Jaahas...taas voi käyttää sitä tekosyytä, että on treenattu niin hurjasti ettei kirjoittamaan ehtinyt...vaikka tekosyyksi kaikki sen tunnistaakin. :)
Kirjoittelin viimeksi yli viikko sitten, mutta viime viikolla aikani vei kirpputoriaskartelu: Ensin piti laputtaa, silittää ja mahdollisimman houkuttalevaksi tehdä omat myyntiartikkelit, ja kun ne sitten maanantaina sain paikanpäälle, niin onhan niitä pitänyt pitkin viikkoa käydä järjestelemässä. Ja tietysti siinä samalla katsastaa kirpputorin muuta tarjontaa. Ihan hyvin on taas löytynyt ostettavaakin: Saga sai kauniin, ehjän ja ennen kaikkea sopivan keväthaalarin kympillä (Lotan vanha on niin iso ettei se pysy päällä ilman kurahousuja kannattelemassa sitä...kyllä oli Saga maanantain aurinkokeleillä mielenkiintoinen näky kuratamineineen muiden kevyesti pukeutuneitten lasten joukossa leikkarissa), Lotalle löytyi muutama uusi disney-vhs, kiva kesäpaita ja nippu prinsessalehtiä, jotka ovat pelastaneet äidin monta kertaa tällä viikolla, kun neiti syventyy niihin täysin. Eli eipä taida meidän pöytä tuottaa voittoa, jos vähän tulisikin, niin sekin on jo tuhlattu. :)
Myös äitienpäivä on tuottanut hiukan päänvaivaa lahjojen valmistamisen muodossa. Minä kun tyypillisesti keksin hiukan suureelliset lahjaideat, ja Lotta-rukka sai sitten otsa hiessä toteuttaa ne. Vannotinkin Samia, että ensi vuonna potkaisee minua jos puhua pukahdankaan tuon tyyppisistä lahjoista. Että onnea vaan mummu! :) Myös pihatyöt ovat olleet lähellä sydäntä, niitä tosin pystyy tekemään kovin lyhyissä pätkissä, kun tuo jälkikasvukin kaipaa pihalla peli- ja leikkikaveria.
Toki treenaamaankin on ehditty, itseasiassa melko paljonkin. Viime sunnuntaina käytiin hallilla. Nano teki keppejä ihan kivasti. Hippu teki erinomaista tokotreeniä; ohjatun suuntia, tunnaripalikan etsimistä kentän reunan ojasta, missä alkuun kaipasi pientä mieleen palauttelua (mikä nenäkäyttö??), mutta kyllä se siitä sitten. Lisäksi Hippu harjoitteli maassa pysymistä häirittynä ja oikean paikan säilyttämistä sivulla.
Maanantai oli treenien osalta kevyttä kotipuuhaa koirille, mutta tiistaina kävin aamulla hallilla vesisateessa lenkillä ja treenailemassa. Nano teki kierron kautta seisomaan jäämistä (hyvin) ja sivulletuloja. Jekku teki superhyvän treenin kierron kautta maahan ja seisomaan jäämisiä sekaisin. Kovastihan se pyrkii siinäkin ennakoimaan; vaikka joka toinen kierto olisi suora läpijuoksu, se yrittää tarjota aina edellistä pyydettyä. Lisäksi teimme suoran luoksetulon kulmasta kulmaan, eli niin pitkänä kuin mahdollista (jättehyvä) ja siirtymiä sivuille sekä peruutusta. Siirtymä oikealle on todella hyvä, vasemmalle ok ja peruutus ok, mutta luotan Oiliin jonka mukaan ne riittävät. Hippu teki samoin jääviä kiertäen, ja työtä niissä näyttää olevan. Lisäksi teimme sivu-paikkaa vahvistavia juttuja ja kapulan pitämistä (ei hyvä...räkii tosi helposti eikä pure kunnolla kiinni, vaan roikuttaa mielellään hampaitten takana).
Keskiviikkona tein aamulla pitkän lenkin tuossa Renkomäen harjulla, kun en hallille jaksanut ajella. Illalla olikin sitten Nanon treenit, joissa Oilin puolella tehtiin kujaa hurjan hienosti. Huolellisesti rakentaen päästiin lopulta siihen, että Nano tuli kepeille selkeästi suljettuun kulmaan putken kautta. Edelleen Nanolla on siivekkeet apuna sisäänmenossa, joskin puhuimme Oilin kanssa, että niistä pitäisi vähitellen päästä eroon. Itse mietin, että kotona voisi laittaa kelmusta läpinäkyvän johteen, kunhan tuo oma piha vain kuivuisi sen verran, että ylipäänsä sinne voisi kepit laittaa. Nyt se on vielä varsinainen suo.
Putkitreenit sen sijaan eivät sujuneet aivan niin hyvin. Nanohan on hurjan hyvä, mutta tumpelo ohjaaja tunkee edelleen käsiään joka väliin ja yrittää viedä surkean pienen vauvakoiransa nenästä pitäen joka paikkaan. EI EI ja EI. Kohtahan tässä pitää alkaa sitomisleikkihin ja köyttää ohjaajan kädet selän taakse jotta ne pysyvät rauhassa. Summa summarum: Nanon kanssa paljon putkitreeniä niin, että joku palkkaa edessä ja minä saan jäädä seisomaan kauas taakse. Tästä koirasta halutaan sellainen, että läpi-käskyllä se hakee lähimmän putken vaikka talon toiselta puolelta. Tosi hyvää herättelyä tämä tällainen.
Peten kanssa treenattiin ohjauksia, tällä kertaa twistiä ja pakkovalssia. Hiukan haparoivaa oli itsellä tuo tekeminen, mutta kyllähän tyhmempikin oppii kun kunnolla opetetaan. Ja täytyy sanoa, että mahtava juttu, että joku vihdoin opettaa monta asiaa minulle kunnolla. Minähän aikoinaan aloin kouluttaa Hippua agilityyn ilman minkäänlaista kokemusta lajista, ja sen kyllä huomasi. Minä itse tulen monessa kohtaa olemaan suurin este Nanon ja minun edistymiselle/sujuvalle menolle, mutta siksipä meillä ei mikään kiire olekaan, vaan opetellaan nyt kaikessa rauhassa, jotta myöhemmin päästään nauttimaan hyvin tehdyn työn hedelmistä.
No joka tapauksessa, ensin teimme Peten kanssa twistiä, joka pienen alkukankeuden jälkeen sujuikin kohtalaisesti. Pete jopa kehui meitä...taisi katsoa että nyt on pakko kehua kun tuo ihminen näyttää niin surkealta eikä mikään meinaa sujua, väliäkös sillä vaikka ohjaus olikin hiukan sinne päin. :) Pakkovalssikin sujui hienosti Nanolta, joka on hurjan taitava pieni otus. Ja minä itse sain sopivasti ajateltavaa ja treenattavaa.
Ja treenaamaan päästiin heti torstaina, kun Sami lähti jonnekin ekskursio-reissulle vasta kymmenen jälkeen. Mehän tehokkaina käytimme tilaisuutta hyväksemme ja teimme aamutreenit Hollolassa. Lotta sai retkiaamiaisen hallilla ja lapsilla oli hauskaa. Nano teki harkkarengasta niin, että sen ei tarvinnut hypätä lainkaan, vaan se pääsi juoksemaan suoraan läpi ja Lotta palkkasi edessä. Kovaa se juoksikin. Toisena juttuna teimme pussia niin, että Sami palkkasi edessä ja minä lähetin. Tosi hyvin. Parin kerran jälkeen Nanolla oli vauhti niin päällä, että se juoksi täysiä pussin kautta Samin luo ja taas Samin luota minun luokseni jossa sylkkärin kautta pussiin. Eli erinomaisella tempolla erinomaista treeniä. :D
Hipun kanssa puolestaan treenasin noita twistiä ja pakkovalssia, ja etenkin jälkimmäinen sujui erinomaisesti. Ensimmäisessä minun piti keskittyä hiukan rytmitykseen:putken kautta tehdessä en saanut rynnätä hypylle kierrättämään, vaan minun piti keskittyä rauhassa odottamaan koira mukaan. Lisäksi omaan sijoittumiseen pitää kiinnittää huomiota, sillä lähden helposti liian ulos kierrättämään koiraa, jolloin a) koira ei näe koko kierrettävää siivekettä kun minä olen edessä ja b) minä en meinaa ehtiä ottamaan sitä vastaan kierrolta. Hyviä huomioita molemmat. Yllättävän hyvin kuitenkin sujuivat molemmat ohjaukset ja itselle jäi tosi hyvä mieli, joka kantoi koko päivän.
