Sami on palannut muutaman vuorokauden rellestysreissultaan ja minulla on vihdoin mahdollisuus olla koneella kauemmin kuin se pieni hetki joka Sagalta kuluu täydellisen kaaoksen aikaansaamiseen. Tuli kyllä jälleen kerran todistetuksi, että neljän koiran ja kahden lapsen yksinhuoltajilla ei ole kivaa. Tosin tältä räkäpäältä meni hermot jo perjantaina ja natsikurista ovat nauttineet niin lapset kuin koiratkin. Lotta rauhoittui portailla useaan otteeseen ja haukkujat rauhoitettiin suihkepullon voimin. Onneksi tukiverkot ovat kunnossa ja eilen sain iltapäivällä käyttää muutaman tunnin omaa aikaa (=lenkittää koirat ja nukkua flunssaväsymystä pois) kun lapset olivat mummin ja papan hoivassa ja tänään ukki kävi meillä lenkittämässä koirat ruokapalkalla.
Eipä tullut treenattua juurikaan tässä viikonlopun aikana, mutta uskoisin sen tekevän ihan hyvääkin ainakin Nanolle, sen verran tiiviisti on viime aikoina treenailtu. Mutta aspergerin aivopuoliskoni vaatii etenemään selkeän kronologisesti, joten aloitetaanpa alusta, keskiviikon treeneistä.
Keskiviikkona oli siis ensin agitreenit, joissa Nano tekikin Oilin puolella valtavan hienosti putkia ja keppejä. Taas mentiin hyvällä tatsilla ensin pelkkiä keppejä, lisättiin putki eteen ja sitten perään ja kaikki sujui, kunhan vain alkuun päästiin. Ensin toki piti hiukan auttaa Nanoa keppien sisäänmenon kanssa siivekkeiden avulla, mutta kun oikea reitti sisään kepeille oli selvä ja virhemahdollisuudet minimoitu, homma toimi mainiosti. Lisäksi tutustuimme renkaaseen.
Peten puolella Nanoa kiinnosti enemmän juoksentelu pitkin poikin ja haistelu. Heti kun tulee taukoja tekemiseen, Nano ei vielä jaksa odotella, vaan keksii heti omaa kivaa. Tuokin on sellainen juttu, johon pitäisi kiinnittää selvästi huomiota. Peten kanssa kertailtiin poispäinkäännöstä ja loivennettiin käännös ihan reiluksi kaareksi, ei paikallaan kiepsahdukseksi. Ja koska minä olin viikon epätoivoisesti harjoitellut tiukkaa, paikallaan tapahtuvaa käännöstä, ei valuva puolikaarikäännös tietenkään ottanut onnistuakseen. Siinä Peten kanssa jutellessa tuli mieleen, että kyllähän meiltäkin löytyy se Janitan pentuvideo (olivat kuulemma Oilin kanssa sitä taas katselleet) joten miksi ihmeessä en ole sitä viime aikoina hyödyntänyt. Tyhmä minä!!!
Lisäksi Peten kanssa työstettiin sitä edestäohjausta kolmella hypyllä. Ja edelleen se tuottaa suuria ongelmia minulle itselleni. Nanohan itse asiassa lähtee ohjauksiin aika hyvin, jos ne vaan tehdään oikein. Ja se oikein tekeminen onkin sitten iso haaste minulle. Minä huidon käsillä ja tarjoan jatkuvasti vastaista kättä. Lisäksi en osaa liikkua taaksepäin lainkaan. Muutaman kerran kokeilimme Nanon kanssa. En kuitenkaan haluaisi Nanon kanssa sählätä tässäkään asiassa oman taitamattomuuteni kanssa, vaan treenaisin itse ensin omaa ohjaustekniikkaa Hipun kanssa, ja vasta kun se sujuu jollain tavalla, ottaisin noita harjoituksia Nanon kanssa. Näin ihan jo siksikin, että Nano saisi keskittyä vaan siihen reippaaseen menemiseen kyselemättä koko ajan mitä seuraavaksi pitikään tehdä.
