikki käy kuin tanssi...kyllä se menee kovaa!!! Ja täytyy sanoa, että kyllä muori itsekin on suu messingillä aina päästessään kiitämään. Tekee siis hyvää senkin päälle.

Huomenna on syksyn viimeinen tokotreeni... ja olen suunnitellut kaikenlaista kivaa päänne menoksi...odottakaahan aamua! :p

No niin, nyt se on tehty! Kun kerran kaikilla muillakin on...Samillakin. Samin oma on tiukan asiallinen (?) treeniblogi, mutta minä halusin oman avautumiskanavan. Sami tosin oli sitä mieltä, että jos kovasti meinaan avautua, pitää blogi pistää salasanan taakse. Enköhän minä kuitenkin sen verran asiallisesti osaa käyttäytyä ettei kukaan kunnianloukkaussyytteitä nostele...kurisen sitten itsekseni täällä kotona ne pahimmat kurinat. ;)

En siis missään nimessä tahtonut mitään treeniblogia vaan lähinnä nimenomaan meidän koiriemme ja kasvattiemme kuulumisiin ja muihin koiramaisiin juttuihin tarkoitetun paikan....kotisivut kun kuitenkin jäävät pakostakin kovin pintaraapaisuksi. Voihan tännekin silti joskus jotain treeneistäkin livahtaa...

Pennut nukkuvat rauhallisesti kopassaan ensimmäisen ulkoilun ja Sirkan, Maikun ja Arin vierailun uuvuttamina mutta tuo oma jälkeläistuotanto alkaa olla aika sippiä, joten ei muuta kuin suunta kohti sänkyjä.