Nyt on takana yksi tämän kesän tärkeimmistä agilitytapahtumista, SM-kilpailut Vantaalla. Pääsin tänä vuonna mukaan tunnelmaan vain sunnuntaina yksilökilpailujen merkeissä, koska sukulaisista ei löytynyt lapsenvahtia koko viikonlopuksi. Kävin toki paikalla perjantainakin, mutta puoli tuntia kisapaikalla Sagan ja Lotan kanssa nostatti otsalle tuskan hien ja poskille nolouden punan: Eivät nämä huutavat ja juoksentelevat lapset ole minun... Onneksi pääsin pois kisapaikalta Ikeaan shoppailemaan Hanna-tädin kanssa. Ostoslistalla olleet lastenkalusteet leikkimökkiin jäivät ostamatta mutta jotenkin sitä tavaraa silti kertyi mukaan reilun 80 euron arvosta, joten ihan tehokas reissu. Hauskan kauppareissun jälkeen kävimme taas kääntymässä kisapaikalla ja näimme kaukaa Jekun ensimmäisen radan ja katsomosta käsin Even toisen radan. (Eipä niissä tuloksellisesti juuri nähtävää ollut) Koska Even urakka oli jo ohi, se sai lähteä kanssamme Hanna-tädin luo kylään lähtiessämme lasten kanssa sinne iltapalalle ja iltatoimia tekemään, jotta lapset voisivat sitten nukkua autoon kotimatkalla.
Hanna-tädin luona olikin ratkiriemukasta; Lotta kertoi Hanna-tädille että pihallamme kasvaa perunasalaattia (ruohosipulia), Saga yritti käydä potalle vesiämpäriin (että voikin olla koomisen näköistä kun lapsi istuu viilipyttynä kylppärin lattialla ämpäri pyllyynsä takertuneena) ja ruokailu muuttui totaaliseksi kikatukseksi omia ja toisten tissejä tarkastellessa...kyllä lapset sitten voivat olla välillä yksinkertaisia...ja seuraavassa hetkessä niiiiin syvällisiä.
Lauantaina jäin siis suosiolla kotiin muksujen kanssa, mikä varmasti oli kaikkien kannalta parempi vaihtoehto: Sami sai keskittyä kisoihin rauhassa, minä säilytin hermoni jotakuinkin kasassa ja lapset saivat rauhassa leikkiä omassa pihassa juuri niin äänekkäästi ja riehakkaasti kuin halusivat. Seurasin toki koko ajan netistä joukkuekilpailuja, ja kovasti tuli jännitettyä tuttujen puolesta niinkin. Ja kyllähän siinä olikin jännitettävää kun Pete ja Meg joukkueineen voittivat maksien suomenmestaruuden! Onnea vain vielä kerran!!!
Sunnuntaina pääsin mukaan ja päivä olikin oikein kiva tuttuja moikkaillessa ja kisoja seuratessa. Nyt koin ekaa kertaa myös sen, että olin itse jännityksestä täristen radan reunalla Samin kisatessa. Ei minua yleensä ole noin jännittänyt, mutta eipä aiemmin ole tainnut ihan tällaisia menestymisen mahdollisuuksiakaan olla. Eve ja Sami olivat siis ensimmäisen radan (SM-titteli jaetaan hyppyradan ja agilityradan yhteistuloksen perusteella) jälkeen seitsemänsinä ja siten loistavissa asemissa toista rataa ajatellen. Minulla tärisivät kädet jo pitkään ennen heidän suoritustaan, jossa sitten tulikin kurja hylkäys väärän esteen suorittamisesta. Se oli niiin lähellä, mutta niin kaukana. Eve oli kuitenkin huippuhyvä pieni koira ja voimme olla kovin ylpeitä siitä. Onneksi seurakaverimme Marianne paikkasi omalla hienolla menestyksellään Samin virheen. Hiukan on tietysti ristiriitainen olo: Olen tosi iloinen Mariannen ja Vilin pronssista, mutta samalla sitä vaan miettii, että olisi tuolla palkintokorokkeella voinut olla tutumpikin koira. No ensi vuonna sitten. Ja onhan tässä tulossa MM-karsinnatkin. Mariannelle ja Vilille kuitenkin valtavasti onnea mitalista, samoin Katjalle ja Kokolle!
SM-kisojen jälkeen ja tietysti jo itse kisoissa ihmisiä puhuttivat viikonlopun radat: useat kisaajat pitivät niitä liian vaikeina, eikä minien ja maksien hyppyradoilta oikein syntynytkään tulosta, mikä latisti kisojen tunnelmaa. Olen kuitenkin ollut aika järkyttynyt siitä miten katkerat kanssakisaajat mollaavat mitalisteja netin keskustelupalstoilla nyt jälkeenpäin. Eihän se ole mitalistien vika jos ns. huiput eivät radoista selvinneet. Joku kuitenkin selvisi, ja on siten mitalinsa ansainnut. Ja itse olen kuitenkin sitä mieltä, että SM-kisoissa saa radoilla olla vaikeuttakin, liian helppoja radat eivät myöskään saisi olla (kuten medien hyppyrata). Olisi kuitenkin parempi, että hyppyrata olisi se helpompi ja todellinen mestaruus ratkottaisiin sitten vaikeilla agilityradoilla. Nyt asia oli ainakin mineissä ja makseissa toisin päin.
No, ehkä unohdamme SM-kisat ja siirrymme muihin aiheisiin. Viime keskiviikkona vietimme ihanan päivän Ainon ja Merikan vieraina Tuuloksessa. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä Enskaa ja Vinskiä. Treenailimme pihalla tokoa ja agilitya, katsoimme treenivinkkejä netistä ja kunhan turisimme. Vinski on edelleen oma ihana itsensä, mutta Enskasta on talven aikana kasvanut paljon miehekkäämpi ja aikuisempi kuin se vielä viime syksynä oli. Tein myös aivan mahtavan havainnon Enskan palkkauksesta kokeillessani sen kanssa takaakiertoja. Enska palkkautuu lelulla huomattavasti paremmin kuin namilla. Se myös tuo lelun kauniisti takaisin ja tarjoaa sitä uuteen leikkiin, mikä on Nanon kanssa ollut aikalailla työlästä. Olen aivan ihastunut Enskaan...edelleen. Kuvia Tuuloksen vierailusta löytyy täältä.
Tällä viikolla maanantaina uskaltauduin viimein kokeilemaan pihatreeniä nurmikolla Nanon kanssa. Jalka on parantunut kivasti, mutten uskalla vieläkään juoksuttaa sitä hiekka/kivialustalla, ettei vahingossakaan tulisi mitään uusia repeämiä. Nano olikin treenistä aivan innoissaan ja vauhtia todella riitti. Tein ensin pari ihan tavallista takaakiertoa ja palkkasin narupallolla. Tämän jälkeen teimme yhdistelmiä takaakierroista, sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä sekä hiukan edestäkääntymistä. Ja Nano oli niin jättehyvä ettei paremmasta väliä. Vauhtia riitti, etäisyyttä hyppyihin pystyi pitämään melko paljon jamuutenkin kaikki sujui. :D
Tiistaina kävimme aamulla halissa treenaamassa agilitya. Tein Nanon kanssa hypyn takana istumista (=odottamista) ja Maikun ohjeiden mukaan keinua bang game idealla. Nano oli keinun kanssa tosi hyvä ja teimme siis aluksi vain tassuilla alas pamauttamista, mutta koska se ei ollut äänestä millänsäkään, tein samaan pötköön myös ylös hyppäämistä ja siten keinun alas pamauttamista. Tuntui tosi hyvältä menetelmältä... joten tällä jatketaan. Tein pientä pätkää myös Keijun kanssa ja se olikin oikein pirtsakka jälleen.
