On tämä kurjaa että kesä tuli ja meni. Ei sillä että se tahtia hiljentäisi, mutta lasten kanssa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kun ulos voi vaan mennä, eikä tarvi miettiä jatkuvasti onko riittävästi päällä ja pitävätkö vaatteet vettä (ja tuulta ja mutaa ja kuraa ja liejua ja hyttysiä ja ja ja...) Lotta on päättänyt, että nyt on kesä, ja kesällä käytetään hellemekkoja. Tällä viikolla onkin ollut aika joka-aamuista kinata siitä puetaanko päälle jotain muutakin.

Olen viimeksi kirjoittanut viime viikolla, ja täytyy sanoa, että nyt mennään jo sellaisessa sumussa, etten edes muista mitä kaikkea olen tässä välissä treenannut, joten kovin tarkkaa treeniraporttia on turha odotella. Ja viikonloppuna annoin itseasiassa itselleni luvan huilata ja treenasimme vain vähän kotipihalla. Nanolle se ainakin tekee hyvää, kun välillä on myös taukopäiviä...täytyy kuitenkin muistaa että se on ihan vauva vielä.

Lauantaina pääsimme Lotan kanssa nauttimaan Sirkan pennuista ihanassa aurinkosäässä. Onneksi menimme aamupäivällä, sillä iltapäivällä tulikin sitten rakeita ja ukkosti. Lotta nautti pennuista kovasti ja lisäksi saimme Sirkan kanssa kuvattua niin Nanoa kuin Keijuakin. Oli kyllä hurjan kivaa vaihtelua. Nanonkaan kanssa ei tarvinnut miettiä mitä treenaisi, koska se makasi pitkään kuin raato lattialla riehuttuaan neljä tuntia Sirkan pihamaalla. Alla pari kuvaa isästä ja tyttärestä, jotka ovat kyllä ilmeiltään kuin kaksi marjaa.
Lisää kuvia Sirkan luota löytyy täältä

Sunnuntaina etsin taas jännitystä elämääni lenkittämällä koirat (Hippu, Nano ja Keiju) työntäen Sagaa rattaissa ja Lotta pyöräili mukana. Ja me siis kuljimme ihan julkisilla teillä...autotien laitaakin. Muutaman kerran kävi mielessä ettei olisi kannattanut, kun Lotan meno oli erityisen huojuvaa. Mutta hyvin siitäkin selvittiin. Lenkki olisi ollut jopa leppoisa, jos Sagan olisi saanut rinkkaan selkään, mutta rinkkahan oli autossa ja Samin mukana Mikkelissä.

Koska Keiju tarttui taas matkaan Sirkalta, muistan hämärästi tehneeni sen kanssa pihassa agitreeniä viikonloppuna...siis lähinnä erilaisia käännöksiä ja kiertoja parin siivekkeen ympäri. Samaa treeniä teki Nano ja Hippukin. Hippu ja Keiju lisäksi keppejä. Keijulla on selvästi tässä tauon aikana taas ollut tuollainen hiljaisen prosessoinnin kausi, sillä sen kepit olivat jo tosi hyvät. Ja Hippu on niin ihana, se kun menee niin tuulispäänä ja innoissaan.

Alkaa Hipunkin kanssa hiukan tuskan hiki nousta otsalle, jos meidän ihan tosissamme pitää SM-joukkueessa kisata. Minä alunperin vähän vitsillä heitin, että kyllä me varakoiraksi voimme tulla jos puutetta koirista on, mutta omien laskelmien mukaan meitä ei tarvittaisi. Nyt kuitenkin Hippu on joukkueen neljäntenä koirana, jos en saa Virpiä suostuteltua tilallemme. Ja me sentään olemme Hipun kanssa tehneet rataa viimeksi joskus viime vuonna. Onhan se hienoa kisata vain SM-tasolla, mutta hiukan hassu tilanne tämä nyt kieltämättä on, etenkin kun seurassa olisi ihan oikea, säännöllisesti treenaava ja kisaava kolmosen koira tilallemme. Että ei kai tässä auta muu kuin lisenssi maksaa ja tehdä edes muutama ratatreeni ennen kisoja.

Tällä viikolla olen tahkonnut enemmän toko parissa...pentutreenitkin jäivät väliin Lotan kerhon kevätjuhlan takia. Maanantaina tein kyllä jotain ohjausharjoitusta Nanon ja Keijun kanssa, mutta siihen se sitten jäikin ja siitäkin on tällä hetkellä vain haipuva muistikuva.

Tiistaina treenasimme Oilin kanssa Venetsian kentällä ja kyselin Oililta vinkkejä pitämisen opettamiseen. Vinkkejä sainkin ja kotosalla tehtyjen harjoitusten perusteella uskoisin Hipun oppivan tuo taidon melkoisen nopeasti. Tänään nimittäin Hippu piteli kapulaa jo ihan rauhallisesti, niin että minä vain tuin hiukan alaleuasta. Tuossa pääsi samalla helposti huomauttamaan jokaisen pienenkin virheen, kuten kapulan pureskelun tai löysäksi muuttuvan puruotteen.

Hipun kanssa treenasin tänään myös tunnarin etsimistä, ja tosi helposti se lopettaa etsimisen ja kääntyy kyselemään mitä pitikään tehdä. Ei sille tarvitse sanoa mitään, vaan näytän vaan sille avokämmeniä, mikä on lenkilläkin merkki mennä eteenpäin...se siis palaa etsimään. Ensimmäisen onnistuneen ja kovasti kehutun suorituksen jälkeen teimme toisen, jossa se jo jaksoi huomattavasti paremmin tehdä hommia eikä kysellyt yhtään. Ehkä se vaan ei ole ihan varma siitä mitä siltä odotetaan joten nyt paljon helppoa onnistunutta toistoa josta se saa itseluottamusta ja varmuutta tähän hommaan.

Lisäksi teimme Hipun kanssa kiertoja ja kiertojen kautta maahan putoamista...ja se kyllä tekee sen juuri niinkuin tahdonkin, eli tippuu vauhdissa eteenpäin maahan. Jekun on aina pakko saada ensin pysähtyä tai ainakin hiljentää reilusti ennen kuin se voi kuvitellakaan menevänsä maahan, mutta Hippu tekee tämänkin omalla tyypillisellä raivollaan. Toivottavasti Nanosta saadaan samanlainen.

Nanon kanssa on kaksi päivää tehty häiriötä ja eilen teimme Oilin valvovan silmän alla sivulta liikkeelle lähtöjä, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Nyt vaan siis paljon toistoja eri pituisilla matkoilla palkaten. Kotipihalla Nanon kanssa on tehty tunnariakin (en vaan malta olla tekemättä ;) ), ja sain sen palauttamaan palikan minulle suht suoraan kun en ollut näkevinäni sitä vaan rapsuttelin ja kehuin kovasti Keijua. Tämä siis alkuviikosta. Eilen tein sitten pelkästään Nanon kanssa, ja johtuiko sitten tuosta edellisestä onnistuneesta treenistä vai siitä että tein odotusharjoitusta samalla kun vein palikan nurmikkoon piiloon, mutta Nano teki töitä tosi rauhallisesti ja toi palikan suoraan jalkoihini. Joka tapauksessa sillä ei ollut yritystäkään lähteä juoksemaan palikan kanssa hullunkiilto silmissään. JEE!!!! Lisäksi tein sellaisen kokeilun, että vain lasten puiset lelupalikat oikean palikan eteen hämäykseksi. Ensimmäinen kerta siis, kun Nano löytää edestään jotain muutakin kuin yhden tunnaripalikan. Nano matkalla nuuskaisi vauhdissa lelupalikoita, eli huomasi ne, mutta jatkoi samantien taaemmas etsimään oman aarteensa. Tosi hyvä juttu, mutta kyllä taidan vieläkin tehdä paljon ihan yhdellä palikalla, matkaa pidentäen ja etsintää vaikeuttaen.

Nanon kanssa on tehty myös paljon maahan menoa ja kierron kautta pysähtymistä, mikä alkaa itseasiassa olla aika kivalla mallilla. Narupallo on Nanosta huippulelu, ja sillä olemme nyt leikkineetkin ihan "oikeaoppisesti", ilman turhia kunniakierroksia ja koiran metsästystä.

Jekun kanssa on treenailtu paikallaoloa, jossa ei tunnu suurempia ongelmia olevan, tuota tunnarin etsimistä, jääviä ja seuraamista, johon sain Oililta keskiviikkona oikein hyviä vinkkejä.

Tässä päivänä muutama säikähdin kovasti kun eteisestä alkoi kuulua hurjaa vikinää ja voimakasta hengitystä. Koiratkin nostelivat unesta päätään ja kuuntelivat pää kallellaan, Nanon piti ihan nousta kurkkimaan nurkalta. Hippuhan siellä näki pitkästä aikaa oikein kunnolla unta. SE sätki ja potki monta minuuttia vinkuen ja täristen, kunnes minun oli ihan pakko herättää se, ja katsoa saiko se jonkin sortin kohtauksen vai oliko todella kyseessä uni. Ja kyllähän se siitä ihan normaalisti heräsi ja oli oma itsensä. En muistanutkaan, että Hippu voi noin uneksia. On se aiemminkin nuorempana nähnyt unia noin antaumuksella, muttei nyt vähään aikaan. Se on kyllä sitten hauska koira: se tekee kunnon volyymilla kaiken, niin hereillä kun unessakin.

Viikonlopuksi lähdemme Nokialle mökkeilemään. Toivottavasti ei sataisi paljon, tämän viileyden vielä kestää, mutta jos olemme märkiä koko ajan, ei paljon naurata. Koirat tosin nauttivat varmasti joka tapauksessa ihanasta vapaudestaan juostessaan mökin ympäristössä. Nano ei ole koskaan mökilllä käynytkään, joten saapa nähdä millaiset hepulit se saa tajustessaan millainen lääni niillä on täyspäiväisenä leikkikenttänään. Sunnuntaina Sami kisaa Nokialla ja yritämme tällä reissulla myös katsastaa Even Siru-tyttären jota emme ole nähneet pentuajan jälkeen ollenkaan. Kameran akku on jo latautumassa ja innolla odottelen tapaamista. :)