Perjantaina Pennalassa Nano teki eteenlähetystä hyppysuoralla, mikä ei ollut sille mikään ongelma. Neljän hypyn perään lisättiin vielä putki, mikä myös sujui ihan ok, mutta aluksi minä yritin jälleen juosta mukaan viemään sen putkeen, mistä pieni aikalisä ja putkea muutaman hypyn takaa niin etten minä saa liikkua mukaan kuin muutaman askeleen. Kyllähän se sujui sekin, etenkin kun Nano tiesi, että putken jälkeen palkka on odottamassa. Agilityn lisäksi Nano teki hiukan luoksetulotreeniä niin, että Lotta piti kiinni ja minä odotin lelun kanssa. Kovaahan tuo tulee ja melko hyvin iskee leluun.
Hippu ja Jekkukin tokoilivat. Molemmat tekivät ohjatun suuntia hyvin. Lisäksi Jekku teki jälleen tosipitkän suoran luoksetulon (jättehyvä) ja kierron kautta jääviä (hyvä). Hipun kanssa puolestaan yritin treenata kapulan pitämistä, mutta siitä ei tullut mitään muuta kuin masennus minulle ja huutokohtaus Hipulle.
Lauantaina teimme tokotreeniä leikkipuiston vieressä pikkukentällä. Lapset saivat rauhassa leikkiä ja minä treenata. Jekku keskittyi ja keräsi kierroksia seuraavan päivän kisaan, mutta Nano ja Hippu pääsivät hommiin. Ensin Nano teki noutoleikkiä: kapulalla leikitys, kapula lentoon ja itse karkuun. Hyvin meni lukuunottamatta sitä että ensimmäisellä kerralla Nano toi kapulan laipasta pitäen. Hyvin piti kuitenkin kiinni koko ajan, ei korjaillut ja hyvällä vauhdilla toi kapulan minulle ja vaihtoi leluun. Markon opein lelupalkkauskin sujuu nyt, sillä lelun saatuaan Nano käytännössä tuo sen aina suoraan minulle naksun ja namin toivossa. Noudon lisäksi tehtiin luoksetuloa niin että Sami piti kiinni ja minä seisoin lelun kanssa. Hyvin sujui.
Nanon huilatessa Hippu teki kiertoa palloseinän ja puiden ympäri. En hyödyntänyt tällä kertaa kiertoa mitenkään, sillä minun on pakko tehdä kaikkien koirien kanssa paljon ihan pelkkää kiertoa ja vahvistaa käskyä, jotta saamme sitä varmemmaksi ja sitä kautta etäisyyttä lisää. Noutoteeman kunniaksi Hippu myös etsi tunnaripalikkaa heinikosta...ja kappas vaan, sehän ihan käytti nenäänsä, mikä sai minut oitis hyvälle mielelle. Lopuksi teimme jälleen pitoharjoituksia. Parhaiten Hipun kanssa näyttäisi toimivan se, että annan sille kapulan ja alan peruuttaa karkuun sanoen sille "pidä", "Hyvä pidä" jne. enkä edes yritä vielä missään vaiheessa ottaa kapulaa, vaan annan vapautuskäskyllä luvan pudottaa kapulan ennen palkkausta. Sitten kun ote kapulasta on parempi, voin vähitellen alkaa vaatimaan sitäkin.
Lopuksi Nano sai vielä tehdä pari tunnarileikkiä. Sehän onkin Nanosta niin hurjan hauskaa, että se sai toisella kerralla oikein kunnon hepulit vanhaan malliin ja läksi miljoonaa karkuun kapula suussaan löydettyään sen. Sinne se kentän reunalle pysähtyi ihmettelemään miksei kukaan tule mukaan ja tuli sieltä iloisesti luokseni. Itse kapulan etsimisessä ei ollut mitään valittamista...Nano teki koko ajan töitä ja etsi kapulaa innokkaasti.
Mainittakoon vielä, että Hippu-hirviö oli koko Nanon viimeisen treenipätkän käskyllä maassa (karkealta arviolta 6min) , ja hyvin olikin. Kertaakaan ei noussut, hiukan haukkui ja pääsin kieltämään. Enpä olisi uskonut häseltäjä-muorin tuollaiseen pystyvän.
Tänään Sami oli kisaamassa Jyväskylässä Even ja Jekun kanssa ja meillä oli vain Nano kotosalla. Ihan leppoisaa siis. Nanon kanssa tehtiin tokoa pariinkin otteeseen, sekä ulkona twistiä ja pakkovalssia ihan onnistuneesti. Treeneissä ei putken kautta onnistunut, mutta tuttu ja turvallinen mehukanisteri pelasti tilanteen ja mahdollisti yksin treenaamisen. Kyllä jäi hyvä olo! :)
Hehkutettakoon nyt vielä sen verran, että Eve sai Jyskylästä kaksi nollavoittoa. Kyllä se vaan on hyvä. Jos sitten syyspuolella päästään viettämään niitä ensimmäisiä Applefield's-kasvatin valiojuhliakin...toiveissa on, mutta ei nyt aseteta Samille liian kovia paineita...itsehän se ei itselleen mitään kovia tavotteita asetakaan. ;)
Kirjoittelin viimeksi yli viikko sitten, mutta viime viikolla aikani vei kirpputoriaskartelu: Ensin piti laputtaa, silittää ja mahdollisimman houkuttalevaksi tehdä omat myyntiartikkelit, ja kun ne sitten maanantaina sain paikanpäälle, niin onhan niitä pitänyt pitkin viikkoa käydä järjestelemässä. Ja tietysti siinä samalla katsastaa kirpputorin muuta tarjontaa. Ihan hyvin on taas löytynyt ostettavaakin: Saga sai kauniin, ehjän ja ennen kaikkea sopivan keväthaalarin kympillä (Lotan vanha on niin iso ettei se pysy päällä ilman kurahousuja kannattelemassa sitä...kyllä oli Saga maanantain aurinkokeleillä mielenkiintoinen näky kuratamineineen muiden kevyesti pukeutuneitten lasten joukossa leikkarissa), Lotalle löytyi muutama uusi disney-vhs, kiva kesäpaita ja nippu prinsessalehtiä, jotka ovat pelastaneet äidin monta kertaa tällä viikolla, kun neiti syventyy niihin täysin. Eli eipä taida meidän pöytä tuottaa voittoa, jos vähän tulisikin, niin sekin on jo tuhlattu. :)
Myös äitienpäivä on tuottanut hiukan päänvaivaa lahjojen valmistamisen muodossa. Minä kun tyypillisesti keksin hiukan suureelliset lahjaideat, ja Lotta-rukka sai sitten otsa hiessä toteuttaa ne. Vannotinkin Samia, että ensi vuonna potkaisee minua jos puhua pukahdankaan tuon tyyppisistä lahjoista. Että onnea vaan mummu! :) Myös pihatyöt ovat olleet lähellä sydäntä, niitä tosin pystyy tekemään kovin lyhyissä pätkissä, kun tuo jälkikasvukin kaipaa pihalla peli- ja leikkikaveria.
