No nyt on tehokeskiviikko ohitse ja kliseisesti voisi todeta, että illalla kävin nukkumaan väsyneenä mutta onnellisena. :) Aamulla Sami lähti siis jo ennen kuin lapset heräsivät. Lotalla oli kerhopäivä, joten me Sagan kanssa menimme agihallille ensin pitkälle lenkille ja sitten hiukan treenaamaan. Oli kyllä suorastaan nautinnollista lenkkeillä kaikessa hiljaisuudessa auringon paistaessa. Sai pitkästä aikaa ajatella kaikessa rauhassa mitä mieleen nyt sattui tulemaan...Saga kun ei vielä ole mitenkään puheliasta tyyppiä ;)

Ja paljonhan siinä ehti ajatellakin. Ehdin miettiä omien koirien tokoilua, keskeneräisiä kotisivujamme, bordercollieita ja shelttien jalostusta. Viimeksi mainittua pohdin jälleen kerran siltä kannalta, että sheltin pitäisi olla paitsi hyväpäinen ja terve, myös sheltin näköinen. Koska meillä on vielä rodussa olemassa kauniita ja hyvin toimivia sekä vielä terveitäkin yksilöitä, miksi pitää väen väkisin "jalostaa" niitä kauniita toimintakyvyttömiä arkajalkoja tai toisaalta upealuonteisia harrastuskavereita, joita vain ei sheltiksi meinaa tunnistaa. Oiva esimerkki toimivasta pääkopasta ja toisaalta kauniista terverakenteisesta ulkoasusta on viime vuoden juniorivoittaja Kriisi (Minimonsin Shoking Crisis) Minusta on myös hiukan naurettavaa, että jotkut kasvattajat ovat sitä mieltä ettei heidän kasvattiensa kanssa tulisi harrastaa agilitya jottei ilmene shelttikinnertä (pinnallisen koukistajajänteen luksaatio...se mikä Jekulta leikattiin 2008). Jos sheltti ei kestä kunnon juoksemista ja höntsäämistä, niin eiköhän silloin kannattaisi ennemmin miettiä mitä tehdä rodun katastrofaaliselle terveystilanteelle kuin työntää päätä piiloon pensaaseen ja syyttää kaikesta harrastamista.

Mutta se shelttivuodatuksesta. Lenkin jälkeen treenailin hiukan isojen koirien kanssa. Nanohan oli saanut jäädä kotiin keskittymään illan tuplatreeneihin. Hipun kanssa tein edestä pyöritystä ja kyllähän se taas paremmin sujui kuin viimeksi, mutta Hippu tarvitsi ihan hurjasti kättä avuksi, ja minä kun yritän niin kovin päästä käsistä eroon. Lisäksi tein Hippulan kanssa keppejä täydestä vauhdista. Tämän jälkeen pilasin Even ja kokeilin samaa edestäohjausharjoitusta sen kanssa, ja kappas, sehän sujuin melkoisen paljon paremmin. Kerran nostin vastakkaisen niin, että Even pysähtyi ja kerran käänsin sen verran kylkeä, että lopetti tekemisen, mutta muuten sujui, joten ehkä minä sittenkin kehityn!!! Arvioidessani itse harjoitusta nyt jälkeen päin, huomaan uudenkin ongelman omassa toiminnassani: Minä en osaa päästää koiraa juoksemaan rinkiä edessäni täydellä vauhdilla, vaan pidän koiraa liiaksi hallussa sen tullessa eteeni. No onneksi tiedostamalla saa muutostakin ainakin alkuun. Even kanssa tein lisäksi noutoa ja siivekkeen ympäri kiertäen eteen pysäytystä. Eve pysähtyikin kuin seinään, ekalla kerralla jopa hypähti hiukan taakse, joten erittäin hienosti sujunut harjoitus. Jekku puolestaan teki muutaman keinun, kiersi siivekkeen ympäri maahan tippuen tai pysähtyen ja piti hiukan kapulaa. Oikein onnistuneet treenit koko jengillä ja itselle jäi tosi hyvä mieli etenkin tuosta Even kanssa toimimisesta.

Iltapäivä oli oikein mukava kun Lotan kummitäti tuli perheen lasten kanssa vierailulle Hyvinkäältä ja lapsilla oli touhuseuraa. Viideksi piti taas ehtiä hallille Nenon vauvaagilityyn, johon minun piti ottaa lapset mukaan, koska Sami oli edelleen koulutuksessa Tampereella ja lapsenvahtimme sairaana. Yllättävän hyvinhän se sujui likkojen kanssakin, kun aurinko paistoi ja eväät maistuivat. Ja kun Samikin tuli jo puoli kuuden aikaan ja vei lasten kanssa isot koirat lenkille, saimme Nanon kanssa keskittyä ihan rauhassa treenaamiseen. Nano olikin tänään(kin) huippuhyvä, mitä nyt Satun (varapeten) puolella oli pientä käynnistymisvaikeutta. Satun kanssa tehtiin valssia, mikä sujui vauhdikkaasti ja ongelmitta, kunhan koira vaan alkoi yhteityöhön....sitä kun kiinnosti paljon enemmän Oilin puoli...jälleen kerran. Myös emännän tulee muistaa odottaa koiraa rauhassa eikä kaahottaa sinne tänne, mutta tuohan on jo ihan tiedostettu tyyppivika minussa, joten jälleen kerran ajoituksen ja rytmityksen kanssa tarkkana. Tuossa tilanteessa huomasi hyvin, että tulevaisuudessa se lelu on ehdottomasti Nanolle paras palkka, sillä nakeilla ei ollut mitään vaikutusta kun Nano haikaili Oilin luo, mutta lelusta se kiinnostui.

Oilin puolella tehtiin ensin pituutta ihan yksittäin, ja hyvinhän sekin sujui. Kyllähän Nano yli menee kaikesta mitä eteen tulee (mukaan lukien muut koiramme, putket, sängyn pääty, lelulaatikot yms. yms. yms.). Ainoa ongelma oli vain se, että ohjaaja oli jättänyt lelut autoon, paljonpa ne siellä hyödyttävät. Tulipa siinä sitten todistettua sekin, että Nano leikkii ihan hyvin myös vieraalla lelulla. Alkuun piti tietysti vähän nuukailla oudon hajuista ja kovaa narupalloa (meidän on hiukan pehmeä), mutta milläpä pieni raivopääsheltti ei leikkisi, joten lelu suuhun ja menoksi. Pienen tauon jälkeen tehtiin pienen pieniä kulmia kepeille. Nano oli jälleen superhyvä. Kaipa se alkaa vähitellen muistaa miten kepit tehdään.

Loppujen lopuksi Oilin puolella tehtiin pussia, jota Nano oli siis tehnyt edellisenä keskiviikkona ja perjantaina, ja muutaman toiston jälkeen se ryömi oma-aloitteisesti pussin läpi. Vautsi vau mikä pikkuotus. Pussin eteen liitettiin sitten putki, ja mentiin vauhdilla läpi. Ekalla kerralla Nano kääntyi pussista pois, mutta Marian pitäessä pussia hiukan ylhäällä, se meni taas tuulispäänä läpi, haki Oilin namit, tarkisti antaisiko Maria mitään ja tuli luokseni. Kyllä luitte ihan oikein, tuli luokseni. Markon naksutinharjoitus näytti siis auttavan tosi hyvin. Putken eteen liitettiin seuraavaksi kepit, ja juostiin kepit, putki ja pussi...ei ongelmaa. Lopuksi lisättiin vielä pituus pussin perään. Nyt pussista ei pidetty kiinni, vaan Maria piteli Nanoa alussa ja minä kutsuin keppien takana tai sivulla. Ja Taitava pieni Nanohan meni...ja kovaa.

Olin ihan suunnattoman ylpeä pikku koirastani. Sami tosin tuli heti antamaan palautetta, että turhat hyvä-kehut esteitten väliltä pois ja käskyt ajoissa. Viimeisellä kerralla kuulemma sujui erinomaisesti kun huusin vain käskyjä ja pidin mölyt mahassani. Jotenkin sitä vaan automaattisesti tulee tuollaiselle vauvalle huudettua sitä kehuakin, joten oikein hyvä huomio. Pitääpä olla tarkkana asian suhteen.

Pennalasta kiikutin muun väen kotiin ja jatkoin toko-kurssille Hollolaan. Tällä viimeisellä kerralla jokaisen piti tulla oman ongelman kanssa jota sitten työstettiin Markon ja Oilin avustuksella. Minun oli kovin vaikea keksiä ongelmaa, me kun olemme vielä niin alkutekijöissä, ettei mitään grande katastrofeja ole ilmennyt. Ja kun Marko maanantaina neuvoi käyttämään luoksetulossa naksua, sekin asia tuntui helpottuneen heti. Siinä seuratessani muitten ongelmia, päätin kysyä kapulan pitämisestä kiertäen (pitoharjoitus) ja jäävien opetuksesta, seisomaan jäämistähän minä olen jo Nanon kanssa hiukan tehnytkin. No ensin piti näyttää kuinka Nano kiertää ilman kapulaa ja Nanohan kiersi: esteen, ihmisiä, kenttää.... eli toisin sanoen juoksi hulluna ympäriinsä ihan vanhaan malliin. Kun se lopulta tuli luokseni leluun hiekka vain pöllysi. Eli se siitä ongelmattomuudesta. :) No saatuaan kapulan, Nano päätti mennä kentän toiseen päähän heinikkoon pissalle. (Olin vain kolmen edellisen koiran ajan yrittänyt saada sitä pissalle, mutta eihän tuollainen vapaan kasvatuksen tulos osaa hihnassa tehdä tarpeitaan ) Eipä siinä mitään, kun suurin hätä oli helpotettu, Nano palasi kentän reunaan katselemaan meitä. Minä huutelin sitä kovasti, mutta se lähti määrätietoisesti takaisin heinikkoon, sillä pitihän sen hakea kapulansa!!! Eli ei ongelmaa kapulan pitämisessä. Oili ja Marko vaan totesivat, ettei tarvitse ihan heti pitämistä harjoitella.

Toisena asiana käsittelimme sitten jääviä, eli kierrätin Nanon lautahypyn ympäri ja sen tullessa kohti pysäytin ja lelu lensi. Oikein hyvä...kunhan Nanon tuollaisen leikin jälkeen taas saa kiinni... maahan tippumista kierron jälkeen tehtiin namin kanssa, mikä myös sujui ok, ja koirankin sai helpommin kiinni. :b

Se mikä tuossa illassa oli kaikkein positiivisinta, on se, että Nanolla säilyi sen hurja into koko illan ajan, mikä on aiemmin ollut vähän niin ja näin. Se ei tehnyt mitään puoliteholla vaan täpisi vielä tokojen jälkeenkin. Kävin vielä Elinan kanssa hiukan kävelemässä Hollolassa ja kuvittelin pikkukoiran olevan kotiin päästyämme ihan kanttuvei, mutta kissanviikset, se nappasi pihasta kävyn ja alkoi haastaa leikkimään. Ihana pieni superkoirani! :D