Ulkoilmaelämää

Takana taas yksi hektinen viikko. Edelleen olen siivoillut kirpparipöytääni ja lisäksi automme sanoi jälleen irti yhteistyösopimuksen viettäen ti-pe korjaamolla. Samaan syssyyn sattuivat tietysti oman seuran agilitykisat, joissa olimme luvanneet olla töissä ma-ti ja keskiviikkona Sami kisasi Jekun ja Even kanssa. Onneksi löytyy ihania sukulaisia ja ystäviä joiden kyytiin on hyvä liftata ja alkuviikon kisaurakka saatiin hoidettua kunnialla kotiin.

Alkuviikon auto/kisahässäkässä jäi oma treenaaminen kovin vähälle: Nanon kanssa on hiukan jotain tehty useimpina päivinä...paljon mini-putkea omassa pihassa sekä pieniä ohjausharjoituksia ja tokoilua. Maanantaina koin jälleen ahaa-elämyksen kun ymmärsin piiloputkien ohjauksen käytännössä. Oili ja Petehän ovat tehneet aiheesta meille pentukurssilaisille mallivideonkin, ja teoriassa tiedän siis miten ohjaus sujuu. On kuitenkin eri asia tietää jotain ja ymmärtää (tai ehkä parempi sana olisi sisäistää) tuo asia. Omassa ammatissa tulee tuota oppimista jostain syystä käsiteltyä ja pohdittua... Ja niin se vain on, että vaikka kouluttajat olisivat kuinka hyviä ja havainnollistaisivat asioita kuinka hyvin, tapahtuu todellinen oppiminen oppijan omassa päässä. Ketään ei voi pakottaa oppimaan. Ja minä siis ymmärsin ja sitä kautta todella opin jotain maanantaina...JEE! Ohjasin siis Nanoa sivulta putkeen ja ekalla kerralla ohjasin sitä ajattelematta asiaa sen enempää ja sehän syöksyi kauniisti putkeen. Sen jälkeen yritin toistaa saman, mutta Nanopa kiersi putkea tai hyppi sen yli. Ja mistä tämä johtui? No tietysti siitä, etten vastaisella kädellä putken pään kohdalla katkaissut liikettä jotta Nano olisi kääntynyt putkeen kiertämisen sijaan. Yksinkertainen asia, mutta ai kuinka oppiminen on ihanaa. Tätä opittua on nyt sitten pitänyt loppuviikko testailla. :)

Omissa kisoissa oli tosi mukavaa nähdä taas kaikkia tuttuja ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Tosin aina joukkoon mahtuu niitä "parempia ihmisiä" joille on kovin vaikeaa seurustella meidän tavallisten kuolevaisten kanssa. Se on sitä hyvää yhteishenkeä seurassa. Ja minähän myönnän etunenässä olevani niin pikkumainen, että jos joskus koskaan ikinä saan jonkin koiran koulutettua todella hyväksi, ja teoriassa kelpaisin näitten pystykuonojen seuraan, on meikäläiselle turhaa tulla kaveeramaan. Jos ei kelpaa tällaisena, ei kelpaa toisenlaisenakaan. Tosin saattaa minuakin joku pitää kovin töykeänä aluksi, mutta kun olen niin kovin hyvin sopeutunut tänne Hämeeseen ja lämpenen hitaasti vieraiden kanssa. Joka tapauksessa, onneksi on niitäkin ihmisiä jotka eivät koskaan ole menestyneet missään ja ovat kaikkien kavereita ja niitä maailmanmestareita jotka ovat kaikkien kavereita. Enitenhän tuollaisella pystykuonoasenteella häviävät ne, jotka siihen sortuvat...monta hyvää kaveria voi jäädä saamatta.

Torstai menikin sitten suorastaan nukkuessa ja pihatöissä...ihanaa saada pihalla jotain näkyvää aikaan...ja toisaalta voi kuinka paljon siellä olisikaan tekemistä. Perjantaina Samilla oli vapaapäivä ja teimme aamupäivällä ihanan kesäisen lenkin Renksun metsissä. Aurinko paistoi, Lotta ihaili (ja poimi) valkovuokkoja ja sinivuokkoja ja koirat juoksivat pitkin metsää. Harmi että kamera jäi kotiin...olisi ollut aivan ihania kuvauskohteita aurinkoisessa koivikossa, valkovuokkojen keskellä. Illalla juhlittiin ukin ja Katja-tädin kanssa Lotan-päivää...hiukan myöhässä tosin, grillaillen ja kakkua syöden. Nano teki hurjan taitavaa ohjaustreeniä: kierto ja sylkkäri tai poispäinkäännös. Hiukan meinasi paniikki iskeä, koska Oili on uhkaillut, että pentukurssilla teemme pieniä "radan" pätkiä erilaisia ohjauksia käyttäen. Mutta Nanohan on taitava ja ohjaajakin oppii koko ajan. :)

Tänään on jatkettu periaatteella Kesällä ei olla sisällä. Aamulla liftasin jälleen kerran Oilin ja Peten kyydissä treenaamaan. Nanokin sai tehdä Hollolan hallilla pientä radan pätkää. Tulipa kokeiltua ensimmäistä kertaa välistävetoja ja tehtyä kuuden esteen pientä pätkää. Nähtyäni Peten halliin rakentaman radan, olin aivan huuli pyöreänä: mitä ihmettä me täällä teemme...emmehän me vielä osaa mitään. Mutta kummasti se pieni koira meni kunhan sitä vain ohjasi. Itseasiassa Nanohan menisi todella hienosti vaikka mitä jos joku vain veisi. Siispä nyt tarvitaan lisää noita ahaa-elämyksiä ohjauksen suhteen ja hurjasti harjoitusta, jotta oma ohjaus tulisi varmemmaksi.

Treenin jälkeen kävimme vielä katselemassa kuinka Zipu ui ja samalla Nanokin pääsi ensimmäisen kerran järveen. Se kahlasi ihan tyytyväisenä veteen, mutta kun nostin sen hiukan syvemmälle, se meni jotenkin hämilleen eikä ymmärtänyt, että vedessäkin voi liikkua... korkeintaan pyöriä paikoillaan tai peruuttaa. Ja lisäksi vedessä pikkukoiran vieressä lillui jokin kummallinen karvatupsu jota piti ihmetellä pariinkin otteeseen...kyllä se vähän hymyilytti, kun Nano tomerana tutkiskeli omaa häntäänsä. :D

Oilin kanssa jutustelu antoi taas paljon ajattelemisen aihetta ja Samin kanssa keskusteltavaa, jotta Nanon kanssa päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen...tai pitäisikö sanoa niinpäin, että oppimisprosessi saataisiin mahdollisimman sujuvaksi. On se hyvä, että tuttavapiiristä löytyy kokeneita koiraihmisiä jotka vielä ovat valmiita auttamaan ja neuvomaan muita. :)

Sagan päiväunien jälkeen teimme pienen lenkin Venetsian kentälle ryhmä rämän kanssa. Lotta harjoitteli pyöräilyä Katja-tädin avustuksella (ja ilman :) ), Saga matkusti rinkassa ja juoksenteli pitkin kenttää ja minä sain mahdollisuuden treenailla hiukan Nanon ja Hipun kanssa. Nano teki taas loistavia luoksetuloja leluun. Hiukan tosin nyt näytti että se kaartoi tullessaan, mutta pitää nyt seurata ja jos siitä tulee tapa, niin kääntyä Oilin puoleen. Terveisiä vaan Oili! ;) Lisäksi kiersimme Sagan rinkkaa ja lelupalkka toimi erinomaisesti. Nano jopa mietti pienen hetken vaihtaisiko lelua namiin. Kyllä se jossain vaiheessa alkaa toimia hallissakin. :)

Hippu puolestaan teki seuraamista...tai paikan säilymistä sivulla. Aika hyvin se pysyikin. Ehkä treeni alkaa tuottaa tulosta. :) Lisäsi leikimme istumisleikkiä naksun avustuksella ja etsimme tunnaripalikkaa heinikosta, mikä oli jälleen tänään hiukan haastavaa...Hippu löysi mm. tulitikkurasian, mutta nenänkäyttö oli hiukan huolimatonta. Samin kanssa tästä juuri pari päivää sitten puhuimme: Hippu kyllä pystyy halutessaan käyttämään nenäänsä, mutta useimmiten se ei malta. Eihän sitä ominaisuutta sen kanssa ole kyllä vahvistettukaan, eikä vaadittu siltä, mutta tuollainen kohellus on silti vähän liikaa. Mukava päivä kuitenkin kaikkineen. Nano on maannut koko päivän kotona ollessaan kuin raato eikä Hippua ole hirveästi näkynyt. Tavoitteeseen on siis päästy koska koirat on onnistuttu uuvuttamaan noin hyvin. ;)