Illalla kävin vielä Kennelkerhon toko-treeneissä Jekun (paikallaolo leikkiminen), Hipun (paikallaolo, häiriö, seuraaminen) ja Nanon (sivulle tulo, seuraaminen ja istuminen) kanssa. Jekku teki oman osuutensa mallikelpoisesti, mitä nyt jälleen kääntyi lonkalle paikallamakuussa. En aio kuitenkaan Jekun kanssa tuommoista asiaa käydä korjaamaan, vaan kääntyköön, jos kerran tekee sen vain kerran ja muuten pysyy hyvin paikoillaan.
Hippu puolestaan teki pitkästä aikaa tosi huonon treenin. Paikallaolossa se ei mennyt maahan kuin toisella käskyllä, oli levoton haukkuen ja koko ajan päätään käännellen. Toisaalta pääsin nyt huomauttamaan sille mitä ei saisi tehdä, joten ehkä siinä oli jotakin hyvääkin. Häiriöharjoittelu alkaa vähitellen tuottaa tulosta, ja Hippu istuu jo melko rauhallisesti sivulla ja yrittää olla näkemättä häiritsijää, ihan niin kuin pitäisikin. Seuraamisessa mikään ei sitten sujunutkaan. Jonna ja Mari katsoivat vieressä ja ensinnä kun pyysin Hipun sivulle ja se jäi mielestäni hiukan eteen, joten pyysin sitä korjaamaan paikkaa toisella sivu-käskyllä, jolloin se korjasi. Etupää näytti hyvältä mutta takapää kääntyi vinoon taakseni. Huoh! Siinä sitä sitten aikansa ihmeteltiin ja minä yritin perustella miksi haluan Hipun mieluummin hiukan taakse kuin yhtään eteen. Kaipa tässä nyt on hyväksyttävä sellainen ok perusasento, jolloin se on heti ensimmäisellä käskyllä hyvä eikä vaatia liikoja. Seuratessa Hippu onneksi korjaa sivu-käskyllä suoraan taakse eikä ala kiemurrella. Itse seuraaminenkaan ei kuitenkaan Marin ja Jonnan mukaan sujunut kolmea metriä pitemmälle hyvin, sillä heidän mukaansa Hippu alkoi kääntää takapäätä ulos, mikä oli minulle ihan uusi juttu, kun tuota seuraamista nyt on hiottu jo jonkin aikaa ja sitä ovat katsoneet useat ihmiset eikä kukaan aiemmin ole tuollaisesta huomauttanut. ISO HUOH! :(
Nano harjoitteli paikallaistumista, jossa olen jo nyt tarkkana siitä että istuminen on rauhallista ja katsekontakti pysyy minussa. Hipulta tätä ei ole alusta asti vaadittu ja se kyllä näkyy. Nano on niin paljon Hipun tyyppinen säheltäjä, että sen kanssa kerrotaan reilusti alusta asti mitä siltä toivotaan ja mitä ei. Lisäksi Nano teki häiriötä sivulla, joka sujuu jo melkoisen hyvin, sen päässä on selvästi tapahtunut jokin Klik-ilmiö tässä asiassa. Teimme myös liikkeelle lähtöjä, jotka ovat sujuneet yhden askeleen verran ok, kuten nytkin, mutta pitemmässä liikkeessä Nano alkaa irrota sivulle.
