No nyt se sitten on päätetty! Nimi nääs.
Minullahan oli nimi valmiina jo monta viikkoa sitten, mutta Sami ilmoitti, että ei käy, hän ei lenkitä sen nimistä koiraa. (Sami nyt muutenkin on niin huumorintajuton ;p) Mitä vikaa Tirppusessa muka on. Tirppunen on niin pitkä nimi, että Tirpuksi tai pelkästään nimellä Tirp sitä olisi kuitenkin kutsuttu. No ei tullut Tirppaa meidän taloon.
Katjan käydessä täällä syyslomalla mietimme porukalla erilaisia nimiä. Seuraava suosikkini oli Mirri...jota sitten agilityradalla huudeltaisiin Mir, Mir! (Rauha venäjäksi) Kaikenlaisia toinen toistaan hurjempia nimivaihtoehtoja heiteltiin ilmaan mutta mikään ei tuntunut sopivalta.
Seuraava kehitysvaihe oli testata nimiä Mimi ja Fiiu. Ei tarvinne kysyä kumman luulette olevan minun suosikkini. Fiiu tietysti...tässä vaiheessa oli jo selvinnyt, että meille jää se pienin ruippana, joten eikö pikku-Fiiu kuvaisi sitä kivasti? ;)
Tässä välissä sitä on kutsuttu joko Pennuksi tai Pieneksi. Tänään Sami pelotteli, että kohta sen nimeksi todella jää Pentu tai Vauva, jos en kohta keksi mitään sopivaa. No tyttöjä nukutellessani sitten pohdin tätä nimiasiaa ja päädyin nimeen jota Katjan ja Samin kanssa aivoriihessä ilmaan heiteltiin; minun pentuni on nimeltään Nano. Terapian (edesmennyt kristillinen rock-yhtye, jos wikipediaa on uskominen) sanoitusta lainaillakseni " Neljästä- seitsemään nanometriä, siinä on kaikki mitä voimme nähdä"...en ole vieläkään ihan varma onko tuo pikkiriikkinen otus viittä nanometriä, mutta toivottavasti sen lopullinen koko asettuu tuohon haarukkaan (näkyvän valon aallonpituus).
Katjan kanssa kyllä löysimme hiukan toisenlaisenkin kannusteen Nano (tai Nana) nimelle; tarvitseehan pentu oman tunnuslaulun. Tähän nimeen sopisi vallan mainiosti Nylon Beatin rallatus; sä oot viimeinen ( Nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nanna naana naa aa aa aa .... sä oot sellainen, kaikki tietää sen, sä oot viimeinen, suo jättäis en...) Toivottavasti tämäkään ei ihan pidä paikkaansa. :p
Minullahan oli nimi valmiina jo monta viikkoa sitten, mutta Sami ilmoitti, että ei käy, hän ei lenkitä sen nimistä koiraa. (Sami nyt muutenkin on niin huumorintajuton ;p) Mitä vikaa Tirppusessa muka on. Tirppunen on niin pitkä nimi, että Tirpuksi tai pelkästään nimellä Tirp sitä olisi kuitenkin kutsuttu. No ei tullut Tirppaa meidän taloon.
Katjan käydessä täällä syyslomalla mietimme porukalla erilaisia nimiä. Seuraava suosikkini oli Mirri...jota sitten agilityradalla huudeltaisiin Mir, Mir! (Rauha venäjäksi) Kaikenlaisia toinen toistaan hurjempia nimivaihtoehtoja heiteltiin ilmaan mutta mikään ei tuntunut sopivalta.
Seuraava kehitysvaihe oli testata nimiä Mimi ja Fiiu. Ei tarvinne kysyä kumman luulette olevan minun suosikkini. Fiiu tietysti...tässä vaiheessa oli jo selvinnyt, että meille jää se pienin ruippana, joten eikö pikku-Fiiu kuvaisi sitä kivasti? ;)
Tässä välissä sitä on kutsuttu joko Pennuksi tai Pieneksi. Tänään Sami pelotteli, että kohta sen nimeksi todella jää Pentu tai Vauva, jos en kohta keksi mitään sopivaa. No tyttöjä nukutellessani sitten pohdin tätä nimiasiaa ja päädyin nimeen jota Katjan ja Samin kanssa aivoriihessä ilmaan heiteltiin; minun pentuni on nimeltään Nano. Terapian (edesmennyt kristillinen rock-yhtye, jos wikipediaa on uskominen) sanoitusta lainaillakseni " Neljästä- seitsemään nanometriä, siinä on kaikki mitä voimme nähdä"...en ole vieläkään ihan varma onko tuo pikkiriikkinen otus viittä nanometriä, mutta toivottavasti sen lopullinen koko asettuu tuohon haarukkaan (näkyvän valon aallonpituus).
Katjan kanssa kyllä löysimme hiukan toisenlaisenkin kannusteen Nano (tai Nana) nimelle; tarvitseehan pentu oman tunnuslaulun. Tähän nimeen sopisi vallan mainiosti Nylon Beatin rallatus; sä oot viimeinen ( Nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nan nanna naana, nan nan naana, nanna naana naa aa aa aa .... sä oot sellainen, kaikki tietää sen, sä oot viimeinen, suo jättäis en...) Toivottavasti tämäkään ei ihan pidä paikkaansa. :p
No, joka tapauksessa pienellä on nimi ja treenitkin on aloitettu: tänään harjoittelimme sivulletuloa ja maahanmenoa...ja hienosti sujui. Myös pantaa pidettiin kaulassa useampi tunti...vähän sitä piti jalalla rapsutella, mutta muuten homma sujui hienosti...saapa nähdä mitä sitten tapahtuu kun pantaan kiinnitetään hihna!!!
Kahdeksannen viikon täyttymisen kunniaksi punnitsimme jälleen neitosemme; tällä kertaa painoa oli kunnioitettavat 1583g...ei mikään jättiläinen tämä neiti.
Kahdeksannen viikon täyttymisen kunniaksi punnitsimme jälleen neitosemme; tällä kertaa painoa oli kunnioitettavat 1583g...ei mikään jättiläinen tämä neiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti