maanantai 31. toukokuuta 2010

Viikonloppu takana ja uusi aurinkoinen viikko alussa. Mökkeily sujui ihan mukavasti vaikkei sää nyt mikään paras mahdollinen ollutkaan...mutta kun riittävän aikaisin aamulla aloittaa touhuamisen, ehtii paljon. Saga nimittäin ilahtui uudesta paikasta niin paljon, että heräsi jo kuudelta lauantaiaamuna ja aamutoimien jälkeen olimme ulkona jo kahdeksalta.

Nano oli mökille päästyään juuri niin innoissaan kuin voi olettaakin: Se juoksi ympäriinsä hölmönä ja yritti kovasti yllyttää muita riehumaan kanssaan. Se löysi kompostin hetkessä, ja kaivoi jatkuvasti jostain vanhoja soppaluita vaikka komposti peitettiin tuttuun tapaan etteivät koirat sinne pääsisi. Se myös aiheutti vaurioita kukkapenkeille ryntäilemällä mitä kummallisimmista paikoista. Mutta mikä positiivista, se ei haukkunut rannassa kaikelle mahdollisille kuten Jekku joka yrittää komentaa aaltoja.

Seurailtuani taannoin Oilin ja Zipun jäljestystä olen miettinyt niitä etsintäleikkejä joita ennen lapsia tehtiin Jekun ja Hipun kanssa ja nyt ehdotinkin Samille vastaavaa. Niinpä lauantaiaamuna Nano sai tehdä pientä tuoretta namijälkeä mikä yllätys yllätys ei tuottanut sille mitään ongelmia. Hipulle tehtiin vähän pitempi namijälki mutkalla ja aika harvaan tiputetuilla nameilla metsään ja se oli aivan innoissaan. Namit vaan tuntuivat jopa häiritsevän sitä hiukan. Jäljen lopuksi se jatkoi nuuskutellen reitin jota pitkin Sami oli tullut pois metsästä. Siellä ei ollut nameja, vaan Hippu sai rauhassa edetä reippaasti eteenpäin ja sen meno olikin mukavaa katsottavaa. Siinä se taas nähtii että kyllä siltäkin nenän käyttö onnistuu jos vain sitä itseään huvittaa.

Jekun leikki toteutettiin hiukan eri idealla. Me menimme lasten kanssa metsään piiloon sitä, ja Samikin tiesi vain mistä kohdasta olemme lähteneet liikkeelle. Eli Jekku pääsi heti peräämme tuoreelle jäljelle. Kuljimme vaihtelevassa maastossa mutkitellen maaston mukaan noin 250 metriä, jonka jälkeen istuimme mättäälle huitomaan hyttysiä, eikä aikaakaan kun Jekku ilmestyi innoissaan paikalle. Lotta oli myyty tällaiseen leikkiin ja halusi mennä uudestaan Jekkua piiloon, joten Sami ja tytöt menivät mökkitien toiselle puolelle piiloon sillä aikaa kun me Jekun kanssa tokoilimme pihassa. Tällä kertaa tuore jälki ei ollut niin pitkä (~100m) mutta sitäkin vaikeakulkuisempi. Olin aivan varma, ettei Jekku ollut oikeassa paikassa, koska jouduimme molemmat tekemään todella töitä päästäksemme hakkuujätteessä eteenpäin. Kerran Jekku kulki mutkan pitkäksi, mutta korjasi sen hetimmiten hienosti ja pomppi kivenlohkareita pitkin menemään. Lopussa se ei myöskään mennyt ihan suoraa reittiä vaan kulki hiukan ylempänä rinteessä kuin Sami ja tytöt olivat menneet, mutta ilmeisesti tuuli painoi hajua sinne päin. Hienosti se kuitenkin löysi etsimänsä kiven kupeesta saaden tietysti hurjat kehut. Kyllä se oli onnessaan tuollaisesta puuhasta. Pitäisi vaan useammin keksiä koirille tuollaista ei niin tavoitteellista hupia, josta ne nauttivat niin selvästi.

Tokoiluakaan en suinkaan unohtanut, sillä Hippu sai tehdä seuraamista Samin naksutellessa...yritän edelleen vahvistaa oikeaa paikkaa. Lisäksi treenasimme kapulan pitämistä, toista ajankohtaista teemamme. Nyt päästiin jo siihen, että Hippu piti kapulaa ihan itse, ilman että pidin sen kuonosta kiinni. Hippu tuntuu oppivan asioita nopeastikin, kunhan vain löytyy oikea tapa opettaa.

Nano puolestaan treenaili sivulletuloa, pientä seuraamista, sivulla oloa ja kiertämistä. Jekun kanssa tein muutaman noudon ja pientä kivaa.

Puolelta päivin lauantaina alkoi sadella, ja loppu päivän olimmekin sitten enemmän tai vähemmän sisällä. Kyllähän koirat saivat olla vielä 1,5-2h illan aikana ulkona, mutta mitään järkevää emme tehneet. Itse nautiskelimme saunomisesta ja makkaranpaistosta, noista pakollisista mökkihuveista. Myös Sagan kummitäti miehensä kanssa kävi moikkaamassa meitä kun nyt heidän kulmilleen oltiin päästy. Eve ja minä kunnostauduimme talviturkin heitossa, muut jättivät sen suosiolla väliin, sillä veden lämpötila oli hyytävät 13 astetta. Evekään ei tainnut tulla järveen ihan tarkoituksella. En tosin huomannut miten tai mistä se veteen tuli, kun itse seisoin kylmässä vedessä ja Lotta olisi kovasti halunnut tulla "uimaan" mutta kylmä vesi sai hänet heti kiljumaan rantaan. Yhtäkkiä Evekin vaan oli kanssani vedessä pyrkimässä rantakiville. Eipä se uimareissu Eveä paljoa hetkauttanut, kohta se oli taas muiden kanssa kivillä keikkumassa.

Sunnuntaina Sami lähti heti aamusta kisaamaan Even ja Jekun kanssa, kun me tyttöjen ja mummokoirien sekä Nanon kanssa jäimme mökille puuhailemaan. Kisamenestys ei päätä huimannut, päivän ainoalla nollaradallaan Eve tosin sai hyppysertin ollen kolmas, mutta muuten päivästä ei tuloksellisesti juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Sen sijaan meillä oli oikein mukava iltapäivä kisapaikalla. Lotta tapasi viime kesäisen ystävänsä Hilman, jonka kanssa leikit sujuivat heti ja kivaa oli. Minä puolestaan sain rauhassa tutustua uudelleen Even Siru-pentuun. Olin heti myyty Sirun ulkonäöstä: Näin siinä paljon ihanaista Hippuani. Se on siis kivarakenteinen kaunis narttu. Liian iso näyttelykoiraksi, mutta Jenni-omistaja ei onneksi näyttelyihin ole koskaan haikaillutkaan. Luonne puolestaan oli sitten kinkkisempi juttu. Jennin mukaan Siru on jossain vaiheessa pentuaikanaan ollut oikeinkin pelokas, ja edelleen se oli arka ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Nameilla se kyllä tuli luo, ja kun sille antoi aikaa ja antoi sen rentoutua rauhasssa, se esimerkiksi istui edessäni rauhallisesti odottamassa namia. Näkemättä Sirua pitempään en sano mitään lopullista sen luonteesta, mutta kyllä se ehdottomasti on Even pennuista se ainoa jolla on näin vahvasti samoja piirteitä kuin äidissään ihmisten suhteen. Onneksi ihmisarkuus ei kuitenkaan haittaa harrastamista vaan Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä harrastuskaveriinsa. Tavoitteena heillä on päästä virallisiin kisoihin syksypuolella.

Muutama kuva kauniista Sirusta ja mökkeilystä ylipäätänsäkin on löydettävissä täältä.

Tänään onkin sitten toivuttu mukavasta mutta ah niin rankasta reissusta. Jekku pääsi tekemään seuraamista käännöksin, pääpaino täyskäännöksissä ja käännöksissä paikallaan. Kyllä se siitä. Lisäksi teimme kiertojen kautta ja leikkien maahan tippumista ja pysähtymistä. Istumista tehtiin sekä vauhdikkaana käskyn vahvistamisena että paikalla istumisena. Lopuksi teimme pelkkää suoraa kiertoa. Nano puolestaan teki sivulletuloa, sivullaoloa ja liikkeelle lähtöjä sekä maahanmenoja. Lopuksi teimme kierron kautta hiukan sylkkäreitä ja poispäinkäännöstä sekä kaukaa putkelle lähetystä. Kyllä pienellä koiralla voikin olla suuri into tehdä. Nyt se pihalla jo seurailee minua ja tarjoaa joka välissä seuraamista. :D

torstai 27. toukokuuta 2010

On tämä kurjaa että kesä tuli ja meni. Ei sillä että se tahtia hiljentäisi, mutta lasten kanssa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kun ulos voi vaan mennä, eikä tarvi miettiä jatkuvasti onko riittävästi päällä ja pitävätkö vaatteet vettä (ja tuulta ja mutaa ja kuraa ja liejua ja hyttysiä ja ja ja...) Lotta on päättänyt, että nyt on kesä, ja kesällä käytetään hellemekkoja. Tällä viikolla onkin ollut aika joka-aamuista kinata siitä puetaanko päälle jotain muutakin.

Olen viimeksi kirjoittanut viime viikolla, ja täytyy sanoa, että nyt mennään jo sellaisessa sumussa, etten edes muista mitä kaikkea olen tässä välissä treenannut, joten kovin tarkkaa treeniraporttia on turha odotella. Ja viikonloppuna annoin itseasiassa itselleni luvan huilata ja treenasimme vain vähän kotipihalla. Nanolle se ainakin tekee hyvää, kun välillä on myös taukopäiviä...täytyy kuitenkin muistaa että se on ihan vauva vielä.

Lauantaina pääsimme Lotan kanssa nauttimaan Sirkan pennuista ihanassa aurinkosäässä. Onneksi menimme aamupäivällä, sillä iltapäivällä tulikin sitten rakeita ja ukkosti. Lotta nautti pennuista kovasti ja lisäksi saimme Sirkan kanssa kuvattua niin Nanoa kuin Keijuakin. Oli kyllä hurjan kivaa vaihtelua. Nanonkaan kanssa ei tarvinnut miettiä mitä treenaisi, koska se makasi pitkään kuin raato lattialla riehuttuaan neljä tuntia Sirkan pihamaalla. Alla pari kuvaa isästä ja tyttärestä, jotka ovat kyllä ilmeiltään kuin kaksi marjaa.
Lisää kuvia Sirkan luota löytyy täältä

Sunnuntaina etsin taas jännitystä elämääni lenkittämällä koirat (Hippu, Nano ja Keiju) työntäen Sagaa rattaissa ja Lotta pyöräili mukana. Ja me siis kuljimme ihan julkisilla teillä...autotien laitaakin. Muutaman kerran kävi mielessä ettei olisi kannattanut, kun Lotan meno oli erityisen huojuvaa. Mutta hyvin siitäkin selvittiin. Lenkki olisi ollut jopa leppoisa, jos Sagan olisi saanut rinkkaan selkään, mutta rinkkahan oli autossa ja Samin mukana Mikkelissä.

Koska Keiju tarttui taas matkaan Sirkalta, muistan hämärästi tehneeni sen kanssa pihassa agitreeniä viikonloppuna...siis lähinnä erilaisia käännöksiä ja kiertoja parin siivekkeen ympäri. Samaa treeniä teki Nano ja Hippukin. Hippu ja Keiju lisäksi keppejä. Keijulla on selvästi tässä tauon aikana taas ollut tuollainen hiljaisen prosessoinnin kausi, sillä sen kepit olivat jo tosi hyvät. Ja Hippu on niin ihana, se kun menee niin tuulispäänä ja innoissaan.

Alkaa Hipunkin kanssa hiukan tuskan hiki nousta otsalle, jos meidän ihan tosissamme pitää SM-joukkueessa kisata. Minä alunperin vähän vitsillä heitin, että kyllä me varakoiraksi voimme tulla jos puutetta koirista on, mutta omien laskelmien mukaan meitä ei tarvittaisi. Nyt kuitenkin Hippu on joukkueen neljäntenä koirana, jos en saa Virpiä suostuteltua tilallemme. Ja me sentään olemme Hipun kanssa tehneet rataa viimeksi joskus viime vuonna. Onhan se hienoa kisata vain SM-tasolla, mutta hiukan hassu tilanne tämä nyt kieltämättä on, etenkin kun seurassa olisi ihan oikea, säännöllisesti treenaava ja kisaava kolmosen koira tilallemme. Että ei kai tässä auta muu kuin lisenssi maksaa ja tehdä edes muutama ratatreeni ennen kisoja.

Tällä viikolla olen tahkonnut enemmän toko parissa...pentutreenitkin jäivät väliin Lotan kerhon kevätjuhlan takia. Maanantaina tein kyllä jotain ohjausharjoitusta Nanon ja Keijun kanssa, mutta siihen se sitten jäikin ja siitäkin on tällä hetkellä vain haipuva muistikuva.

Tiistaina treenasimme Oilin kanssa Venetsian kentällä ja kyselin Oililta vinkkejä pitämisen opettamiseen. Vinkkejä sainkin ja kotosalla tehtyjen harjoitusten perusteella uskoisin Hipun oppivan tuo taidon melkoisen nopeasti. Tänään nimittäin Hippu piteli kapulaa jo ihan rauhallisesti, niin että minä vain tuin hiukan alaleuasta. Tuossa pääsi samalla helposti huomauttamaan jokaisen pienenkin virheen, kuten kapulan pureskelun tai löysäksi muuttuvan puruotteen.

Hipun kanssa treenasin tänään myös tunnarin etsimistä, ja tosi helposti se lopettaa etsimisen ja kääntyy kyselemään mitä pitikään tehdä. Ei sille tarvitse sanoa mitään, vaan näytän vaan sille avokämmeniä, mikä on lenkilläkin merkki mennä eteenpäin...se siis palaa etsimään. Ensimmäisen onnistuneen ja kovasti kehutun suorituksen jälkeen teimme toisen, jossa se jo jaksoi huomattavasti paremmin tehdä hommia eikä kysellyt yhtään. Ehkä se vaan ei ole ihan varma siitä mitä siltä odotetaan joten nyt paljon helppoa onnistunutta toistoa josta se saa itseluottamusta ja varmuutta tähän hommaan.

Lisäksi teimme Hipun kanssa kiertoja ja kiertojen kautta maahan putoamista...ja se kyllä tekee sen juuri niinkuin tahdonkin, eli tippuu vauhdissa eteenpäin maahan. Jekun on aina pakko saada ensin pysähtyä tai ainakin hiljentää reilusti ennen kuin se voi kuvitellakaan menevänsä maahan, mutta Hippu tekee tämänkin omalla tyypillisellä raivollaan. Toivottavasti Nanosta saadaan samanlainen.

Nanon kanssa on kaksi päivää tehty häiriötä ja eilen teimme Oilin valvovan silmän alla sivulta liikkeelle lähtöjä, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Nyt vaan siis paljon toistoja eri pituisilla matkoilla palkaten. Kotipihalla Nanon kanssa on tehty tunnariakin (en vaan malta olla tekemättä ;) ), ja sain sen palauttamaan palikan minulle suht suoraan kun en ollut näkevinäni sitä vaan rapsuttelin ja kehuin kovasti Keijua. Tämä siis alkuviikosta. Eilen tein sitten pelkästään Nanon kanssa, ja johtuiko sitten tuosta edellisestä onnistuneesta treenistä vai siitä että tein odotusharjoitusta samalla kun vein palikan nurmikkoon piiloon, mutta Nano teki töitä tosi rauhallisesti ja toi palikan suoraan jalkoihini. Joka tapauksessa sillä ei ollut yritystäkään lähteä juoksemaan palikan kanssa hullunkiilto silmissään. JEE!!!! Lisäksi tein sellaisen kokeilun, että vain lasten puiset lelupalikat oikean palikan eteen hämäykseksi. Ensimmäinen kerta siis, kun Nano löytää edestään jotain muutakin kuin yhden tunnaripalikan. Nano matkalla nuuskaisi vauhdissa lelupalikoita, eli huomasi ne, mutta jatkoi samantien taaemmas etsimään oman aarteensa. Tosi hyvä juttu, mutta kyllä taidan vieläkin tehdä paljon ihan yhdellä palikalla, matkaa pidentäen ja etsintää vaikeuttaen.

Nanon kanssa on tehty myös paljon maahan menoa ja kierron kautta pysähtymistä, mikä alkaa itseasiassa olla aika kivalla mallilla. Narupallo on Nanosta huippulelu, ja sillä olemme nyt leikkineetkin ihan "oikeaoppisesti", ilman turhia kunniakierroksia ja koiran metsästystä.

Jekun kanssa on treenailtu paikallaoloa, jossa ei tunnu suurempia ongelmia olevan, tuota tunnarin etsimistä, jääviä ja seuraamista, johon sain Oililta keskiviikkona oikein hyviä vinkkejä.

Tässä päivänä muutama säikähdin kovasti kun eteisestä alkoi kuulua hurjaa vikinää ja voimakasta hengitystä. Koiratkin nostelivat unesta päätään ja kuuntelivat pää kallellaan, Nanon piti ihan nousta kurkkimaan nurkalta. Hippuhan siellä näki pitkästä aikaa oikein kunnolla unta. SE sätki ja potki monta minuuttia vinkuen ja täristen, kunnes minun oli ihan pakko herättää se, ja katsoa saiko se jonkin sortin kohtauksen vai oliko todella kyseessä uni. Ja kyllähän se siitä ihan normaalisti heräsi ja oli oma itsensä. En muistanutkaan, että Hippu voi noin uneksia. On se aiemminkin nuorempana nähnyt unia noin antaumuksella, muttei nyt vähään aikaan. Se on kyllä sitten hauska koira: se tekee kunnon volyymilla kaiken, niin hereillä kun unessakin.

Viikonlopuksi lähdemme Nokialle mökkeilemään. Toivottavasti ei sataisi paljon, tämän viileyden vielä kestää, mutta jos olemme märkiä koko ajan, ei paljon naurata. Koirat tosin nauttivat varmasti joka tapauksessa ihanasta vapaudestaan juostessaan mökin ympäristössä. Nano ei ole koskaan mökilllä käynytkään, joten saapa nähdä millaiset hepulit se saa tajustessaan millainen lääni niillä on täyspäiväisenä leikkikenttänään. Sunnuntaina Sami kisaa Nokialla ja yritämme tällä reissulla myös katsastaa Even Siru-tyttären jota emme ole nähneet pentuajan jälkeen ollenkaan. Kameran akku on jo latautumassa ja innolla odottelen tapaamista. :)

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Annetaan silkkihansikkaat...

Tehokkaan alkuviikon jälkeen on taas hyvä pysähtyä miettimään kolmen edellisen päivän treenien saldoa. Ja paljonhan tässä on taas tullut uutta ja mielenkiintoista. Tärkeimpinä asioina varmasti se, ettei Jekun kanssa kannata ollenkaan heittää hanskoja tiskiin ja että Hippua ja Nanoa ei todellakaan tarvitse käsitellä silkkihansikkain.

Aloitetaanpa alusta, eli maanantaista. Maanantaina olimme lasten kanssa tuossa lähileikkarissa, kun Oili soitteli olevansa viereisellä kentällä treenaamassa Zipun kanssa. Mehän menimme tietysti katsomaan mitä he puuhaavat, kun leikkikaveritkin lähtivät kotiin syömään. Siinä sitten ihmettelimme Zipun jäljestystä, Lotta onki ojasta, ja Saga heitti talviturkin samaisessa ojassa. :)

Illalla hakiessamme Samin töistä neljän jälkeen, menimme vielä Hollolan hallille treenailemaan. Nano aloitti keppitreenillä, mutta muutaman toiston jälkeen sitä alkoi kiinnostaa enemmän tyttöjen eväät joten vein sen autoon...kun ei kerran työnteko kiinnosta, niin olkoon muualla. Jekku ja Eve treenasivat välillä ja Nano teki paljon paremmalla innolla rengasta. Ensin suoraan renkaan läpi ja sitten sylkkärin kautta renkaaseen ja lopuksi putken kautta renkaaseen. Huomattavasti paremmin toimi kuin ensimmäisessä treenisessiossa. Hipunkin kanssa tein hiukan yhden hypyn ympäri kierrätystä edestakaisin...ja sehän toimi. Hippu huusi onnessaan päästessään tekemään ja minä olin kovin tyytyväinen pikkumuoriin.

Teimme myös verralenkit Hollolassa ja törmäsimme erittäin epäkohteliaaseen herraan, joka alkoi pauhata, että pitääkö niitä koiria lenkittää täällä kuntoilumaastossa. Minä menin hiukan hämilleni, kun en ymmärtänyt missä niitä sitten pitäisi ulkoiluttaa...jossain keskustan betoniviidakossako. Sen verran sain huudettua perään, että tämä on ihan sallittua ja laillista, johon herra huuteli vastaan ettei muuten ole. Johan tuli taas v-mäinen olo, vaikkemme me mitään väärä tehneetkään. Tai itseasiassa Jekku ja Hippu olivat irti, mutta kulkivat käskyn alla vierellä eivätkä vilkaisseetkaan setää. Sen sijaan hihnassa olevat Eve ja Nano puhisivat ja Nano veti hänen suuntaansa. Päätin siinä paikassa opetella ulkoa kohdan josta tuollaiset hapannaamat voivat käydä tarkistamassa kuinka laillista koirien ulkoilutus (tosin kytkettynä) pururadoilla on. Höh! Vieläkin kiukuttaa kun tuota kohtaamista muistelee.

Tiistaiaamuksi olin sopinut Oilin kanssa treffit tuohon Venetsian kentälle. Tein Jekun kanssa avon ohjelmaa läpi...ensimmäistä kertaa muuten...ja muuten sujui hienosti, mutta Jekku keskittyi kyllä liikaa sivulla palkaksi odottaneeseen aamuruokaansa. Ohjelman loppua kohti sen keskittyminen herpaantui täysin ja jo noudolla jouduin antamaan kaksi käskyä, vaikka nouto on yksi Jekun suosikeista. Hypyltä se yritti karata kupille. Oilin kommentti oli, että perusasioissa ei ole mitään hirveitä virheitä, mutta itse pitää vaan olla tarkkana ja tehdä itsekin työtä napakasti. Ja kuulemma kokeisiin voisi jo tuolla mennä ihan hyvin. Kyllähän sekin...siis koe... on tavoitteena sitten myöhemmin, loppukesästä tai syksyllä.

Seuraamisen ja nuo pyllylleen menneet hypyn ja noudon otimme uudestaan. Seuraamisessa minun itse pitää muistaa luottaa koiraan ja siihen että se tulee mukana eikä kytätä sitä koko ajan. Lisäksi totesin sellaisen jutun, että täyskäännökset olisivat tod. näk. vielä parempia , jos hidastaisin vielä reilummin vauhtia ennen käännöstä...pääsisi Jekku paremmin mukaan käännökseen. Tätä tukee se havainto, että paikalta lähtenyt täyskäännös oli hyvä.

Nano puolestaan teki sivulletuloa ja saimme Oililta sitä positiivista palautetta jota kaipasinkin. Kyllähän sitä itsekin aavistelee, että Nano alkaa tulla hyvin sivulle, mutta jotenkin sitä vaan kaipaa aina että joku muu sanoo ääneen että homma on hyvällä mallilla. On sitä ihmismieli kumma. No seuraavaksi päätin tehdä Nanon kanssa tunnarin etsimistä. Ja hyvinhän tuo etsikin...palikan poistuomisen laita sen sijaan oli vähän niin ja näin. Olisko kestänyt viisi minuuttia, että sain sen kiinni palikan löytymisen jälkeen. Juoksin karkuun, heilutin lelua, tarjosin lihapullaa, naksautin, kaivoin maata, jupisin itsekseni ja mitä teki Nano. Tuijotti minua kentän toiselta puolelta tai juoksi hulluna pitkin poikin ja koko ajan kapulan kanssa. Lopulta se pudotti palikan ja meni haistelemaan ja minä sain palikan varastettua siltä. Sen jälkeen se lopulta tuli luokseni. Että näin meillä. Aina välillä minua kyllä masentaa tuon pienen koiran kanssa. Tunnari on vähän aikaa pannassa. Nano osaa etsiä ja kantaa palikkaa, joten treenataan tätä juttua lisää sitten kun koira on edes jollakin tapaa hanskassa.

Hippu sai vielä lopuksi käydä imuroimassa Zipun jäljet. Oili oli nimittäin tehnyt Zipulle lyhyitä harjoitusjälkiä viereiselle pellolle. Jäljelle oli kylvetty nameja, joita Zipu ei kuitenkaan ollut malttanut poimia. Hippu kyllä jaksoi. Sen menoa ei voinut sanoa mitenkään nopeaksi, mutta nameja se kyllä imuroi kiitettävän hyvin. Se siis pysyi hyvin jäljellä ja käytti nenäänsä kivasti. Tosi kivaa vaihtelua Hippuselle. Ja jälleen tuli todistettua, että kyllä se nenäänsä osaa käyttää, jos vain haluaa.

Illalla tein vielä Nanon kanssa pihassa putkea, kiertoja ja odottamista. Se tekikin hyvällä innolla lelun kanssa. Samilla oli treenit ja me tyttöjen kanssa leivoimme pullaa, koska Lotan synttäreitten aikaan ostamani maustamaton tuorejuusto meni vanhaksi. Kokeilevan keittiön vaniljakreemipullat maistuivat kyllä hyvälle, mutta ei niitä kauniiksi voinut sanoa edes hyvällä tahdolla. :)

Tänä aamuna treenasimme jälleen Oilin kanssa, tällä kertaa Patomäen jaliskentällä. Nano teki pari luoksetuloa, joiden jälkeen se taas kirmasi ympäri kenttää ihan vanhaan malliin. Hitsin hitsi. Sain Oililta tiukat ohjeet tehdä sen kanssa töitä ihan oikeasti ja lopettaa turhan silkkihansikkain käsittelyn. Tuo pentu ei mene rikki mistään, eikä se edes todennäköisesti ole millänsäkään mistään, sillä sen verran itsevarma ja kovapäisen oloinen se on. Tällä hetkellä se tekee juuri sen mitä sitä itseä huvittaa, ei yhtään enempää eikä vähempää. Nyt siis alkaa Nanolle kovat ajat ja hilluminen loppuu tähän.

Oili havainnollisti minulle asiaa teettämällä Hipulle harjoitteen, jossa minä laitoin se istumaan ja siirryin kauemmaksi ja Oili puolestaan sen vieressä käski sitä maahan. No tottahan Hippu totteli Oilia, jolloin minun piti kieltää ja käydä nostamassa se takaisin istumaan. Tätä teimme aikansa, ja lopulta Hippu totteli minua ja yritti olla huomaamatta Oilia, eli teki töitä kanssani. JEE! Hipun kanssa tuo oli sinällään helppo harjoitus, että se ei edes näyttänyt painestuvan juurikaan Oilin tiukastakaan käskytyksestä tai ylipäätänsäkään ristiriitaisesta käskytyksestä. Hiukan se pisti korvia luimuun mutta siinä se sitten olikin. Sekin on selvästi vedättänyt minua viimeiset viisi vuotta ihan 6-0. Ehkä se olisi tuntunut itsestä vaikeammalta, jos tilanne olisi ollut koirasta vaikeampi. Tällaisia harjoituksia sekä Nanon että Hipun kanssa täytyisi nyt tehdä ja saada ne ymmärtämään että kun tehdään töitä, tehdään töitä, ja muutenkin ollaan ihmisiksi...tai ehkä kuitenkin kunnon koiriksi. Me olemme Samin kanssa olleet noita molempia kohtaan liian lepsuja ja antaneet niiden puuhata mitä milloinkin. Nyt loppui kynnysmattona olo! Tai ainakin yritetään. :) Jekku teki vielä piilopaikallaoloa, eikä sekään vaikuttanut mitenkään kovin levottomalta, mitä nyt söi eteensä jätetyt namit, vaikka Oili ja Zipu kuinka yrittivät sille rähjätä. Se on kyllä toivoton noitten namien kanssa.

Tänä iltana olisi vielä pentuagilitya...saa nähdä miten pikkupiski jaksaa. Tällä hetkellä se makaa raatona tuossa takana. Joudun taas ottamaan mukaan koko lauman lapsia myöten, sillä Sami on ollut koulutuksessa Tampereella, ja tulee sieltä suoraan hallille.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Ulkoilmaelämää

Takana taas yksi hektinen viikko. Edelleen olen siivoillut kirpparipöytääni ja lisäksi automme sanoi jälleen irti yhteistyösopimuksen viettäen ti-pe korjaamolla. Samaan syssyyn sattuivat tietysti oman seuran agilitykisat, joissa olimme luvanneet olla töissä ma-ti ja keskiviikkona Sami kisasi Jekun ja Even kanssa. Onneksi löytyy ihania sukulaisia ja ystäviä joiden kyytiin on hyvä liftata ja alkuviikon kisaurakka saatiin hoidettua kunnialla kotiin.

Alkuviikon auto/kisahässäkässä jäi oma treenaaminen kovin vähälle: Nanon kanssa on hiukan jotain tehty useimpina päivinä...paljon mini-putkea omassa pihassa sekä pieniä ohjausharjoituksia ja tokoilua. Maanantaina koin jälleen ahaa-elämyksen kun ymmärsin piiloputkien ohjauksen käytännössä. Oili ja Petehän ovat tehneet aiheesta meille pentukurssilaisille mallivideonkin, ja teoriassa tiedän siis miten ohjaus sujuu. On kuitenkin eri asia tietää jotain ja ymmärtää (tai ehkä parempi sana olisi sisäistää) tuo asia. Omassa ammatissa tulee tuota oppimista jostain syystä käsiteltyä ja pohdittua... Ja niin se vain on, että vaikka kouluttajat olisivat kuinka hyviä ja havainnollistaisivat asioita kuinka hyvin, tapahtuu todellinen oppiminen oppijan omassa päässä. Ketään ei voi pakottaa oppimaan. Ja minä siis ymmärsin ja sitä kautta todella opin jotain maanantaina...JEE! Ohjasin siis Nanoa sivulta putkeen ja ekalla kerralla ohjasin sitä ajattelematta asiaa sen enempää ja sehän syöksyi kauniisti putkeen. Sen jälkeen yritin toistaa saman, mutta Nanopa kiersi putkea tai hyppi sen yli. Ja mistä tämä johtui? No tietysti siitä, etten vastaisella kädellä putken pään kohdalla katkaissut liikettä jotta Nano olisi kääntynyt putkeen kiertämisen sijaan. Yksinkertainen asia, mutta ai kuinka oppiminen on ihanaa. Tätä opittua on nyt sitten pitänyt loppuviikko testailla. :)

Omissa kisoissa oli tosi mukavaa nähdä taas kaikkia tuttuja ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Tosin aina joukkoon mahtuu niitä "parempia ihmisiä" joille on kovin vaikeaa seurustella meidän tavallisten kuolevaisten kanssa. Se on sitä hyvää yhteishenkeä seurassa. Ja minähän myönnän etunenässä olevani niin pikkumainen, että jos joskus koskaan ikinä saan jonkin koiran koulutettua todella hyväksi, ja teoriassa kelpaisin näitten pystykuonojen seuraan, on meikäläiselle turhaa tulla kaveeramaan. Jos ei kelpaa tällaisena, ei kelpaa toisenlaisenakaan. Tosin saattaa minuakin joku pitää kovin töykeänä aluksi, mutta kun olen niin kovin hyvin sopeutunut tänne Hämeeseen ja lämpenen hitaasti vieraiden kanssa. Joka tapauksessa, onneksi on niitäkin ihmisiä jotka eivät koskaan ole menestyneet missään ja ovat kaikkien kavereita ja niitä maailmanmestareita jotka ovat kaikkien kavereita. Enitenhän tuollaisella pystykuonoasenteella häviävät ne, jotka siihen sortuvat...monta hyvää kaveria voi jäädä saamatta.

Torstai menikin sitten suorastaan nukkuessa ja pihatöissä...ihanaa saada pihalla jotain näkyvää aikaan...ja toisaalta voi kuinka paljon siellä olisikaan tekemistä. Perjantaina Samilla oli vapaapäivä ja teimme aamupäivällä ihanan kesäisen lenkin Renksun metsissä. Aurinko paistoi, Lotta ihaili (ja poimi) valkovuokkoja ja sinivuokkoja ja koirat juoksivat pitkin metsää. Harmi että kamera jäi kotiin...olisi ollut aivan ihania kuvauskohteita aurinkoisessa koivikossa, valkovuokkojen keskellä. Illalla juhlittiin ukin ja Katja-tädin kanssa Lotan-päivää...hiukan myöhässä tosin, grillaillen ja kakkua syöden. Nano teki hurjan taitavaa ohjaustreeniä: kierto ja sylkkäri tai poispäinkäännös. Hiukan meinasi paniikki iskeä, koska Oili on uhkaillut, että pentukurssilla teemme pieniä "radan" pätkiä erilaisia ohjauksia käyttäen. Mutta Nanohan on taitava ja ohjaajakin oppii koko ajan. :)

Tänään on jatkettu periaatteella Kesällä ei olla sisällä. Aamulla liftasin jälleen kerran Oilin ja Peten kyydissä treenaamaan. Nanokin sai tehdä Hollolan hallilla pientä radan pätkää. Tulipa kokeiltua ensimmäistä kertaa välistävetoja ja tehtyä kuuden esteen pientä pätkää. Nähtyäni Peten halliin rakentaman radan, olin aivan huuli pyöreänä: mitä ihmettä me täällä teemme...emmehän me vielä osaa mitään. Mutta kummasti se pieni koira meni kunhan sitä vain ohjasi. Itseasiassa Nanohan menisi todella hienosti vaikka mitä jos joku vain veisi. Siispä nyt tarvitaan lisää noita ahaa-elämyksiä ohjauksen suhteen ja hurjasti harjoitusta, jotta oma ohjaus tulisi varmemmaksi.

Treenin jälkeen kävimme vielä katselemassa kuinka Zipu ui ja samalla Nanokin pääsi ensimmäisen kerran järveen. Se kahlasi ihan tyytyväisenä veteen, mutta kun nostin sen hiukan syvemmälle, se meni jotenkin hämilleen eikä ymmärtänyt, että vedessäkin voi liikkua... korkeintaan pyöriä paikoillaan tai peruuttaa. Ja lisäksi vedessä pikkukoiran vieressä lillui jokin kummallinen karvatupsu jota piti ihmetellä pariinkin otteeseen...kyllä se vähän hymyilytti, kun Nano tomerana tutkiskeli omaa häntäänsä. :D

Oilin kanssa jutustelu antoi taas paljon ajattelemisen aihetta ja Samin kanssa keskusteltavaa, jotta Nanon kanssa päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen...tai pitäisikö sanoa niinpäin, että oppimisprosessi saataisiin mahdollisimman sujuvaksi. On se hyvä, että tuttavapiiristä löytyy kokeneita koiraihmisiä jotka vielä ovat valmiita auttamaan ja neuvomaan muita. :)

Sagan päiväunien jälkeen teimme pienen lenkin Venetsian kentälle ryhmä rämän kanssa. Lotta harjoitteli pyöräilyä Katja-tädin avustuksella (ja ilman :) ), Saga matkusti rinkassa ja juoksenteli pitkin kenttää ja minä sain mahdollisuuden treenailla hiukan Nanon ja Hipun kanssa. Nano teki taas loistavia luoksetuloja leluun. Hiukan tosin nyt näytti että se kaartoi tullessaan, mutta pitää nyt seurata ja jos siitä tulee tapa, niin kääntyä Oilin puoleen. Terveisiä vaan Oili! ;) Lisäksi kiersimme Sagan rinkkaa ja lelupalkka toimi erinomaisesti. Nano jopa mietti pienen hetken vaihtaisiko lelua namiin. Kyllä se jossain vaiheessa alkaa toimia hallissakin. :)

Hippu puolestaan teki seuraamista...tai paikan säilymistä sivulla. Aika hyvin se pysyikin. Ehkä treeni alkaa tuottaa tulosta. :) Lisäsi leikimme istumisleikkiä naksun avustuksella ja etsimme tunnaripalikkaa heinikosta, mikä oli jälleen tänään hiukan haastavaa...Hippu löysi mm. tulitikkurasian, mutta nenänkäyttö oli hiukan huolimatonta. Samin kanssa tästä juuri pari päivää sitten puhuimme: Hippu kyllä pystyy halutessaan käyttämään nenäänsä, mutta useimmiten se ei malta. Eihän sitä ominaisuutta sen kanssa ole kyllä vahvistettukaan, eikä vaadittu siltä, mutta tuollainen kohellus on silti vähän liikaa. Mukava päivä kuitenkin kaikkineen. Nano on maannut koko päivän kotona ollessaan kuin raato eikä Hippua ole hirveästi näkynyt. Tavoitteeseen on siis päästy koska koirat on onnistuttu uuvuttamaan noin hyvin. ;)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Jaahas...taas voi käyttää sitä tekosyytä, että on treenattu niin hurjasti ettei kirjoittamaan ehtinyt...vaikka tekosyyksi kaikki sen tunnistaakin. :)

Kirjoittelin viimeksi yli viikko sitten, mutta viime viikolla aikani vei kirpputoriaskartelu: Ensin piti laputtaa, silittää ja mahdollisimman houkuttalevaksi tehdä omat myyntiartikkelit, ja kun ne sitten maanantaina sain paikanpäälle, niin onhan niitä pitänyt pitkin viikkoa käydä järjestelemässä. Ja tietysti siinä samalla katsastaa kirpputorin muuta tarjontaa. Ihan hyvin on taas löytynyt ostettavaakin: Saga sai kauniin, ehjän ja ennen kaikkea sopivan keväthaalarin kympillä (Lotan vanha on niin iso ettei se pysy päällä ilman kurahousuja kannattelemassa sitä...kyllä oli Saga maanantain aurinkokeleillä mielenkiintoinen näky kuratamineineen muiden kevyesti pukeutuneitten lasten joukossa leikkarissa), Lotalle löytyi muutama uusi disney-vhs, kiva kesäpaita ja nippu prinsessalehtiä, jotka ovat pelastaneet äidin monta kertaa tällä viikolla, kun neiti syventyy niihin täysin. Eli eipä taida meidän pöytä tuottaa voittoa, jos vähän tulisikin, niin sekin on jo tuhlattu. :)

Myös äitienpäivä on tuottanut hiukan päänvaivaa lahjojen valmistamisen muodossa. Minä kun tyypillisesti keksin hiukan suureelliset lahjaideat, ja Lotta-rukka sai sitten otsa hiessä toteuttaa ne. Vannotinkin Samia, että ensi vuonna potkaisee minua jos puhua pukahdankaan tuon tyyppisistä lahjoista. Että onnea vaan mummu! :) Myös pihatyöt ovat olleet lähellä sydäntä, niitä tosin pystyy tekemään kovin lyhyissä pätkissä, kun tuo jälkikasvukin kaipaa pihalla peli- ja leikkikaveria.

Toki treenaamaankin on ehditty, itseasiassa melko paljonkin. Viime sunnuntaina käytiin hallilla. Nano teki keppejä ihan kivasti. Hippu teki erinomaista tokotreeniä; ohjatun suuntia, tunnaripalikan etsimistä kentän reunan ojasta, missä alkuun kaipasi pientä mieleen palauttelua (mikä nenäkäyttö??), mutta kyllä se siitä sitten. Lisäksi Hippu harjoitteli maassa pysymistä häirittynä ja oikean paikan säilyttämistä sivulla.

Maanantai oli treenien osalta kevyttä kotipuuhaa koirille, mutta tiistaina kävin aamulla hallilla vesisateessa lenkillä ja treenailemassa. Nano teki kierron kautta seisomaan jäämistä (hyvin) ja sivulletuloja. Jekku teki superhyvän treenin kierron kautta maahan ja seisomaan jäämisiä sekaisin. Kovastihan se pyrkii siinäkin ennakoimaan; vaikka joka toinen kierto olisi suora läpijuoksu, se yrittää tarjota aina edellistä pyydettyä. Lisäksi teimme suoran luoksetulon kulmasta kulmaan, eli niin pitkänä kuin mahdollista (jättehyvä) ja siirtymiä sivuille sekä peruutusta. Siirtymä oikealle on todella hyvä, vasemmalle ok ja peruutus ok, mutta luotan Oiliin jonka mukaan ne riittävät. Hippu teki samoin jääviä kiertäen, ja työtä niissä näyttää olevan. Lisäksi teimme sivu-paikkaa vahvistavia juttuja ja kapulan pitämistä (ei hyvä...räkii tosi helposti eikä pure kunnolla kiinni, vaan roikuttaa mielellään hampaitten takana).

Keskiviikkona tein aamulla pitkän lenkin tuossa Renkomäen harjulla, kun en hallille jaksanut ajella. Illalla olikin sitten Nanon treenit, joissa Oilin puolella tehtiin kujaa hurjan hienosti. Huolellisesti rakentaen päästiin lopulta siihen, että Nano tuli kepeille selkeästi suljettuun kulmaan putken kautta. Edelleen Nanolla on siivekkeet apuna sisäänmenossa, joskin puhuimme Oilin kanssa, että niistä pitäisi vähitellen päästä eroon. Itse mietin, että kotona voisi laittaa kelmusta läpinäkyvän johteen, kunhan tuo oma piha vain kuivuisi sen verran, että ylipäänsä sinne voisi kepit laittaa. Nyt se on vielä varsinainen suo.

Putkitreenit sen sijaan eivät sujuneet aivan niin hyvin. Nanohan on hurjan hyvä, mutta tumpelo ohjaaja tunkee edelleen käsiään joka väliin ja yrittää viedä surkean pienen vauvakoiransa nenästä pitäen joka paikkaan. EI EI ja EI. Kohtahan tässä pitää alkaa sitomisleikkihin ja köyttää ohjaajan kädet selän taakse jotta ne pysyvät rauhassa. Summa summarum: Nanon kanssa paljon putkitreeniä niin, että joku palkkaa edessä ja minä saan jäädä seisomaan kauas taakse. Tästä koirasta halutaan sellainen, että läpi-käskyllä se hakee lähimmän putken vaikka talon toiselta puolelta. Tosi hyvää herättelyä tämä tällainen.

Peten kanssa treenattiin ohjauksia, tällä kertaa twistiä ja pakkovalssia. Hiukan haparoivaa oli itsellä tuo tekeminen, mutta kyllähän tyhmempikin oppii kun kunnolla opetetaan. Ja täytyy sanoa, että mahtava juttu, että joku vihdoin opettaa monta asiaa minulle kunnolla. Minähän aikoinaan aloin kouluttaa Hippua agilityyn ilman minkäänlaista kokemusta lajista, ja sen kyllä huomasi. Minä itse tulen monessa kohtaa olemaan suurin este Nanon ja minun edistymiselle/sujuvalle menolle, mutta siksipä meillä ei mikään kiire olekaan, vaan opetellaan nyt kaikessa rauhassa, jotta myöhemmin päästään nauttimaan hyvin tehdyn työn hedelmistä.

No joka tapauksessa, ensin teimme Peten kanssa twistiä, joka pienen alkukankeuden jälkeen sujuikin kohtalaisesti. Pete jopa kehui meitä...taisi katsoa että nyt on pakko kehua kun tuo ihminen näyttää niin surkealta eikä mikään meinaa sujua, väliäkös sillä vaikka ohjaus olikin hiukan sinne päin. :) Pakkovalssikin sujui hienosti Nanolta, joka on hurjan taitava pieni otus. Ja minä itse sain sopivasti ajateltavaa ja treenattavaa.

Ja treenaamaan päästiin heti torstaina, kun Sami lähti jonnekin ekskursio-reissulle vasta kymmenen jälkeen. Mehän tehokkaina käytimme tilaisuutta hyväksemme ja teimme aamutreenit Hollolassa. Lotta sai retkiaamiaisen hallilla ja lapsilla oli hauskaa. Nano teki harkkarengasta niin, että sen ei tarvinnut hypätä lainkaan, vaan se pääsi juoksemaan suoraan läpi ja Lotta palkkasi edessä. Kovaa se juoksikin. Toisena juttuna teimme pussia niin, että Sami palkkasi edessä ja minä lähetin. Tosi hyvin. Parin kerran jälkeen Nanolla oli vauhti niin päällä, että se juoksi täysiä pussin kautta Samin luo ja taas Samin luota minun luokseni jossa sylkkärin kautta pussiin. Eli erinomaisella tempolla erinomaista treeniä. :D

Hipun kanssa puolestaan treenasin noita twistiä ja pakkovalssia, ja etenkin jälkimmäinen sujui erinomaisesti. Ensimmäisessä minun piti keskittyä hiukan rytmitykseen:putken kautta tehdessä en saanut rynnätä hypylle kierrättämään, vaan minun piti keskittyä rauhassa odottamaan koira mukaan. Lisäksi omaan sijoittumiseen pitää kiinnittää huomiota, sillä lähden helposti liian ulos kierrättämään koiraa, jolloin a) koira ei näe koko kierrettävää siivekettä kun minä olen edessä ja b) minä en meinaa ehtiä ottamaan sitä vastaan kierrolta. Hyviä huomioita molemmat. Yllättävän hyvin kuitenkin sujuivat molemmat ohjaukset ja itselle jäi tosi hyvä mieli, joka kantoi koko päivän.

Perjantaina Pennalassa Nano teki eteenlähetystä hyppysuoralla, mikä ei ollut sille mikään ongelma. Neljän hypyn perään lisättiin vielä putki, mikä myös sujui ihan ok, mutta aluksi minä yritin jälleen juosta mukaan viemään sen putkeen, mistä pieni aikalisä ja putkea muutaman hypyn takaa niin etten minä saa liikkua mukaan kuin muutaman askeleen. Kyllähän se sujui sekin, etenkin kun Nano tiesi, että putken jälkeen palkka on odottamassa. Agilityn lisäksi Nano teki hiukan luoksetulotreeniä niin, että Lotta piti kiinni ja minä odotin lelun kanssa. Kovaahan tuo tulee ja melko hyvin iskee leluun.

Hippu ja Jekkukin tokoilivat. Molemmat tekivät ohjatun suuntia hyvin. Lisäksi Jekku teki jälleen tosipitkän suoran luoksetulon (jättehyvä) ja kierron kautta jääviä (hyvä). Hipun kanssa puolestaan yritin treenata kapulan pitämistä, mutta siitä ei tullut mitään muuta kuin masennus minulle ja huutokohtaus Hipulle.

Lauantaina teimme tokotreeniä leikkipuiston vieressä pikkukentällä. Lapset saivat rauhassa leikkiä ja minä treenata. Jekku keskittyi ja keräsi kierroksia seuraavan päivän kisaan, mutta Nano ja Hippu pääsivät hommiin. Ensin Nano teki noutoleikkiä: kapulalla leikitys, kapula lentoon ja itse karkuun. Hyvin meni lukuunottamatta sitä että ensimmäisellä kerralla Nano toi kapulan laipasta pitäen. Hyvin piti kuitenkin kiinni koko ajan, ei korjaillut ja hyvällä vauhdilla toi kapulan minulle ja vaihtoi leluun. Markon opein lelupalkkauskin sujuu nyt, sillä lelun saatuaan Nano käytännössä tuo sen aina suoraan minulle naksun ja namin toivossa. Noudon lisäksi tehtiin luoksetuloa niin että Sami piti kiinni ja minä seisoin lelun kanssa. Hyvin sujui.

Nanon huilatessa Hippu teki kiertoa palloseinän ja puiden ympäri. En hyödyntänyt tällä kertaa kiertoa mitenkään, sillä minun on pakko tehdä kaikkien koirien kanssa paljon ihan pelkkää kiertoa ja vahvistaa käskyä, jotta saamme sitä varmemmaksi ja sitä kautta etäisyyttä lisää. Noutoteeman kunniaksi Hippu myös etsi tunnaripalikkaa heinikosta...ja kappas vaan, sehän ihan käytti nenäänsä, mikä sai minut oitis hyvälle mielelle. Lopuksi teimme jälleen pitoharjoituksia. Parhaiten Hipun kanssa näyttäisi toimivan se, että annan sille kapulan ja alan peruuttaa karkuun sanoen sille "pidä", "Hyvä pidä" jne. enkä edes yritä vielä missään vaiheessa ottaa kapulaa, vaan annan vapautuskäskyllä luvan pudottaa kapulan ennen palkkausta. Sitten kun ote kapulasta on parempi, voin vähitellen alkaa vaatimaan sitäkin.

Lopuksi Nano sai vielä tehdä pari tunnarileikkiä. Sehän onkin Nanosta niin hurjan hauskaa, että se sai toisella kerralla oikein kunnon hepulit vanhaan malliin ja läksi miljoonaa karkuun kapula suussaan löydettyään sen. Sinne se kentän reunalle pysähtyi ihmettelemään miksei kukaan tule mukaan ja tuli sieltä iloisesti luokseni. Itse kapulan etsimisessä ei ollut mitään valittamista...Nano teki koko ajan töitä ja etsi kapulaa innokkaasti.

Mainittakoon vielä, että Hippu-hirviö oli koko Nanon viimeisen treenipätkän käskyllä maassa (karkealta arviolta 6min) , ja hyvin olikin. Kertaakaan ei noussut, hiukan haukkui ja pääsin kieltämään. Enpä olisi uskonut häseltäjä-muorin tuollaiseen pystyvän.

Tänään Sami oli kisaamassa Jyväskylässä Even ja Jekun kanssa ja meillä oli vain Nano kotosalla. Ihan leppoisaa siis. Nanon kanssa tehtiin tokoa pariinkin otteeseen, sekä ulkona twistiä ja pakkovalssia ihan onnistuneesti. Treeneissä ei putken kautta onnistunut, mutta tuttu ja turvallinen mehukanisteri pelasti tilanteen ja mahdollisti yksin treenaamisen. Kyllä jäi hyvä olo! :)

Hehkutettakoon nyt vielä sen verran, että Eve sai Jyskylästä kaksi nollavoittoa. Kyllä se vaan on hyvä. Jos sitten syyspuolella päästään viettämään niitä ensimmäisiä Applefield's-kasvatin valiojuhliakin...toiveissa on, mutta ei nyt aseteta Samille liian kovia paineita...itsehän se ei itselleen mitään kovia tavotteita asetakaan. ;)