Tänään, tai tätä kirjoittaessa eilen, kävin Elinan ja Tuijan kanssa treenailemassa Hollolan kentällä ja sain paljon selvyyttä noihin seuraamisiin. Itseasiassa molemmat, sekä Nano että Hippu, kulkevat tosi kauniisti oikealla paikalla kunhan vain itse liikun riittävän rauhallisesti mutta silti rennosti, ja huomioin liikkeelle lähdössä oman vauhtini ja koiran. Eli nyt alkoi sitten omat seuraamisharjoitukseni. Kyllä on naapureilla taas katsottavaa kun rouva talsii ilman koiraa edestakaisin ja mutisee itsekseen. ;) Hipun seuraamisessa ei tälläkään kertaa havaittu mitään ongelmaa vaan se kulki suorassa. Ehkä tämä vaatii korkeampien voimien apua, joten pitäisköhän ottaa yhteyttä Oiliin ja pyytää sitä katsomaan asiaa ennen kuin kokonaan yöunet asian takia menee. :o
No, joka tapauksessa Jekku teki kiertoja ja leikki taas yhdellä narupallolla oikein innoissaan ja vauhdikkaana. Olin oikein iloisesti yllättynyt sen kiertonopeudesta ja innosta. Kiertoleikin lisäksi Jee ei tehnyt muuta kuin tunnaria, jossa se oli tänään superhyvä etsien joka kerta omansa kasan takaa ja muiden joukosta. Vähän meitä kyllä nauratti kun se omansa löydettyään pysähtyi hetkeksi poseeraamaan Elinalle ja Tuijalle ilmein "helppo nakki, huomaatteko kuinka hyvä olen!" :)
Hippu teki seuraamisen lisäksi ohjatun suuntia, joissa se oli ajoittain aivan kumma: ensimmäisellä lähetyksellä se lähti kiertämään hurjasti taakseen...älkää kysykö miksi, en ole vielä siirtänyt namialustoja kuin korkeintaan metrin merkiltä taaksepäin. Hyvin se teki töitä ja etsi koko ajan kohdettaan, mutta outoa silti. Tuon ensimmäisen haahuilun jälkeen se teki joukon hyviä suoria syöksyjä namialustoille, mutta kun olin jo lopettelemassa, se lähtikin käskyllä haahuamaan etuviistoon, eli lähti tulemaan eteenpäin kovasti namialustaa etsien. Se kävi tarkistamassa n. 15m päässä olevan oranssin merkin, ihmetteli hiukan hyppyä ja siinä vaiheessa annoin jo lisäkäskyjä jolloin sen toiminta keskeytyi ja se tuli luokseni kyselemään. Teimme sitten yhden helpotetun suorituksen niin että Elina näytti Hipulla kuinka hän laittaa namin alustalle, ja siitä tehtiin sitten kaksi sujuvaa suoraa lähetystä. Ihme otus tuo Hippu kuitenkin on!
Lisäksi Hippula teki tunnarin, jossa silläkin oli ensimmäistä kertaa mukana kasa vieraita kapuloita oman edessä. Ensimäisellä kerralla se katsoi mihin Elina oman laittoi, eikä vilkaissutkaan vieraita vaan juoksi lähelle omaa, jota se kuitenkin ei meinannut löytää, vaikka seisoi sen päällä ja touhusi kovasti. Tuija sanoi jälkeen päin, että hän jo mietti etsiikö se silmillä eikä nenällä. Toisella kerralla sama juttu, vieraat eivät kiinnostaneet pätkääkään, mutta nyt nenän käyttö oli jo huomattavasti parempaa. Kolmas kerta toden sanoo, ja kolmannella kerralla touhusimme muuta jottei se seuraisi mitä Elina tekee. Mennessä Hippu varmisti pikaisesti vieraat ja syöksyi taakse nurmeen etsimään omansa pikavauhtia. Elina sanoi, että kun se nuuskutti heinässä, kuului koko ajan nenän tuhinaa siiheen sivullekin. Olin hurjan onnellinen Hipun osaamisesta, etenkin eilisen sähläämisen jälkeen.
Nano teki sivulletuloja, jotka alkavat olla erinomaisia ja Elina häiriköi sitä sivulla. Kuten kirjoitinkin, se on tainnut tajuta jutun juonen ja oli hyvin rauhallisena sivullani piittaamatta Elinasta paljoakaan. Liikkeelle lähtöä ja seuraamispätkää mietimme sitten koko joukolla aika pitkään ja tulimme siihen tulokseen, että minun pitää lähteä liikkeelle oikealla jalalla vasemman sijaan, ja ottaa ensimmäiset askeleet riittävän pieninä, jotta Nano pääsee rytmiin mukaan, muuten se poukkoilee edestakaisin sivulla. Se kuitenkin haluaa kovasti tehdä oikein ja tietää jo aika hyvin mitä se sivu tarkoittaa, nyt vain minun pitää tarjota sille onnistumisen edellytykset. :D
Juhannuksena menemme taas mökille ja toiveissa on haku/jälkileikkejä koirille, jos vain ei sataisi ihan koko viikonloppua. :)
Hanna-tädin luona olikin ratkiriemukasta; Lotta kertoi Hanna-tädille että pihallamme kasvaa perunasalaattia (ruohosipulia), Saga yritti käydä potalle vesiämpäriin (että voikin olla koomisen näköistä kun lapsi istuu viilipyttynä kylppärin lattialla ämpäri pyllyynsä takertuneena) ja ruokailu muuttui totaaliseksi kikatukseksi omia ja toisten tissejä tarkastellessa...kyllä lapset sitten voivat olla välillä yksinkertaisia...ja seuraavassa hetkessä niiiiin syvällisiä.
Lauantaina jäin siis suosiolla kotiin muksujen kanssa, mikä varmasti oli kaikkien kannalta parempi vaihtoehto: Sami sai keskittyä kisoihin rauhassa, minä säilytin hermoni jotakuinkin kasassa ja lapset saivat rauhassa leikkiä omassa pihassa juuri niin äänekkäästi ja riehakkaasti kuin halusivat. Seurasin toki koko ajan netistä joukkuekilpailuja, ja kovasti tuli jännitettyä tuttujen puolesta niinkin. Ja kyllähän siinä olikin jännitettävää kun Pete ja Meg joukkueineen voittivat maksien suomenmestaruuden! Onnea vain vielä kerran!!!
Sunnuntaina pääsin mukaan ja päivä olikin oikein kiva tuttuja moikkaillessa ja kisoja seuratessa. Nyt koin ekaa kertaa myös sen, että olin itse jännityksestä täristen radan reunalla Samin kisatessa. Ei minua yleensä ole noin jännittänyt, mutta eipä aiemmin ole tainnut ihan tällaisia menestymisen mahdollisuuksiakaan olla. Eve ja Sami olivat siis ensimmäisen radan (SM-titteli jaetaan hyppyradan ja agilityradan yhteistuloksen perusteella) jälkeen seitsemänsinä ja siten loistavissa asemissa toista rataa ajatellen. Minulla tärisivät kädet jo pitkään ennen heidän suoritustaan, jossa sitten tulikin kurja hylkäys väärän esteen suorittamisesta. Se oli niiin lähellä, mutta niin kaukana. Eve oli kuitenkin huippuhyvä pieni koira ja voimme olla kovin ylpeitä siitä. Onneksi seurakaverimme Marianne paikkasi omalla hienolla menestyksellään Samin virheen. Hiukan on tietysti ristiriitainen olo: Olen tosi iloinen Mariannen ja Vilin pronssista, mutta samalla sitä vaan miettii, että olisi tuolla palkintokorokkeella voinut olla tutumpikin koira. No ensi vuonna sitten. Ja onhan tässä tulossa MM-karsinnatkin. Mariannelle ja Vilille kuitenkin valtavasti onnea mitalista, samoin Katjalle ja Kokolle!