Toki treenaamaankin on ehditty, itseasiassa melko paljonkin. Viime sunnuntaina käytiin hallilla. Nano teki keppejä ihan kivasti. Hippu teki erinomaista tokotreeniä; ohjatun suuntia, tunnaripalikan etsimistä kentän reunan ojasta, missä alkuun kaipasi pientä mieleen palauttelua (mikä nenäkäyttö??), mutta kyllä se siitä sitten. Lisäksi Hippu harjoitteli maassa pysymistä häirittynä ja oikean paikan säilyttämistä sivulla.
Maanantai oli treenien osalta kevyttä kotipuuhaa koirille, mutta tiistaina kävin aamulla hallilla vesisateessa lenkillä ja treenailemassa. Nano teki kierron kautta seisomaan jäämistä (hyvin) ja sivulletuloja. Jekku teki superhyvän treenin kierron kautta maahan ja seisomaan jäämisiä sekaisin. Kovastihan se pyrkii siinäkin ennakoimaan; vaikka joka toinen kierto olisi suora läpijuoksu, se yrittää tarjota aina edellistä pyydettyä. Lisäksi teimme suoran luoksetulon kulmasta kulmaan, eli niin pitkänä kuin mahdollista (jättehyvä) ja siirtymiä sivuille sekä peruutusta. Siirtymä oikealle on todella hyvä, vasemmalle ok ja peruutus ok, mutta luotan Oiliin jonka mukaan ne riittävät. Hippu teki samoin jääviä kiertäen, ja työtä niissä näyttää olevan. Lisäksi teimme sivu-paikkaa vahvistavia juttuja ja kapulan pitämistä (ei hyvä...räkii tosi helposti eikä pure kunnolla kiinni, vaan roikuttaa mielellään hampaitten takana).
Keskiviikkona tein aamulla pitkän lenkin tuossa Renkomäen harjulla, kun en hallille jaksanut ajella. Illalla olikin sitten Nanon treenit, joissa Oilin puolella tehtiin kujaa hurjan hienosti. Huolellisesti rakentaen päästiin lopulta siihen, että Nano tuli kepeille selkeästi suljettuun kulmaan putken kautta. Edelleen Nanolla on siivekkeet apuna sisäänmenossa, joskin puhuimme Oilin kanssa, että niistä pitäisi vähitellen päästä eroon. Itse mietin, että kotona voisi laittaa kelmusta läpinäkyvän johteen, kunhan tuo oma piha vain kuivuisi sen verran, että ylipäänsä sinne voisi kepit laittaa. Nyt se on vielä varsinainen suo.
Putkitreenit sen sijaan eivät sujuneet aivan niin hyvin. Nanohan on hurjan hyvä, mutta tumpelo ohjaaja tunkee edelleen käsiään joka väliin ja yrittää viedä surkean pienen vauvakoiransa nenästä pitäen joka paikkaan. EI EI ja EI. Kohtahan tässä pitää alkaa sitomisleikkihin ja köyttää ohjaajan kädet selän taakse jotta ne pysyvät rauhassa. Summa summarum: Nanon kanssa paljon putkitreeniä niin, että joku palkkaa edessä ja minä saan jäädä seisomaan kauas taakse. Tästä koirasta halutaan sellainen, että läpi-käskyllä se hakee lähimmän putken vaikka talon toiselta puolelta. Tosi hyvää herättelyä tämä tällainen.
Peten kanssa treenattiin ohjauksia, tällä kertaa twistiä ja pakkovalssia. Hiukan haparoivaa oli itsellä tuo tekeminen, mutta kyllähän tyhmempikin oppii kun kunnolla opetetaan. Ja täytyy sanoa, että mahtava juttu, että joku vihdoin opettaa monta asiaa minulle kunnolla. Minähän aikoinaan aloin kouluttaa Hippua agilityyn ilman minkäänlaista kokemusta lajista, ja sen kyllä huomasi. Minä itse tulen monessa kohtaa olemaan suurin este Nanon ja minun edistymiselle/sujuvalle menolle, mutta siksipä meillä ei mikään kiire olekaan, vaan opetellaan nyt kaikessa rauhassa, jotta myöhemmin päästään nauttimaan hyvin tehdyn työn hedelmistä.
No joka tapauksessa, ensin teimme Peten kanssa twistiä, joka pienen alkukankeuden jälkeen sujuikin kohtalaisesti. Pete jopa kehui meitä...taisi katsoa että nyt on pakko kehua kun tuo ihminen näyttää niin surkealta eikä mikään meinaa sujua, väliäkös sillä vaikka ohjaus olikin hiukan sinne päin. :) Pakkovalssikin sujui hienosti Nanolta, joka on hurjan taitava pieni otus. Ja minä itse sain sopivasti ajateltavaa ja treenattavaa.
Ja treenaamaan päästiin heti torstaina, kun Sami lähti jonnekin ekskursio-reissulle vasta kymmenen jälkeen. Mehän tehokkaina käytimme tilaisuutta hyväksemme ja teimme aamutreenit Hollolassa. Lotta sai retkiaamiaisen hallilla ja lapsilla oli hauskaa. Nano teki harkkarengasta niin, että sen ei tarvinnut hypätä lainkaan, vaan se pääsi juoksemaan suoraan läpi ja Lotta palkkasi edessä. Kovaa se juoksikin. Toisena juttuna teimme pussia niin, että Sami palkkasi edessä ja minä lähetin. Tosi hyvin. Parin kerran jälkeen Nanolla oli vauhti niin päällä, että se juoksi täysiä pussin kautta Samin luo ja taas Samin luota minun luokseni jossa sylkkärin kautta pussiin. Eli erinomaisella tempolla erinomaista treeniä. :D
Hipun kanssa puolestaan treenasin noita twistiä ja pakkovalssia, ja etenkin jälkimmäinen sujui erinomaisesti. Ensimmäisessä minun piti keskittyä hiukan rytmitykseen:putken kautta tehdessä en saanut rynnätä hypylle kierrättämään, vaan minun piti keskittyä rauhassa odottamaan koira mukaan. Lisäksi omaan sijoittumiseen pitää kiinnittää huomiota, sillä lähden helposti liian ulos kierrättämään koiraa, jolloin a) koira ei näe koko kierrettävää siivekettä kun minä olen edessä ja b) minä en meinaa ehtiä ottamaan sitä vastaan kierrolta. Hyviä huomioita molemmat. Yllättävän hyvin kuitenkin sujuivat molemmat ohjaukset ja itselle jäi tosi hyvä mieli, joka kantoi koko päivän.
Perjantaina Pennalassa Nano teki eteenlähetystä hyppysuoralla, mikä ei ollut sille mikään ongelma. Neljän hypyn perään lisättiin vielä putki, mikä myös sujui ihan ok, mutta aluksi minä yritin jälleen juosta mukaan viemään sen putkeen, mistä pieni aikalisä ja putkea muutaman hypyn takaa niin etten minä saa liikkua mukaan kuin muutaman askeleen. Kyllähän se sujui sekin, etenkin kun Nano tiesi, että putken jälkeen palkka on odottamassa. Agilityn lisäksi Nano teki hiukan luoksetulotreeniä niin, että Lotta piti kiinni ja minä odotin lelun kanssa. Kovaahan tuo tulee ja melko hyvin iskee leluun.
Hippu ja Jekkukin tokoilivat. Molemmat tekivät ohjatun suuntia hyvin. Lisäksi Jekku teki jälleen tosipitkän suoran luoksetulon (jättehyvä) ja kierron kautta jääviä (hyvä). Hipun kanssa puolestaan yritin treenata kapulan pitämistä, mutta siitä ei tullut mitään muuta kuin masennus minulle ja huutokohtaus Hipulle.
Lauantaina teimme tokotreeniä leikkipuiston vieressä pikkukentällä. Lapset saivat rauhassa leikkiä ja minä treenata. Jekku keskittyi ja keräsi kierroksia seuraavan päivän kisaan, mutta Nano ja Hippu pääsivät hommiin. Ensin Nano teki noutoleikkiä: kapulalla leikitys, kapula lentoon ja itse karkuun. Hyvin meni lukuunottamatta sitä että ensimmäisellä kerralla Nano toi kapulan laipasta pitäen. Hyvin piti kuitenkin kiinni koko ajan, ei korjaillut ja hyvällä vauhdilla toi kapulan minulle ja vaihtoi leluun. Markon opein lelupalkkauskin sujuu nyt, sillä lelun saatuaan Nano käytännössä tuo sen aina suoraan minulle naksun ja namin toivossa. Noudon lisäksi tehtiin luoksetuloa niin että Sami piti kiinni ja minä seisoin lelun kanssa. Hyvin sujui.
Nanon huilatessa Hippu teki kiertoa palloseinän ja puiden ympäri. En hyödyntänyt tällä kertaa kiertoa mitenkään, sillä minun on pakko tehdä kaikkien koirien kanssa paljon ihan pelkkää kiertoa ja vahvistaa käskyä, jotta saamme sitä varmemmaksi ja sitä kautta etäisyyttä lisää. Noutoteeman kunniaksi Hippu myös etsi tunnaripalikkaa heinikosta...ja kappas vaan, sehän ihan käytti nenäänsä, mikä sai minut oitis hyvälle mielelle. Lopuksi teimme jälleen pitoharjoituksia. Parhaiten Hipun kanssa näyttäisi toimivan se, että annan sille kapulan ja alan peruuttaa karkuun sanoen sille "pidä", "Hyvä pidä" jne. enkä edes yritä vielä missään vaiheessa ottaa kapulaa, vaan annan vapautuskäskyllä luvan pudottaa kapulan ennen palkkausta. Sitten kun ote kapulasta on parempi, voin vähitellen alkaa vaatimaan sitäkin.
Lopuksi Nano sai vielä tehdä pari tunnarileikkiä. Sehän onkin Nanosta niin hurjan hauskaa, että se sai toisella kerralla oikein kunnon hepulit vanhaan malliin ja läksi miljoonaa karkuun kapula suussaan löydettyään sen. Sinne se kentän reunalle pysähtyi ihmettelemään miksei kukaan tule mukaan ja tuli sieltä iloisesti luokseni. Itse kapulan etsimisessä ei ollut mitään valittamista...Nano teki koko ajan töitä ja etsi kapulaa innokkaasti.
Mainittakoon vielä, että Hippu-hirviö oli koko Nanon viimeisen treenipätkän käskyllä maassa (karkealta arviolta 6min) , ja hyvin olikin. Kertaakaan ei noussut, hiukan haukkui ja pääsin kieltämään. Enpä olisi uskonut häseltäjä-muorin tuollaiseen pystyvän.
Tänään Sami oli kisaamassa Jyväskylässä Even ja Jekun kanssa ja meillä oli vain Nano kotosalla. Ihan leppoisaa siis. Nanon kanssa tehtiin tokoa pariinkin otteeseen, sekä ulkona twistiä ja pakkovalssia ihan onnistuneesti. Treeneissä ei putken kautta onnistunut, mutta tuttu ja turvallinen mehukanisteri pelasti tilanteen ja mahdollisti yksin treenaamisen. Kyllä jäi hyvä olo! :)
Hehkutettakoon nyt vielä sen verran, että Eve sai Jyskylästä kaksi nollavoittoa. Kyllä se vaan on hyvä. Jos sitten syyspuolella päästään viettämään niitä ensimmäisiä Applefield's-kasvatin valiojuhliakin...toiveissa on, mutta ei nyt aseteta Samille liian kovia paineita...itsehän se ei itselleen mitään kovia tavotteita asetakaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti