Viikonloppu takana ja uusi aurinkoinen viikko alussa. Mökkeily sujui ihan mukavasti vaikkei sää nyt mikään paras mahdollinen ollutkaan...mutta kun riittävän aikaisin aamulla aloittaa touhuamisen, ehtii paljon. Saga nimittäin ilahtui uudesta paikasta niin paljon, että heräsi jo kuudelta lauantaiaamuna ja aamutoimien jälkeen olimme ulkona jo kahdeksalta.

Nano oli mökille päästyään juuri niin innoissaan kuin voi olettaakin: Se juoksi ympäriinsä hölmönä ja yritti kovasti yllyttää muita riehumaan kanssaan. Se löysi kompostin hetkessä, ja kaivoi jatkuvasti jostain vanhoja soppaluita vaikka komposti peitettiin tuttuun tapaan etteivät koirat sinne pääsisi. Se myös aiheutti vaurioita kukkapenkeille ryntäilemällä mitä kummallisimmista paikoista. Mutta mikä positiivista, se ei haukkunut rannassa kaikelle mahdollisille kuten Jekku joka yrittää komentaa aaltoja.

Seurailtuani taannoin Oilin ja Zipun jäljestystä olen miettinyt niitä etsintäleikkejä joita ennen lapsia tehtiin Jekun ja Hipun kanssa ja nyt ehdotinkin Samille vastaavaa. Niinpä lauantaiaamuna Nano sai tehdä pientä tuoretta namijälkeä mikä yllätys yllätys ei tuottanut sille mitään ongelmia. Hipulle tehtiin vähän pitempi namijälki mutkalla ja aika harvaan tiputetuilla nameilla metsään ja se oli aivan innoissaan. Namit vaan tuntuivat jopa häiritsevän sitä hiukan. Jäljen lopuksi se jatkoi nuuskutellen reitin jota pitkin Sami oli tullut pois metsästä. Siellä ei ollut nameja, vaan Hippu sai rauhassa edetä reippaasti eteenpäin ja sen meno olikin mukavaa katsottavaa. Siinä se taas nähtii että kyllä siltäkin nenän käyttö onnistuu jos vain sitä itseään huvittaa.

Jekun leikki toteutettiin hiukan eri idealla. Me menimme lasten kanssa metsään piiloon sitä, ja Samikin tiesi vain mistä kohdasta olemme lähteneet liikkeelle. Eli Jekku pääsi heti peräämme tuoreelle jäljelle. Kuljimme vaihtelevassa maastossa mutkitellen maaston mukaan noin 250 metriä, jonka jälkeen istuimme mättäälle huitomaan hyttysiä, eikä aikaakaan kun Jekku ilmestyi innoissaan paikalle. Lotta oli myyty tällaiseen leikkiin ja halusi mennä uudestaan Jekkua piiloon, joten Sami ja tytöt menivät mökkitien toiselle puolelle piiloon sillä aikaa kun me Jekun kanssa tokoilimme pihassa. Tällä kertaa tuore jälki ei ollut niin pitkä (~100m) mutta sitäkin vaikeakulkuisempi. Olin aivan varma, ettei Jekku ollut oikeassa paikassa, koska jouduimme molemmat tekemään todella töitä päästäksemme hakkuujätteessä eteenpäin. Kerran Jekku kulki mutkan pitkäksi, mutta korjasi sen hetimmiten hienosti ja pomppi kivenlohkareita pitkin menemään. Lopussa se ei myöskään mennyt ihan suoraa reittiä vaan kulki hiukan ylempänä rinteessä kuin Sami ja tytöt olivat menneet, mutta ilmeisesti tuuli painoi hajua sinne päin. Hienosti se kuitenkin löysi etsimänsä kiven kupeesta saaden tietysti hurjat kehut. Kyllä se oli onnessaan tuollaisesta puuhasta. Pitäisi vaan useammin keksiä koirille tuollaista ei niin tavoitteellista hupia, josta ne nauttivat niin selvästi.

Tokoiluakaan en suinkaan unohtanut, sillä Hippu sai tehdä seuraamista Samin naksutellessa...yritän edelleen vahvistaa oikeaa paikkaa. Lisäksi treenasimme kapulan pitämistä, toista ajankohtaista teemamme. Nyt päästiin jo siihen, että Hippu piti kapulaa ihan itse, ilman että pidin sen kuonosta kiinni. Hippu tuntuu oppivan asioita nopeastikin, kunhan vain löytyy oikea tapa opettaa.

Nano puolestaan treenaili sivulletuloa, pientä seuraamista, sivulla oloa ja kiertämistä. Jekun kanssa tein muutaman noudon ja pientä kivaa.

Puolelta päivin lauantaina alkoi sadella, ja loppu päivän olimmekin sitten enemmän tai vähemmän sisällä. Kyllähän koirat saivat olla vielä 1,5-2h illan aikana ulkona, mutta mitään järkevää emme tehneet. Itse nautiskelimme saunomisesta ja makkaranpaistosta, noista pakollisista mökkihuveista. Myös Sagan kummitäti miehensä kanssa kävi moikkaamassa meitä kun nyt heidän kulmilleen oltiin päästy. Eve ja minä kunnostauduimme talviturkin heitossa, muut jättivät sen suosiolla väliin, sillä veden lämpötila oli hyytävät 13 astetta. Evekään ei tainnut tulla järveen ihan tarkoituksella. En tosin huomannut miten tai mistä se veteen tuli, kun itse seisoin kylmässä vedessä ja Lotta olisi kovasti halunnut tulla "uimaan" mutta kylmä vesi sai hänet heti kiljumaan rantaan. Yhtäkkiä Evekin vaan oli kanssani vedessä pyrkimässä rantakiville. Eipä se uimareissu Eveä paljoa hetkauttanut, kohta se oli taas muiden kanssa kivillä keikkumassa.

Sunnuntaina Sami lähti heti aamusta kisaamaan Even ja Jekun kanssa, kun me tyttöjen ja mummokoirien sekä Nanon kanssa jäimme mökille puuhailemaan. Kisamenestys ei päätä huimannut, päivän ainoalla nollaradallaan Eve tosin sai hyppysertin ollen kolmas, mutta muuten päivästä ei tuloksellisesti juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Sen sijaan meillä oli oikein mukava iltapäivä kisapaikalla. Lotta tapasi viime kesäisen ystävänsä Hilman, jonka kanssa leikit sujuivat heti ja kivaa oli. Minä puolestaan sain rauhassa tutustua uudelleen Even Siru-pentuun. Olin heti myyty Sirun ulkonäöstä: Näin siinä paljon ihanaista Hippuani. Se on siis kivarakenteinen kaunis narttu. Liian iso näyttelykoiraksi, mutta Jenni-omistaja ei onneksi näyttelyihin ole koskaan haikaillutkaan. Luonne puolestaan oli sitten kinkkisempi juttu. Jennin mukaan Siru on jossain vaiheessa pentuaikanaan ollut oikeinkin pelokas, ja edelleen se oli arka ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Nameilla se kyllä tuli luo, ja kun sille antoi aikaa ja antoi sen rentoutua rauhasssa, se esimerkiksi istui edessäni rauhallisesti odottamassa namia. Näkemättä Sirua pitempään en sano mitään lopullista sen luonteesta, mutta kyllä se ehdottomasti on Even pennuista se ainoa jolla on näin vahvasti samoja piirteitä kuin äidissään ihmisten suhteen. Onneksi ihmisarkuus ei kuitenkaan haittaa harrastamista vaan Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä harrastuskaveriinsa. Tavoitteena heillä on päästä virallisiin kisoihin syksypuolella.

Muutama kuva kauniista Sirusta ja mökkeilystä ylipäätänsäkin on löydettävissä täältä.

Tänään onkin sitten toivuttu mukavasta mutta ah niin rankasta reissusta. Jekku pääsi tekemään seuraamista käännöksin, pääpaino täyskäännöksissä ja käännöksissä paikallaan. Kyllä se siitä. Lisäksi teimme kiertojen kautta ja leikkien maahan tippumista ja pysähtymistä. Istumista tehtiin sekä vauhdikkaana käskyn vahvistamisena että paikalla istumisena. Lopuksi teimme pelkkää suoraa kiertoa. Nano puolestaan teki sivulletuloa, sivullaoloa ja liikkeelle lähtöjä sekä maahanmenoja. Lopuksi teimme kierron kautta hiukan sylkkäreitä ja poispäinkäännöstä sekä kaukaa putkelle lähetystä. Kyllä pienellä koiralla voikin olla suuri into tehdä. Nyt se pihalla jo seurailee minua ja tarjoaa joka välissä seuraamista. :D