SM-kisojen jälkeen ja tietysti jo itse kisoissa ihmisiä puhuttivat viikonlopun radat: useat kisaajat pitivät niitä liian vaikeina, eikä minien ja maksien hyppyradoilta oikein syntynytkään tulosta, mikä latisti kisojen tunnelmaa. Olen kuitenkin ollut aika järkyttynyt siitä miten katkerat kanssakisaajat mollaavat mitalisteja netin keskustelupalstoilla nyt jälkeenpäin. Eihän se ole mitalistien vika jos ns. huiput eivät radoista selvinneet. Joku kuitenkin selvisi, ja on siten mitalinsa ansainnut. Ja itse olen kuitenkin sitä mieltä, että SM-kisoissa saa radoilla olla vaikeuttakin, liian helppoja radat eivät myöskään saisi olla (kuten medien hyppyrata). Olisi kuitenkin parempi, että hyppyrata olisi se helpompi ja todellinen mestaruus ratkottaisiin sitten vaikeilla agilityradoilla. Nyt asia oli ainakin mineissä ja makseissa toisin päin.
No, ehkä unohdamme SM-kisat ja siirrymme muihin aiheisiin. Viime keskiviikkona vietimme ihanan päivän Ainon ja Merikan vieraina Tuuloksessa. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä Enskaa ja Vinskiä. Treenailimme pihalla tokoa ja agilitya, katsoimme treenivinkkejä netistä ja kunhan turisimme. Vinski on edelleen oma ihana itsensä, mutta Enskasta on talven aikana kasvanut paljon miehekkäämpi ja aikuisempi kuin se vielä viime syksynä oli. Tein myös aivan mahtavan havainnon Enskan palkkauksesta kokeillessani sen kanssa takaakiertoja. Enska palkkautuu lelulla huomattavasti paremmin kuin namilla. Se myös tuo lelun kauniisti takaisin ja tarjoaa sitä uuteen leikkiin, mikä on Nanon kanssa ollut aikalailla työlästä. Olen aivan ihastunut Enskaan...edelleen. Kuvia Tuuloksen vierailusta löytyy täältä.
Tällä viikolla maanantaina uskaltauduin viimein kokeilemaan pihatreeniä nurmikolla Nanon kanssa. Jalka on parantunut kivasti, mutten uskalla vieläkään juoksuttaa sitä hiekka/kivialustalla, ettei vahingossakaan tulisi mitään uusia repeämiä. Nano olikin treenistä aivan innoissaan ja vauhtia todella riitti. Tein ensin pari ihan tavallista takaakiertoa ja palkkasin narupallolla. Tämän jälkeen teimme yhdistelmiä takaakierroista, sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä sekä hiukan edestäkääntymistä. Ja Nano oli niin jättehyvä ettei paremmasta väliä. Vauhtia riitti, etäisyyttä hyppyihin pystyi pitämään melko paljon jamuutenkin kaikki sujui. :D
Tiistaina kävimme aamulla halissa treenaamassa agilitya. Tein Nanon kanssa hypyn takana istumista (=odottamista) ja Maikun ohjeiden mukaan keinua bang game idealla. Nano oli keinun kanssa tosi hyvä ja teimme siis aluksi vain tassuilla alas pamauttamista, mutta koska se ei ollut äänestä millänsäkään, tein samaan pötköön myös ylös hyppäämistä ja siten keinun alas pamauttamista. Tuntui tosi hyvältä menetelmältä... joten tällä jatketaan. Tein pientä pätkää myös Keijun kanssa ja se olikin oikein pirtsakka jälleen.
Illalla kävin vielä Kennelkerhon toko-treeneissä Jekun (paikallaolo leikkiminen), Hipun (paikallaolo, häiriö, seuraaminen) ja Nanon (sivulle tulo, seuraaminen ja istuminen) kanssa. Jekku teki oman osuutensa mallikelpoisesti, mitä nyt jälleen kääntyi lonkalle paikallamakuussa. En aio kuitenkaan Jekun kanssa tuommoista asiaa käydä korjaamaan, vaan kääntyköön, jos kerran tekee sen vain kerran ja muuten pysyy hyvin paikoillaan.