Agitreeneistä ajoimme tokoilemaan. Aiheina tällä kertaa olivat ohjattu ja tunnari. Ohjatussa käytiin kaikkien koirien kanssa vain suuntia, ja sehän ei Nanolle ollut ongelma, kunhan joku vain piti sitä merkillä paikoillaan. Kuten Oilille torstaina kahvikupin ääressä totesinkin, vielä enemmän kurssista olisi hyötyä, jos sillä olisi paljon eri tasoisia koirakoita, jolloin olisi mahdollista nähdä käytännössä liikkeiden eri osioiden ja vaiheiden opettamista sekä mahdollisesti saada vinkkejä koulutuksessa jo tapahtuneiden virheiden korjaamiseen. Nyt kaikki ovat lähes samalla viivalla, eli eivät osaa mitään. Nano antaa tasoitusta lähinnä vain siinä, että se ei osaa mistään muuta kuin alkeita eikä pysy paikoillaan. Sehän ei tietenkään ole kenenkään säädeltävissä millaista väkeä kurssille ilmottautuu, mutta tuo olisi sellainen ideaalitilanne näin innokkaan oppijan kannalta. :)
Toisena liikkeenä oli siis tunnarin alkeet, eli palikan etsiminen kentän reunusheinikosta. Eihän se nenänkäyttö sinällään ole Nanolle ongelma, vaan se että sieltä heinän keskeltä löytyneen ihanan aarteen kenellekään toisi. Nano siis löysi pienellä avustuksella palikkansa ja karkasi se suussaan iloisesti kentän päästä metsikköön ihmettelemään. Onneksi tuli kuitenkin aika hyvin kutsulla takaisin, kunhan sain siihen näköyhteyden. Lähinnä itselle ajatuksen aiheita antoi se, että Nanolle on varmasti muodostunut tunnarista mielikuva noutoliikkeenä, koska silloin sen ollessa pienen pieni pentu, heittelin sille tuota palikkaa. Markon mukaan olisi parempi opettaa liike korostamalla nenän käyttöä, ei noutoa. Mutta katsellaan nyt mihin suuntaan tuo lähtee kehittymään ja tuleeko asiasta meille ongelmaa. Ainakaan yhtään ei tarvitse korostaa tuota noutopuolta pitkään aikaan. Lisäksi saimme hyvän vinkin siihen miten koira opetetaan käsittelemään tunnaripalikkaa kauniisti...Markon sanoja mukaillen (kun sanasta sanaan en muista ;) ) koiran voi opettaa ajattelemaan palikkaa herkkänä pienenä aarteena joka voi vaikka parkua jos sitä ottaa liian kovasti suuhun. Olisinpa tämän kikan tiennyt silloin kun Jekkua aloin opettaa, eipä tarvitsisi todennäköisesti nyt tapella koiran kanssa palikan puremisesta. Oppia ikä kaikki! :)
Torstaina Oili käveli koirien kanssa lenkillä päiväkahville ja oli oikein mukava jutustella. Hiukan kyselin olisiko mahdollista saada jatkoa tälle kevään alkeita käsitelleelle kurssille, ja lupailin kysellä porukkaakin. Samana iltana meitä oli jo neljä innokasta ilmoittautunut facebookissa toisillemme. Joten täytyy kai kerjätä Oililta kurssia ihan tosissaan. Kyllähän se kannustaisi (vai pakottaisi) treenaamaan ihan oikeasti koko kesän, kun tietäisi että syksyllä pitää esitellä Oilille ja Markolle mihin heidän opeillaan on siihen mennessä päästy.
Torstai-iltana Sirkka piti pentukurssilla näyttelytreenejä, joihin menimme mukaan. Nano oli tosi rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä, vaikka ei ole ikinä näyttelyseisomista tai -juoksemista harjoitellutkaan. Itseasiassa ei edes ikinä näytelmähihnaa käyttänyt. Se jopa seisoi namin toivossa paikoillaan oikein rauhallisesti. Sen verran itsekin tein ajatustyötä, että jos oikeasti meinaan sen näyttelyihin raahata enemmän kuin kerran, niin pakkohan tässä on sitäkin puolta treenata ja opettaa pienelle ihan omat showkäskyt, joilla ei ole mitään tekemistä tokokäskyjen kanssa. Näyttelyseisontaan ajattelin käskyksi sanaa kaunis ja seuraamiseenkin pitäisi olla jokin oma sanansa jolla se erotetaan "oikeasta" seuraamisesta. Muutenhan Nano tarjoaa koko ajan katsekontaktia.
Sirkka ei ollut nähnyt Nanoa pitkään aikaan ja oli positiivisesti yllättynyt pienen kehityksestä...kuten ole aiemminkin sanonut, se on sellainen ruma ankanpoikanen. Kovastihan siitä on tullut kaunis neiti, joten eivät ne näyttelytkään nyt aivan poissuljettu ajatus ole. Korvat kun vielä saisi kuriin...josko emäntä itse ensin ryhdistyisi niitten kanssa, niin jotakin kehitystä voisi tapahtuakin. Nythän ne ovat saaneet sojottaa ihan sinne minne haluavatkin...useimmiten siis pystyssä.
Perjantaina kävimme hallilla. Nano teki ensin pussia, ihan vaan puhtaasti esteharjoitteluna, ja ihan reippaana tekikin. Sen jälkeen tarkoitukseni oli vielä ottaa keppejä, mutta jotenkin Nano oli hiukan vaisu, joten lopetin senkin melko nopeasti. Olisiko pieni ollut uupunut tämän viikon rankasta treeniohjelmasta, vai eikö Sami vaan osannut kehua sitä yhtä innostavasti kuin sen suuri suosikki Oili. ;) Hipun kanssa harjoittelin tuota edestä pyöritystä, joka oli edelleen yhtä vaikeaa. Kyllä se lopulta onnistui molemmilta puolilta parin kierroksen verran, mutta aika takkuamista se oli. Tärkeintä kuitenkin oli se, että ainakin ajoittain minä tunnistin virheeni itse, jolloin on mahdollista päästä niitä tehokkaamin korjaamaankin. Tiedostamisesta niiden muuttamiseen on kuitenkin pitkä tie. Onneksi olemme sentään jo kääntyneet risteyksestä oikeaan suuntaan.
Lauantai meni ihan harakoille, mutta tänään tein Jekun kanssa pientä treeniä omassa pihassa. Vahvistin istu käskyä naksulla ja namilla, ja koko ajan varmempi se alkaa ollakin. Seisomaan jäämistä treenailimme Markon oppien mukaan narupallon kanssa, ja leikimme samalla kovasti. Ihan ok. Ensimmäisellä kerralla sain käydä korjaamassa siirtyneen jalan takaisin paikoilleen kahdesti, mutta sen jälkeen tein kerran helpotettuna ja sitten taas vaikeampana eikä lopussa ollut enää mitään ongelmia. Päätimme treenisession istu-seiso vaihtoon puolen metrin etäisyydellä ja täytyy sanoa, että toimi erinomaisesti. Ensimmäisellä kerralla yritti istuessaan siirtää itseään eteenpäin, mutta kahden korostetusti taakset ohjanneen istu- käskyn jälkeen tassut eivät liikkuneet paikoiltaan kertaakaan. Eli toistoja toistoja ja toistoja matkaa vähitellen kasvattaen. Aurinko paistoi ja olin vallan tyytyväinen Jekku-miäheen. :D
Viikolla tulivat Lyytinkin tulokset liitosta, ja priimana nekin. Nyt on jo kaksi Eevastiinan pennuista saanut tuomion A/A-lonkat ja 0/0 kyynärät. Ja kyllä tuntuu hyvälle. Kun nuo Even ekat pennut olivat kaikki niin kivan näköisiä ja luonteisia...tai ainakin mitä omistajat ovat luonteita kuvanneet, Enskaa ja Lyytiä lukuunottamatta en ole niitä niin paljon nähnyt että luotettavasti voisin asiaa arvioida....niin peruspessimisti oli taas varma, että jotain vikaahan niissä varmasti täytyy olla. No, jospa kaikki viat ovat sitten kasautuneet Nanoon. Sehän on kivaluonteinen ja ihan nättikin, joten eiköhän sillä ole Ö/Ö-lonkat ja PRA:kin puhkeaa jo vuoden vanhana. Miten niin minä muka negatiivinen? :o
Kun sillä tulee ikä täyteen, niin siltä tutkitaankin sitten kaikki: silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä ja virallinen sydänkuuntelu. Geenitestiäkin olen cea:n osalta miettinyt. Mihin sitä muuhun käyttäisi rahojaan kuin eläinlääkärinsä elättämiseen, Juhalle vain terveisiä, leipä on taattu jatkossakin!
Eipä tullut treenattua juurikaan tässä viikonlopun aikana, mutta uskoisin sen tekevän ihan hyvääkin ainakin Nanolle, sen verran tiiviisti on viime aikoina treenailtu. Mutta aspergerin aivopuoliskoni vaatii etenemään selkeän kronologisesti, joten aloitetaanpa alusta, keskiviikon treeneistä.
Keskiviikkona oli siis ensin agitreenit, joissa Nano tekikin Oilin puolella valtavan hienosti putkia ja keppejä. Taas mentiin hyvällä tatsilla ensin pelkkiä keppejä, lisättiin putki eteen ja sitten perään ja kaikki sujui, kunhan vain alkuun päästiin. Ensin toki piti hiukan auttaa Nanoa keppien sisäänmenon kanssa siivekkeiden avulla, mutta kun oikea reitti sisään kepeille oli selvä ja virhemahdollisuudet minimoitu, homma toimi mainiosti. Lisäksi tutustuimme renkaaseen.
Peten puolella Nanoa kiinnosti enemmän juoksentelu pitkin poikin ja haistelu. Heti kun tulee taukoja tekemiseen, Nano ei vielä jaksa odotella, vaan keksii heti omaa kivaa. Tuokin on sellainen juttu, johon pitäisi kiinnittää selvästi huomiota. Peten kanssa kertailtiin poispäinkäännöstä ja loivennettiin käännös ihan reiluksi kaareksi, ei paikallaan kiepsahdukseksi. Ja koska minä olin viikon epätoivoisesti harjoitellut tiukkaa, paikallaan tapahtuvaa käännöstä, ei valuva puolikaarikäännös tietenkään ottanut onnistuakseen. Siinä Peten kanssa jutellessa tuli mieleen, että kyllähän meiltäkin löytyy se Janitan pentuvideo (olivat kuulemma Oilin kanssa sitä taas katselleet) joten miksi ihmeessä en ole sitä viime aikoina hyödyntänyt. Tyhmä minä!!!
Lisäksi Peten kanssa työstettiin sitä edestäohjausta kolmella hypyllä. Ja edelleen se tuottaa suuria ongelmia minulle itselleni. Nanohan itse asiassa lähtee ohjauksiin aika hyvin, jos ne vaan tehdään oikein. Ja se oikein tekeminen onkin sitten iso haaste minulle. Minä huidon käsillä ja tarjoan jatkuvasti vastaista kättä. Lisäksi en osaa liikkua taaksepäin lainkaan. Muutaman kerran kokeilimme Nanon kanssa. En kuitenkaan haluaisi Nanon kanssa sählätä tässäkään asiassa oman taitamattomuuteni kanssa, vaan treenaisin itse ensin omaa ohjaustekniikkaa Hipun kanssa, ja vasta kun se sujuu jollain tavalla, ottaisin noita harjoituksia Nanon kanssa. Näin ihan jo siksikin, että Nano saisi keskittyä vaan siihen reippaaseen menemiseen kyselemättä koko ajan mitä seuraavaksi pitikään tehdä.
