Nanolla on ollut oikeaa teho-opetusta; maanantaina ajeltiin illalla Hollolaan koululle hakemaan Samia töistä kun sillä oli taas niitä vanhempainvartteja. Mukaan pääsivät Nano ja Hippu. Perillä Nano sai vaan ihmetellä, ja pari paikalle osunutta oppilasta silitteli sitä. Hippu puolestaan sai pienen tokotreenin, häiriöitä yllättäen.

Eilen käytiin isojen koirien kanssa hallilla iltapäivällä ja sekä Jekku että Hippu tekivät erinomaisen tokotreenin; molemmat hyppyä ja suoran luoksetulon (Jekulla loistava vauhti...jee!) ja lisäksi merkkiä sekä pientä takapäänkäyttötreeniä. Illalla sitten lähdin muka pikaisesti käymään piirin hallilla hakemassa tiliotteita jotta voin tarkistaa jäsenmaksut. Nano lähti tietysti totuttelemaan mukaan ja Hippu autoon tueksi ja turvaksi. Nano sitten saikin tehdä vähän sivulletuloja, pari luoksetuloa (kiitos vaan Elina avusta) ja leikimme tunnaripalikalla. Tuo muksuhan on kasvanut ihan huimasti ja tunnaripalikka toimi jo kohtuullisesti. Innolla se juoksi perään kun heitin kapulaa n. puolen metrin päähän itsestäni ja toi sen myös hyvin minulle asti, jolloin vähän härnäsin sitä kapulalla ja heitin taas jotta Nano pääsi hyökkäämään kimppuun. Oli sen osalta jättehyvä päivä. :D

Hippu puolestaan teki kokeenomaista; ensin heti hallin ovella kun se tuotiin sisään Jutta tervehti ja katsoi juoksut talouspaperilla, siitä suoraan paikallaolo (ei ongelmia). Pian tämän jälkeen edelleen kokeenomaisesti seuraaminen (voi apua!) ja liikkeestä seisominen (ok) ja vasta koko setin jälkeen palkka. No seuraamisen H teki pitkästä aikaa kamalasti; paikka väärä, ei istunut kuin kerran ilman käskyä ja käännökset valui Hankoon asti. Seisomaan jäämisessä huonoa oli vain se ettei se istunut ekasta käskystä sivulle. Hohhoijaa...mitähän tässä on viimeset puoli vuotta tehotreenattu...olisko sivu-komento ja seuraaminen! Mari antoi palautetta, että kokeenomaisesti pidän käsiä eri tavalla kuin muussa treenissä. Pitääpä siihen kiinnittää huomiota ja testailla auttaisiko se mitään.

Tänään kävin aamulla itsekseni...tai no Sagan kanssa...metsälenkillä ja hallilla treenaamassa. Hipulla hyviä seuraamispätkiä ja sivulletuloja pitäen kättä niinkuin Mari neuvoi. Ruututreeni oli myös ekstrahyvä samoin kapulan haku. Sen sijaan luovutus on edelleen hiukan hakusessa; Hippu on edelleen sitä mieltä, että samalla kun antaa kapulan, pitää antaa tassua, oikein hyvässä suorituksessa molemmat. Se on kyllä harvinaisen kumma piski. Jekku puolestaan teki ok peruutusta, ok ruutua, tosihyvää tunnarin etsintää ja kauniita käännöksiä. Iltapäivällä Nano ja Hippu pääsivät taas ajelulle...tänään vain ei käyty autosta ulkona.

Nyt Nano on alkanut näyttää sitä räyhäenergiaa, jota olen kaipaillut...edelleen se keskittyy tuon ikäiseksei (ja Hipun jälkeläiseksi) aivan valtavan hyvin yhteistoimintaan, mutta muuten se onkin sitten jo pikkuinen riiviö. Keiju on ajoittain hätää kärsimässä kun tuo roikkuu hännässä, korvassa, turkissa...joka paikassa, eikä oikein usko kun komennetaan. Eilen Nano kokeili kamikaze-uraa ja alkoi retuuttaa Jekun häntää. :o No rähähdyshän siitä seurasi...Jekku ei tuollaista suvaitse. Mammat ja mummot tuota naperoa jatkuvasti pyörittää äristen ja muristen. Ehkä siitäkin kunnon koira kasvaa. Hippumaisia piirteitäkin alkaa löytyä; Sami kiroili aika rumasti eilen, kun se yritti leikata Nanon kynsiä. Aika kauanhan tuo kesti ja Nanon ulina oli kieltämättä aika ärsyttävää. Puhumattakaan siitä miten se rimpuili. Pitäisiköhän tänään yrittää leikata tassukarvoja. ;)

Jaahas, jaahas...mistähän aloittaisi. Nano vetää sikeitä häkissään...ihan oikein, häkissään, ovi auki. Sehän ei ole ollut kovin innostunut häkistä...kun sinne ei saa koko sakkia mukaan, vaan joutuu olemaan ihan issekseen. Nyt on ollut niin tehokas iltapäivä, että pieni lepää onnellisena missä vain.

Joopa joo, Nanon kanssa käytiin tänään rautatieasemalla seikkailemassa ja katsomassa suurta maailmaa. Nano oli tosi reipas, vain kaksi asiaa meinasi hirvittää; pelottavasti kolisevat trolley-malliset laukut ja se boxissaan rumasti haukkunut pieni valkoinen. Niistäkin lopulta selvittiin kunnialla, vaikka kävimme kyllä vielä tekemässä uuden kierroksen aseman aulassa kun se pieni ja valkoinen oli kadonnut, ettei siitä jäänyt traumoja. Kovinhan tuo on vielä pieni neiti, joten pitkään ei voi seikkailla isossa maailmassa. Joten emmeköhän me mene toisenkin kerran samaan paikkaan, nähtävää kun jäi vieläkin.

Samalla harjoittelimme myös automatkustamista, joka ei edelleenkään oikein suju. Tällä kertaa henkiseksi tueksi pääsi Hippu-muori, joka viihtyy autossa erinomaisesti. Ja aika hyvinhän tuo toimikin. Siellä ne poistullessa nukkuivat vierekkäin. Hippukin pääsi asemalaiturille tokoilemaan...häiriötähän tuo nimenomaan kaipaa. Kyllä oli kontaktiharjoitus vaikea kun toisella puolen liikkui ihmisiä ja idän pikajunakin saapui ihmeteltäväksi. Taidan jatkossakin kuljettaa Hippua autossa Nanon mukana ja samalla saan sille omaa treeniaikaa vieraissa paikoissa.

Niin tuosta häkistä; meillä oli eilen työkavereita illanistujaisissa juuston ja viinien merkeissä. Lotta tietysti esitti heti heidän tullessaan koko normaalin riehurepertuaarinsa ja minä pelkäsin, ettei L satuta Nanoa vahingossa riehuessaan, joten laitoin sen häkkiin nukkumaan. Hiukan tuo alkuun piippasi, mutta nukahti sitten ja nukkui siellä useamman tunnin vaikka avasin ovenkin. Ja tänään siis myös...ehkä se tästä.

Nano tutustui tänään myös puomiin...tai ainakin osaan siitä. Meillä on täällä kellarissa puomin alastulon Jekun ja Even kontaktitreeniä varten ja Nano pääsi kanssani alakertaan päivällä. Minä lueskelin sähköposteja ja Nano kulki edestakaisin alastulolla. Pääsi se hiukan maistamaankin...;)

Agilitystä puheenollen; Merika ja Vinski saivat tänään kaksi LUVA-nollaa...enää yksi ja kolmosissa ollaan. Kyllä olimme tyytyväisiä Merikan puolesta ja skoolasimme omppulimpsalla heidän kunniakseen. :)

Yhdessä suhteessa Nano on kyllä tullut täysin kaheliin mummoonsa, nimittäin pissaamisessa. Minä jo iloitsin alkuun, että Nanohan tekee hienosti pissoja pihalle...no tekeehän se edelleenkin jos sen vaan saa aina vietyä sinne juuri oikealla hetkellä. Mutta sisällä se sitten pissaa usein juuri siihen missä sattuu hädän hetkellä olemaan. Paperitkin käyvät, mutta yhtä hyvin ihan mikä vaan lattialla oleva. Perjantaina olimme lasten kanssa lähdössä ulos, ja laitoin Sagan vaatteet lattialle, käännyin kaivamaan Lotalle hanskat ja totesin Nanon pissanneen Sagan haalarin päälle. Että näin meillä.

Koirille on koittanut varsinainen juhla-aika: Saga opettelee syömään itse! Ja kyllähän sen arvaa,. että suurin osa Sagan ruuista päätyy lattian kautta parempiin suihin...tai en nyt tiedä ehtiikö mitään tipahtaa lattialle asti, vai napataankö ne lennosta, sen verran tehokkaita kerjäläisiä Sagan ympärillä päivystää.

Meillä jäi taas agitreenit väliin...kyllä pääsi muutama ruma sana. Tällä kertaa hajosi autosta akku. Sami huomasi akun kunnon maanantaina kun auto ei aamulla käynnistynytkään. Torstaina haimme sitten lasten kanssa Samia vanhempainvartista, ja auto simahti koulun pihaan. En sitten jostain syystä halunnut lähteä Pennalaan, keskelle metsää kokeilemaan käynnistyisikö se sillä kerralla. Onneksi akku oli alle vuoden vanha, ja uusi saatiin siis takuuseen perjantaina. Nyt uskaltaa taas ajella.

Koiraongelmia vai ongelmakoiria?

Mistähän sitä alottaisi... jottei menisi ihan tylsäksi treeniraportiksi, niin puhutaan noista ongelmista: minä olen hiukan epäileväinen Nanon suhteen. Onkohan se sittenkään ihan niin kiva harrastuskoiran alku kuin toivoin...se nimittäin on kovin rauhallinen meidän koulutusleikkituokioissamme. Herranjestas, 9-viikkoinen pentu joka istuu paikoillaan ja napittaa silmiin, ei hypi, pompi ja riehu ympäriinsä koko ajan. Olen miettinyt tätä asiaa jo pari päivää, ja nyt se mokoma sivulletulo harjoituksissa jää oma-alotteisesti sivulle istumaan ja tarjoaa kontaktia...se pitää ihan hätistää pois siitä...kyllä siinä jotain vikaa on!!!

Samille jo eilen tai toissapäivänä puhuin asiasta, ja Sami vain myötäili...taisi mokoma sanoa vaan joo joo kuuntelematta sen enempää mitä puhuin...ei olisi ensimmäinen kerta. Tänään käytiin Päivin kanssa treenaamassa päivällä ja purin aiheesta sydäntäni Päiville...kyllä se taas kerran kattoi meikäläistä vähän hittaanlaisesti...ennen kuin purskahdimme molemmat nauruun. Kyllä tää elämä voi olla vaikeeta, kun tollastakin pitää miettiä. Eikös vaan välillä voisi olla iloinen kun on koira jolle ei tarvi syöttää rauhoittavia ennenkuin sen kanssa yrittää jotain tehdä. Ja löytyyhän Nanostakin sitten sopivan tilanteen tullen se salamannopea pikku pirulainen.

Eli Nanon treenit sujuvat jees. Ainoa ongelma meillä on noissa kapuloiden kantamisissa...mistäs taiot sopivat kapulat 2-kiloiselle , alle 20cm korkealle kääpiölle? Jopa tunnaripalikka on sille ihan tolkuttoman iso. Ehkä me vaan tyydytään jatkossakin leikkimään risuilla ja pilttipurkkien kansilla. Jos tota pienintä ohjatun kapulaa kokeilisi; se olis ainakin kevyt.

Kapuloista puheenollen...Jekku pitää nyt metallia suussaan!!!!!! Ei tosin mitenkään nätillä otteella, mutta ottaa suuhun, eikä tiputa ennen kuin otan sen. Ja mikä ihmekeinoista tepsi; no perinteinen Hippu-metodi. Treenaan metallinpitoa siis yhtä aikaa kahdella koiralla. Hippu pitää ensin onnellisena kapulaa suussaan ja saa namin. Parin toiston jälkeen Jekku on jo ihan kypsä kokeilemaan ja sen jälkeen tehdään jo vuorotellen. Into on molemmilla loistava ja ne kyttää koko ajan omaa vuoroaan. Joten ehkä se tästä.

Jekun kanssa on tehty nyt paljon nenänkäyttöharjoitusta tunnarilla. En tosin usko, että se Jekulle mikään ongelma tulee olemaan...edelleen suurin ongelma on se palikan pureskelu. Mutta josko sen niillä Jessican harjoitteilla saisi kitkettyä. Toivossa on hyvä elää.

Hippu puolestaan rellestää omaan tyyliinsä. Hallissa eilen tein lähinnä häiriö ja rauhoittumisharjoituksia: Seuraamista ihan ihmisten ja toisten koirien edessä, pysähdyksiä, käännöksiä ja pitkää sivulla oloa. Häiriö haittasi sitä yllättävän vähän, mutta käännökset eivät nyt sitten olletkaan ihan sitä mihin viime aikoina on totuttu...miksi? Siinäpä vasta pulma...joka tapauksessa niiden kanssa tarvitaan näköjään kuitenkin paljon toistoja vielä.

Keiju puolestaan on piristänyt elämääni loistavilla kepeillä sekä eilen että tänään. Ehkä se vielä siitä. Takaakierrot sujuvat vaihtelevasti. Joka tapauksessa niihinkin on nyt satsattu treeneissä, jotta minä säästyisin sellaisilta huimilta juoksukuviolta joita viime viikon ryhmätreeneissä oli pakko kokeilla, jotta frouva ylipäätänsä liikkui mihinkään. Mutta mikäs siinä, kun on hidas koira ehtii tällainen täyteläisempikin malli mukaan piruetteihin.

Tänään kuvattiin kuvia joulukorttiin (ja tilattiin netin kautta yks miljoona korttia) ja lavastus oli mahtava. Pitihän korttiin saada jouluinen tunnelma ja pikkuneidit kauneimmillaan, että saavat sitten sukulaistädit ihastella. ;p No hiukan uskalsin veikata, että myös pieni koiraneiti innostuu touhusta kun esiin kaivetaan kiiltävät joulupallot ja hopeanauhat. Siellähän se sitten poseerasi muiden mukana, milloin ei vetänyt hopeanauhaa perässään pitkin kämppää tai purrut Sagaa. Tässä hiukan maistiasia session tuloksista!

Treenasin tänään Hipun kanssa agihallilla tokoa. Sami naksutteli, kun otimme hiukan seuraamista (paikka pysyi hyvin!!Jes!), täyskäännöksiä (jotka alkavat olla 90 prosenttisesti erinomaisia ja loputkin hyviä) ja hiukan kaukkareita, jotka sitten tänään tuottivat vaikeuksia...eihän sitä voi koskaan kaikessa onnistua. Otimme myös kapulan hakua, jälleen kerran. Sitä saa tehdä varmaan ziljoona toistoa, että muori suvaitsee hakea kapulan käskystä. Muutoinhan se leikkii sillä ihan mielellään. Joka tapauksessa onnistunut treeni...kerrankin jäi ihan hyvä mieli!

Nanonkin kanssa "treenailimme" nyt illalla, kun Sami oli isojen kanssa lenkillä. Nanolla alkaa olla jo hämärä käsitys sivulletulosta ja katsekontaktista...ainakin tänä iltana...saa nähdä sitten huomenaamulla toimivatko ne vielä silloin!

Eilen tuli déja vu... pesin seiniä ja lattiaa hellan takaa ja mietin miten mukavaa on kerrankin kun Lotta leikkii itsekseen ja Saga puuhaa ruokapurkkiensa kanssa. Kunnes rysähdin pilvilinnoistani räminällä todellisuuteen; hellan takana olevaan koloon ilmestyi valkonaamainen pieni koira, josta jäi valkoinen pölyävä vana!!!

Saga ja Nano olivat hiukan laajentaneet tietojaan maailmasta tutustumalla maissitärkkelykseen...ou jeah sitä siivoa! Kyllä tuli elävästi mieleen Lotan ja Even toilailut kolmisen vuotta sitten. Piti ihan kaivella kuva-arkistoa. Edellä Lotta ja Eve korppujauhoineen, alla Saga ja Nano maissijauhoineen.

Meillä on ollut tehokas alkuviikko, ja yhtä tehokkaana jatkuu. Huoh!

Nano on päässyt hiukan katselemaan isoa maailmaa, ja eipä voi muuta sanoa, kuin reipas neiti.

Maanantaina käytiin Mustissa ja Mirrissä etsimässä pienelle sopivan kevyttä hihnaa. Siellä sitten harjoiteltiin myös hihnassa kävelyä, niinkin menestyksellisesti, että Sirkka tiistaina ihmetteli moneen otteeseen kuinka kauniisti se sujuu. (Sirkan Viima-pentu ei ollut yhtä innostunut hihnassa olosta) Autossa Nano tosin piippasi mennentullen, joten nyt sitten vaan autoharjoittelua paljon. Muutenkin pieni kammoksuu yksinoloa, mistä aiheutuu pientä piippausta, joten sitäkin täytyy siis harjoitella.

Tiistaina käytiin sitten Kennelkerhon pentutreffeillä piirin hallilla. Häntä tötteröllä mentiin tilanteesta toiseen ja kaikki kiinnosti. Häntä laski vain muutaman kerran alas, ei silloinkaan koipien väliin. Esim. 14-viikkoisen Tuubi-dogin leikkiinkutsu sai Nanon suuntaamaan vaivihkaa toiseen suuntaan. Fiksu piski siis. Ihmisiä neiti yllättäen ei ehtinyt käydä moikkaamassa, kun oli niin paljon muuta puuhaa. Täytyy siis jatkossakin ottaa sitä treeneihin mukaan ja komentaa treenikaverit maantasolle syöttämään sille makkaraa. ;)

Tiistaina saatiin myös ensimmäinen tokon ykköstulos Applefield's-sheltille. Kyllä meillä hurrattiin kun Merika soitti ja kertoi saaneensa Vinskin kanssa ykköstuloksen Tuuloksen tokossa. Vautsi vau...ihan kateeksi käy! Kukahan tuon Even kouluttaisi? Haluaisikohan Merika lainakoiran? ;) Entäs Hippu-muori sitten? Niin ne vaan lapset jyrää ohi joka rintamalla...muori vaan keskittyy rellestämiseen...hitsi että turhauttaa! Eikö nykyaikainen geenimanipulaatio muka pysty aivojen päivityksiin? Hippu ilmottautuu ensimmäiseksi koekaniiniksi!!!

Eilen hain Keijukaisen rellestämään välillä tänne meille...johan sitä ehti tulla ikävä kun se oli reilun viikon Sirkalla. ;) Sirkka tapansa mukaan antoi mukaan kaikenlaista herkkua...tällä kertaa koirille, ja meillä olikin illalla varsinaiset juhlat kun koirat pääsivät luun makuun. Nano tietysti etunenässä. On se muuten kumma juttu, että kaikkiruokainen Hippumme kävi vain vilkaisemassa luuta ja siirtyi puretusta pentuaitauksesta löytämänsä puristeluun pariin. Eihän se kyllä ole kovin innostunut puhtaasta lihastakaan, kun Sami välillä lihoja siistiessään antaa koirille kalvoja ja muita maistiaisia. Ja sitten se kuitenkin syö nahkaa, muovia ja vihanneksia....Ihme piski!!! (Vaikka se nyt kai ei ollut kenelläkään epäselvää)

No meikäläisellä olisi tänään kalan keittoa luvassa, sillä Sirkka tökkäsi myös kuhaa mukaan. Saavat koirat pitkästä aikaa kunnon puuro-vihannes-kala-mössöä. Illalla sitten Keijun agitreenit, samaan aikaan Samilla agijaos meillä (ja lapset siinä sivussa). Ja jotta iltapäivä olisi rauhallinen, niin Samilla on vielä pitkä opekokous viiteen asti. Huomenna Sami on menossa P-HAU:N koulutusohjaajien koulutukseen, jota Pete pitää ja sama koulutus jatkuisi käytännön harjoituksilla lauantaina...että rauhallista perhe-elämää luvassa.

No nyt se sitten on päätetty! Nimi nääs.

Minullahan oli nimi valmiina jo monta viikkoa sitten, mutta Sami ilmoitti, että ei käy, hän ei lenkitä sen nimistä koiraa. (Sami nyt muutenkin on niin huumorintajuton ;p) Mitä vikaa Tirppusessa muka on. Tirppunen on niin pitkä nimi, että Tirpuksi tai pelkästään nimellä Tirp sitä olisi kuitenkin kutsuttu. No ei tullut Tirppaa meidän taloon.

Katjan käydessä täällä syyslomalla mietimme porukalla erilaisia nimiä. Seuraava suosikkini oli Mirri...jota sitten agilityradalla huudeltaisiin Mir, Mir! (Rauha venäjäksi) Kaikenlaisia toinen toistaan hurjempia nimivaihtoehtoja heiteltiin ilmaan mutta mikään ei tuntunut sopivalta.

Seuraava kehitysvaihe oli testata nimiä Mimi ja Fiiu. Ei tarvinne kysyä kumman luulette olevan minun suosikkini. Fiiu tietysti...tässä vaiheessa oli jo selvinnyt, että meille jää se pienin ruippana, joten eikö pikku-Fiiu kuvaisi sitä kivasti? ;)

Tässä välissä sitä on kutsuttu joko Pennuksi tai Pieneksi. Tänään Sami pelotteli, että kohta sen nimeksi todella jää Pentu tai Vauva, jos en kohta keksi mitään sopivaa. No tyttöjä nukutellessani sitten pohdin tätä nimiasiaa ja päädyin nimeen jota Katjan ja Samin kanssa aivoriihessä ilmaan heiteltiin; minun pentuni on nimeltään Nano. Terapian (edesmennyt kristillinen rock-yhtye, jos wikipediaa on uskominen) sanoitusta lainaillakseni " Neljästä- seitsemään nanometriä, siinä on kaikki mitä voimme nähdä"...en ole vieläkään ihan varma onko tuo pikkiriikkinen otus viittä nanometriä, mutta toivottavasti sen lopullinen koko asettuu tuohon haarukkaan (näkyvän valon aallonpituus).

Katjan kanssa kyllä löysimme hiukan toisenlaisenkin kannusteen Nano (tai Nana) nimelle; tarvitseehan pentu oman tunnuslaulun. Tähän nimeen sopisi vallan mainiosti Nylon Beatin rallatus; sä oot viimeinen ( Nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nanna naana naa aa aa aa .... sä oot sellainen, kaikki tietää sen, sä oot viimeinen, suo jättäis en...) Toivottavasti tämäkään ei ihan pidä paikkaansa. :p

No, joka tapauksessa pienellä on nimi ja treenitkin on aloitettu: tänään harjoittelimme sivulletuloa ja maahanmenoa...ja hienosti sujui. Myös pantaa pidettiin kaulassa useampi tunti...vähän sitä piti jalalla rapsutella, mutta muuten homma sujui hienosti...saapa nähdä mitä sitten tapahtuu kun pantaan kiinnitetään hihna!!!

Kahdeksannen viikon täyttymisen kunniaksi punnitsimme jälleen neitosemme; tällä kertaa painoa oli kunnioitettavat 1583g...ei mikään jättiläinen tämä neiti.

Hoh hoijaa...kyllä meillä on hiljaista. Pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, vain pienin mellastaa täällä. Kyllä tässä vähän on haikea olo taas...ja etenkin kun katselee tuota pientä joka oli iltapäivällä aivan ihmeissään kun viimeinenkin sisko katosi. Nukkuakseen sen täytyi aina etsiä pehmolelu viereensä.

Viikko on ollut sellaista hulabaloota, etten ole edes kirjoittaa ehtinyt...vaikka on mieli tehnyt. Eeva pentutesteineen oli suureksi avuksi ja pitkin hampain minä vaihdoin Hippu kakkosen ihmishakuiseen pieneen. Emme varmasti olisi uskaltaneet pientä jättää kotiin ilman testiä, sen verran se kuitenkin on ollut koko ajan muita perässä, ja toisaalta pienimpänä aina jäänyt vähän isompien ja äänekkäämpien varjoon kun niitä on tarkkaillut. Oli kyllä testi itsessäänkin aivan valtavan mielenkiintoinen juttu. Jos vain mahdollista, niin kyllä meillä tullaan jatkossakin testaamaan pentuja. Niin että varo vain Eeva! :)

Nyt meillä on sitten iso ongelma; emme keksi pienelle nimeä. Tai vaihtoehtoja heitellään koko ajan järkevästä vähemmän järkevään, mutta ihan yhtä vaikeata tää on kuin nimenvalitseminen Sagalle alkuvuodesta. Plääh.

Tuleva viikonloppu on aika hurja. Sami on bemari-leirillä ja minä huomenna koulutuksessa, lapset mummilla ja papalla hoidossa, josta ukki hakee ne tänne kotiin ja sunnuntaina me sitten likkojen kanssa juhlimme isänpäivää ihan keskenämme. Jee!