Hippu puolestaan teki pitkästä aikaa tosi huonon treenin. Paikallaolossa se ei mennyt maahan kuin toisella käskyllä, oli levoton haukkuen ja koko ajan päätään käännellen. Toisaalta pääsin nyt huomauttamaan sille mitä ei saisi tehdä, joten ehkä siinä oli jotakin hyvääkin. Häiriöharjoittelu alkaa vähitellen tuottaa tulosta, ja Hippu istuu jo melko rauhallisesti sivulla ja yrittää olla näkemättä häiritsijää, ihan niin kuin pitäisikin. Seuraamisessa mikään ei sitten sujunutkaan. Jonna ja Mari katsoivat vieressä ja ensinnä kun pyysin Hipun sivulle ja se jäi mielestäni hiukan eteen, joten pyysin sitä korjaamaan paikkaa toisella sivu-käskyllä, jolloin se korjasi. Etupää näytti hyvältä mutta takapää kääntyi vinoon taakseni. Huoh! Siinä sitä sitten aikansa ihmeteltiin ja minä yritin perustella miksi haluan Hipun mieluummin hiukan taakse kuin yhtään eteen. Kaipa tässä nyt on hyväksyttävä sellainen ok perusasento, jolloin se on heti ensimmäisellä käskyllä hyvä eikä vaatia liikoja. Seuratessa Hippu onneksi korjaa sivu-käskyllä suoraan taakse eikä ala kiemurrella. Itse seuraaminenkaan ei kuitenkaan Marin ja Jonnan mukaan sujunut kolmea metriä pitemmälle hyvin, sillä heidän mukaansa Hippu alkoi kääntää takapäätä ulos, mikä oli minulle ihan uusi juttu, kun tuota seuraamista nyt on hiottu jo jonkin aikaa ja sitä ovat katsoneet useat ihmiset eikä kukaan aiemmin ole tuollaisesta huomauttanut. ISO HUOH! :(
Nano harjoitteli paikallaistumista, jossa olen jo nyt tarkkana siitä että istuminen on rauhallista ja katsekontakti pysyy minussa. Hipulta tätä ei ole alusta asti vaadittu ja se kyllä näkyy. Nano on niin paljon Hipun tyyppinen säheltäjä, että sen kanssa kerrotaan reilusti alusta asti mitä siltä toivotaan ja mitä ei. Lisäksi Nano teki häiriötä sivulla, joka sujuu jo melkoisen hyvin, sen päässä on selvästi tapahtunut jokin Klik-ilmiö tässä asiassa. Teimme myös liikkeelle lähtöjä, jotka ovat sujuneet yhden askeleen verran ok, kuten nytkin, mutta pitemmässä liikkeessä Nano alkaa irrota sivulle.
Tänään, tai tätä kirjoittaessa eilen, kävin Elinan ja Tuijan kanssa treenailemassa Hollolan kentällä ja sain paljon selvyyttä noihin seuraamisiin. Itseasiassa molemmat, sekä Nano että Hippu, kulkevat tosi kauniisti oikealla paikalla kunhan vain itse liikun riittävän rauhallisesti mutta silti rennosti, ja huomioin liikkeelle lähdössä oman vauhtini ja koiran. Eli nyt alkoi sitten omat seuraamisharjoitukseni. Kyllä on naapureilla taas katsottavaa kun rouva talsii ilman koiraa edestakaisin ja mutisee itsekseen. ;) Hipun seuraamisessa ei tälläkään kertaa havaittu mitään ongelmaa vaan se kulki suorassa. Ehkä tämä vaatii korkeampien voimien apua, joten pitäisköhän ottaa yhteyttä Oiliin ja pyytää sitä katsomaan asiaa ennen kuin kokonaan yöunet asian takia menee. :o
No, joka tapauksessa Jekku teki kiertoja ja leikki taas yhdellä narupallolla oikein innoissaan ja vauhdikkaana. Olin oikein iloisesti yllättynyt sen kiertonopeudesta ja innosta. Kiertoleikin lisäksi Jee ei tehnyt muuta kuin tunnaria, jossa se oli tänään superhyvä etsien joka kerta omansa kasan takaa ja muiden joukosta. Vähän meitä kyllä nauratti kun se omansa löydettyään pysähtyi hetkeksi poseeraamaan Elinalle ja Tuijalle ilmein "helppo nakki, huomaatteko kuinka hyvä olen!" :)
Hippu teki seuraamisen lisäksi ohjatun suuntia, joissa se oli ajoittain aivan kumma: ensimmäisellä lähetyksellä se lähti kiertämään hurjasti taakseen...älkää kysykö miksi, en ole vielä siirtänyt namialustoja kuin korkeintaan metrin merkiltä taaksepäin. Hyvin se teki töitä ja etsi koko ajan kohdettaan, mutta outoa silti. Tuon ensimmäisen haahuilun jälkeen se teki joukon hyviä suoria syöksyjä namialustoille, mutta kun olin jo lopettelemassa, se lähtikin käskyllä haahuamaan etuviistoon, eli lähti tulemaan eteenpäin kovasti namialustaa etsien. Se kävi tarkistamassa n. 15m päässä olevan oranssin merkin, ihmetteli hiukan hyppyä ja siinä vaiheessa annoin jo lisäkäskyjä jolloin sen toiminta keskeytyi ja se tuli luokseni kyselemään. Teimme sitten yhden helpotetun suorituksen niin että Elina näytti Hipulla kuinka hän laittaa namin alustalle, ja siitä tehtiin sitten kaksi sujuvaa suoraa lähetystä. Ihme otus tuo Hippu kuitenkin on!
Lisäksi Hippula teki tunnarin, jossa silläkin oli ensimmäistä kertaa mukana kasa vieraita kapuloita oman edessä. Ensimäisellä kerralla se katsoi mihin Elina oman laittoi, eikä vilkaissutkaan vieraita vaan juoksi lähelle omaa, jota se kuitenkin ei meinannut löytää, vaikka seisoi sen päällä ja touhusi kovasti. Tuija sanoi jälkeen päin, että hän jo mietti etsiikö se silmillä eikä nenällä. Toisella kerralla sama juttu, vieraat eivät kiinnostaneet pätkääkään, mutta nyt nenän käyttö oli jo huomattavasti parempaa. Kolmas kerta toden sanoo, ja kolmannella kerralla touhusimme muuta jottei se seuraisi mitä Elina tekee. Mennessä Hippu varmisti pikaisesti vieraat ja syöksyi taakse nurmeen etsimään omansa pikavauhtia. Elina sanoi, että kun se nuuskutti heinässä, kuului koko ajan nenän tuhinaa siiheen sivullekin. Olin hurjan onnellinen Hipun osaamisesta, etenkin eilisen sähläämisen jälkeen.
Nano teki sivulletuloja, jotka alkavat olla erinomaisia ja Elina häiriköi sitä sivulla. Kuten kirjoitinkin, se on tainnut tajuta jutun juonen ja oli hyvin rauhallisena sivullani piittaamatta Elinasta paljoakaan. Liikkeelle lähtöä ja seuraamispätkää mietimme sitten koko joukolla aika pitkään ja tulimme siihen tulokseen, että minun pitää lähteä liikkeelle oikealla jalalla vasemman sijaan, ja ottaa ensimmäiset askeleet riittävän pieninä, jotta Nano pääsee rytmiin mukaan, muuten se poukkoilee edestakaisin sivulla. Se kuitenkin haluaa kovasti tehdä oikein ja tietää jo aika hyvin mitä se sivu tarkoittaa, nyt vain minun pitää tarjota sille onnistumisen edellytykset. :D
Juhannuksena menemme taas mökille ja toiveissa on haku/jälkileikkejä koirille, jos vain ei sataisi ihan koko viikonloppua. :)