Agitreeneistä ajoimme tokoilemaan. Aiheina tällä kertaa olivat ohjattu ja tunnari. Ohjatussa käytiin kaikkien koirien kanssa vain suuntia, ja sehän ei Nanolle ollut ongelma, kunhan joku vain piti sitä merkillä paikoillaan. Kuten Oilille torstaina kahvikupin ääressä totesinkin, vielä enemmän kurssista olisi hyötyä, jos sillä olisi paljon eri tasoisia koirakoita, jolloin olisi mahdollista nähdä käytännössä liikkeiden eri osioiden ja vaiheiden opettamista sekä mahdollisesti saada vinkkejä koulutuksessa jo tapahtuneiden virheiden korjaamiseen. Nyt kaikki ovat lähes samalla viivalla, eli eivät osaa mitään. Nano antaa tasoitusta lähinnä vain siinä, että se ei osaa mistään muuta kuin alkeita eikä pysy paikoillaan. Sehän ei tietenkään ole kenenkään säädeltävissä millaista väkeä kurssille ilmottautuu, mutta tuo olisi sellainen ideaalitilanne näin innokkaan oppijan kannalta. :)
Toisena liikkeenä oli siis tunnarin alkeet, eli palikan etsiminen kentän reunusheinikosta. Eihän se nenänkäyttö sinällään ole Nanolle ongelma, vaan se että sieltä heinän keskeltä löytyneen ihanan aarteen kenellekään toisi. Nano siis löysi pienellä avustuksella palikkansa ja karkasi se suussaan iloisesti kentän päästä metsikköön ihmettelemään. Onneksi tuli kuitenkin aika hyvin kutsulla takaisin, kunhan sain siihen näköyhteyden. Lähinnä itselle ajatuksen aiheita antoi se, että Nanolle on varmasti muodostunut tunnarista mielikuva noutoliikkeenä, koska silloin sen ollessa pienen pieni pentu, heittelin sille tuota palikkaa. Markon mukaan olisi parempi opettaa liike korostamalla nenän käyttöä, ei noutoa. Mutta katsellaan nyt mihin suuntaan tuo lähtee kehittymään ja tuleeko asiasta meille ongelmaa. Ainakaan yhtään ei tarvitse korostaa tuota noutopuolta pitkään aikaan. Lisäksi saimme hyvän vinkin siihen miten koira opetetaan käsittelemään tunnaripalikkaa kauniisti...Markon sanoja mukaillen (kun sanasta sanaan en muista ;) ) koiran voi opettaa ajattelemaan palikkaa herkkänä pienenä aarteena joka voi vaikka parkua jos sitä ottaa liian kovasti suuhun. Olisinpa tämän kikan tiennyt silloin kun Jekkua aloin opettaa, eipä tarvitsisi todennäköisesti nyt tapella koiran kanssa palikan puremisesta. Oppia ikä kaikki! :)
Torstaina Oili käveli koirien kanssa lenkillä päiväkahville ja oli oikein mukava jutustella. Hiukan kyselin olisiko mahdollista saada jatkoa tälle kevään alkeita käsitelleelle kurssille, ja lupailin kysellä porukkaakin. Samana iltana meitä oli jo neljä innokasta ilmoittautunut facebookissa toisillemme. Joten täytyy kai kerjätä Oililta kurssia ihan tosissaan. Kyllähän se kannustaisi (vai pakottaisi) treenaamaan ihan oikeasti koko kesän, kun tietäisi että syksyllä pitää esitellä Oilille ja Markolle mihin heidän opeillaan on siihen mennessä päästy.
Torstai-iltana Sirkka piti pentukurssilla näyttelytreenejä, joihin menimme mukaan. Nano oli tosi rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä, vaikka ei ole ikinä näyttelyseisomista tai -juoksemista harjoitellutkaan. Itseasiassa ei edes ikinä näytelmähihnaa käyttänyt. Se jopa seisoi namin toivossa paikoillaan oikein rauhallisesti. Sen verran itsekin tein ajatustyötä, että jos oikeasti meinaan sen näyttelyihin raahata enemmän kuin kerran, niin pakkohan tässä on sitäkin puolta treenata ja opettaa pienelle ihan omat showkäskyt, joilla ei ole mitään tekemistä tokokäskyjen kanssa. Näyttelyseisontaan ajattelin käskyksi sanaa kaunis ja seuraamiseenkin pitäisi olla jokin oma sanansa jolla se erotetaan "oikeasta" seuraamisesta. Muutenhan Nano tarjoaa koko ajan katsekontaktia.
Sirkka ei ollut nähnyt Nanoa pitkään aikaan ja oli positiivisesti yllättynyt pienen kehityksestä...kuten ole aiemminkin sanonut, se on sellainen ruma ankanpoikanen. Kovastihan siitä on tullut kaunis neiti, joten eivät ne näyttelytkään nyt aivan poissuljettu ajatus ole. Korvat kun vielä saisi kuriin...josko emäntä itse ensin ryhdistyisi niitten kanssa, niin jotakin kehitystä voisi tapahtuakin. Nythän ne ovat saaneet sojottaa ihan sinne minne haluavatkin...useimmiten siis pystyssä.
Perjantaina kävimme hallilla. Nano teki ensin pussia, ihan vaan puhtaasti esteharjoitteluna, ja ihan reippaana tekikin. Sen jälkeen tarkoitukseni oli vielä ottaa keppejä, mutta jotenkin Nano oli hiukan vaisu, joten lopetin senkin melko nopeasti. Olisiko pieni ollut uupunut tämän viikon rankasta treeniohjelmasta, vai eikö Sami vaan osannut kehua sitä yhtä innostavasti kuin sen suuri suosikki Oili. ;) Hipun kanssa harjoittelin tuota edestä pyöritystä, joka oli edelleen yhtä vaikeaa. Kyllä se lopulta onnistui molemmilta puolilta parin kierroksen verran, mutta aika takkuamista se oli. Tärkeintä kuitenkin oli se, että ainakin ajoittain minä tunnistin virheeni itse, jolloin on mahdollista päästä niitä tehokkaamin korjaamaankin. Tiedostamisesta niiden muuttamiseen on kuitenkin pitkä tie. Onneksi olemme sentään jo kääntyneet risteyksestä oikeaan suuntaan.
Lauantai meni ihan harakoille, mutta tänään tein Jekun kanssa pientä treeniä omassa pihassa. Vahvistin istu käskyä naksulla ja namilla, ja koko ajan varmempi se alkaa ollakin. Seisomaan jäämistä treenailimme Markon oppien mukaan narupallon kanssa, ja leikimme samalla kovasti. Ihan ok. Ensimmäisellä kerralla sain käydä korjaamassa siirtyneen jalan takaisin paikoilleen kahdesti, mutta sen jälkeen tein kerran helpotettuna ja sitten taas vaikeampana eikä lopussa ollut enää mitään ongelmia. Päätimme treenisession istu-seiso vaihtoon puolen metrin etäisyydellä ja täytyy sanoa, että toimi erinomaisesti. Ensimmäisellä kerralla yritti istuessaan siirtää itseään eteenpäin, mutta kahden korostetusti taakset ohjanneen istu- käskyn jälkeen tassut eivät liikkuneet paikoiltaan kertaakaan. Eli toistoja toistoja ja toistoja matkaa vähitellen kasvattaen. Aurinko paistoi ja olin vallan tyytyväinen Jekku-miäheen. :D
Viikolla tulivat Lyytinkin tulokset liitosta, ja priimana nekin. Nyt on jo kaksi Eevastiinan pennuista saanut tuomion A/A-lonkat ja 0/0 kyynärät. Ja kyllä tuntuu hyvälle. Kun nuo Even ekat pennut olivat kaikki niin kivan näköisiä ja luonteisia...tai ainakin mitä omistajat ovat luonteita kuvanneet, Enskaa ja Lyytiä lukuunottamatta en ole niitä niin paljon nähnyt että luotettavasti voisin asiaa arvioida....niin peruspessimisti oli taas varma, että jotain vikaahan niissä varmasti täytyy olla. No, jospa kaikki viat ovat sitten kasautuneet Nanoon. Sehän on kivaluonteinen ja ihan nättikin, joten eiköhän sillä ole Ö/Ö-lonkat ja PRA:kin puhkeaa jo vuoden vanhana. Miten niin minä muka negatiivinen? :o
Kun sillä tulee ikä täyteen, niin siltä tutkitaankin sitten kaikki: silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä ja virallinen sydänkuuntelu. Geenitestiäkin olen cea:n osalta miettinyt. Mihin sitä muuhun käyttäisi rahojaan kuin eläinlääkärinsä elättämiseen, Juhalle vain terveisiä, leipä on taattu jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti