No ei ihan päästy siihen kuukauteen. :)
Eilen oli kyllä taas sellainen päivä, että olisi aamulla kannattanut kaivautua takaisin peittojen alle ja pysyä siellä koko päivä. Jälleen päti Murphyn laki: Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen. Aamu alkoi lupaavasti kun Aino soitteli että Enskan lonkkatulokset ovat vihdoin tulleet A/A:na takaisin Kennelliitosta ja kyynärätkin ovat priimakamaa. Lotan kerhon aikana olin laumoineni Pennalassa treenamassa Oilin kanssa. Siinä loppulenkkiä tehdessä tajusin äkkiä, että kello on 10.55 ja Lotta pitäisi hakea kerhosta 11.00, ei muuta kuin puhelin kauniiseen kouraan ja puhelua tutulle perhepäivähoitajalle: Voisitko tehdä ison palveluksen ja ottaa Lotan mukaan kerhosta. Onnistui. No jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, peruutin auton päin liikennemerkkiä pysähtyessäni tuonne tienvarteen poimimaan Lottaa matkaan. Takapuskuri on mukavasti halki. :(
Kotona odottikin sitten seuraava mukava yllätys: Verohallinto muisti minua 600€ mätkyillä. Kun tuota rahaa muutenkin on liiaksi asti, niin tämä oli vallan ihana juttu. Tämän jälkeen pysyin visusti neljän seinän sisällä, jottei uusia katastrofeja ilmaantuisi näköpiiriin. Ihan tämäkään logiikka ei toiminut, sillä nukkumaan käydessäni onnistuin vielä rikkomaan yläkerran televisio-systeemin yleiskaukosäätimen...sen näyttö on nyt entinen. Että vallan mainio päivä siis.
Ainoa positiivinen asia eilen olivat Nanon superhienot treenit: aamulla hallissa se teki irtoamista eteen ensin yhden ja vähitellen lisäten aina neljän hypyn taakse. Lisäksi teimme piiloputkia, jotka sujuivat oikeinkin mallikkaasti kunhan vain koheltava hihnanjatke muisti hallita heiluvia ulokkeitaan joita myös käsiksi kutsutaan. Nano juoksi iloisesti putkeen kolmen metrin päästäkin. Illalla teimme Nanon kanssa vielä sivulletuloja ja kaukkareitten asennonvaihtoja sekä pientä odottamista. Sami oli tuomarina P-Haun cup-kisassa ja minä päätin vielä järjestää Nanolle omaa kivaa aktivointilelun muodossa. No Nano oli suorastaan järkyttävän innostunut ajatuksesta: Se istui puolisen minuuttia lelun vieressä tuijottamassa sitä, ja siirtyi sitten sänkyyn nukkumaan. Aktiivinen pieni koira siis.
Tänäänkin nautin Oilin kanssa auringosta Pennalan hallilla aamusella. Nano sai jäädä suosiolla kotiin kerämään kierroksia illan rankkaa treenirupeamaa varten, mutta muu lauma pääsi pikkulenkille ja hiukan tokoilemaan. Oili antoi taas kerran hyviä vinkkejä Hipun kanssa toimimiseen. Minä kun olen taas miettinyt luovuttamista sen suhteen, mutta en raatsisi jättää sitä täysin ilman tekemistä, kun se ei tuota agiakaan voi tehdä. Kohtahan siltä hajoaa pää ihan täysin kun ei ole riittävästi puuhaa, ja sitähän ei sitten kestä kukaan.
Iltapäivällä olin hurjan tehokas ja kävin varaamassa kirpparipöydän toukokuulle. Josko meidän yläkertammekin viimein alkaisi siistiytyä kun sieltä saisi kaikki pieneksi jääneet vauvanvaatteet yms. kiertoon. Nythän tuolla yläpakastimen vieressä on mitä ihanin kasa jätesäkkejä ja pussuikoita missä noita vaatteita on.
Ilta olikin sitten Nanon osalta hurjan tehokas ja minusta kovin mukava ja opettavainen. Ensin oli pentuagility, jossa Nano teki hienoa eteenmenoa jälleen kauimmillaan neljän hypyn takaa. Poispäinkäännöksen treenaamisessa on ihan sama juttu kuin sylkkärissä: kunhan tumpelo ohjaaja ensin saisi itselleen oikean mielikuvan ja sitä kautta oikeanlaisen liikkeen, voisi pieni taitava koirakin onnistua. Pussista Nano ei ollut oikein millänsäkään, nyt pitäisi vaan saada paljon toistoja, niin sen kyllä oppisimme nopeasti...luulen ma. Keppejä tehtiin putken kautta ja tänään Nanolla oli vaikeuksia osua kepeille putkesta tullessaan. Alkuun ainakin minä häiritsin sitä tulemalla hiukan päälle, ja sen jälkeen toistamalla liikaa kepi-käskyä. Ihan hyvinhän se sitten meni, kun minä olin itse ihan hiljaa ja Oilin kutsui sitä keppien päässä.
Sen huomaa kyllä hyvin, että Nano ei oikein vielä jaksa keskittyä. Heti kun on pienikin tauko se lähtee haahuilemaan itsekseen, tai niinkuin tänään, terrorisoi muiden treenejä. Onneksi Essu on oikein kiltti pikku-ärrieri eikä syönyt Nanoa vaikka tuo tyrkylle menikin. Samoin melko pienetkin ärsykkeet saavat sen välillä unohtamaan mitä se olikaan puuhamassa.
Agilityn jälkeen ajaa posotimme Nanon kanssa Hollolaan tokoilemaan Markon ja Oilin johdolla. Seuraamisen harjoittelu oli meille hiukan haastavaa, emmehän ole aloittaneetkaan sen opettelua. Siinä harjoiteltiin sitten sivulletuloa ja pientä häiriötä. Tosin Nanolle häiriöt olivat isoja, koska lähellä sitä höpötti ja häiritsi ihanainen namutäti Oili, joka tuntia aikaisemmin agilityssa hihkui ja tarjosi makkaraa. Lisäksi kentän toisesta päästä kuului vielä Elinan riemunkiljunta Novan hyvästä ruudusta ja Elinakin kuuluu Nanon suosikkeihin. Hienosti pieni kuitenkin skarppasi.
Markon kanssa tehtiin ruutua, joka puolestaan sujui ihan mallikkaasti. Nano osaa käydä tökkäämässä markkeria ja kun markkeri oli ruudussa, niin sinnehän se Nanokin sitten meni. Kuulemma nyt vaan toistoja ja merkki samaan syssyyn. Lisäksi pitää opettaa Nanolle, että kun alustaa mennään koskettamaan, sinne myös jäädään, eikä tulla samantien pois.
Oikein hyvä mieli jäi tämän illan koulutuksista ja nyt olen innoissani kuin ilmapallo tekemään sitä sun tätä Nano kanssa.
Eilen oli kyllä taas sellainen päivä, että olisi aamulla kannattanut kaivautua takaisin peittojen alle ja pysyä siellä koko päivä. Jälleen päti Murphyn laki: Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen. Aamu alkoi lupaavasti kun Aino soitteli että Enskan lonkkatulokset ovat vihdoin tulleet A/A:na takaisin Kennelliitosta ja kyynärätkin ovat priimakamaa. Lotan kerhon aikana olin laumoineni Pennalassa treenamassa Oilin kanssa. Siinä loppulenkkiä tehdessä tajusin äkkiä, että kello on 10.55 ja Lotta pitäisi hakea kerhosta 11.00, ei muuta kuin puhelin kauniiseen kouraan ja puhelua tutulle perhepäivähoitajalle: Voisitko tehdä ison palveluksen ja ottaa Lotan mukaan kerhosta. Onnistui. No jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, peruutin auton päin liikennemerkkiä pysähtyessäni tuonne tienvarteen poimimaan Lottaa matkaan. Takapuskuri on mukavasti halki. :(
Kotona odottikin sitten seuraava mukava yllätys: Verohallinto muisti minua 600€ mätkyillä. Kun tuota rahaa muutenkin on liiaksi asti, niin tämä oli vallan ihana juttu. Tämän jälkeen pysyin visusti neljän seinän sisällä, jottei uusia katastrofeja ilmaantuisi näköpiiriin. Ihan tämäkään logiikka ei toiminut, sillä nukkumaan käydessäni onnistuin vielä rikkomaan yläkerran televisio-systeemin yleiskaukosäätimen...sen näyttö on nyt entinen. Että vallan mainio päivä siis.
Ainoa positiivinen asia eilen olivat Nanon superhienot treenit: aamulla hallissa se teki irtoamista eteen ensin yhden ja vähitellen lisäten aina neljän hypyn taakse. Lisäksi teimme piiloputkia, jotka sujuivat oikeinkin mallikkaasti kunhan vain koheltava hihnanjatke muisti hallita heiluvia ulokkeitaan joita myös käsiksi kutsutaan. Nano juoksi iloisesti putkeen kolmen metrin päästäkin. Illalla teimme Nanon kanssa vielä sivulletuloja ja kaukkareitten asennonvaihtoja sekä pientä odottamista. Sami oli tuomarina P-Haun cup-kisassa ja minä päätin vielä järjestää Nanolle omaa kivaa aktivointilelun muodossa. No Nano oli suorastaan järkyttävän innostunut ajatuksesta: Se istui puolisen minuuttia lelun vieressä tuijottamassa sitä, ja siirtyi sitten sänkyyn nukkumaan. Aktiivinen pieni koira siis.
Tänäänkin nautin Oilin kanssa auringosta Pennalan hallilla aamusella. Nano sai jäädä suosiolla kotiin kerämään kierroksia illan rankkaa treenirupeamaa varten, mutta muu lauma pääsi pikkulenkille ja hiukan tokoilemaan. Oili antoi taas kerran hyviä vinkkejä Hipun kanssa toimimiseen. Minä kun olen taas miettinyt luovuttamista sen suhteen, mutta en raatsisi jättää sitä täysin ilman tekemistä, kun se ei tuota agiakaan voi tehdä. Kohtahan siltä hajoaa pää ihan täysin kun ei ole riittävästi puuhaa, ja sitähän ei sitten kestä kukaan.
Iltapäivällä olin hurjan tehokas ja kävin varaamassa kirpparipöydän toukokuulle. Josko meidän yläkertammekin viimein alkaisi siistiytyä kun sieltä saisi kaikki pieneksi jääneet vauvanvaatteet yms. kiertoon. Nythän tuolla yläpakastimen vieressä on mitä ihanin kasa jätesäkkejä ja pussuikoita missä noita vaatteita on.
Ilta olikin sitten Nanon osalta hurjan tehokas ja minusta kovin mukava ja opettavainen. Ensin oli pentuagility, jossa Nano teki hienoa eteenmenoa jälleen kauimmillaan neljän hypyn takaa. Poispäinkäännöksen treenaamisessa on ihan sama juttu kuin sylkkärissä: kunhan tumpelo ohjaaja ensin saisi itselleen oikean mielikuvan ja sitä kautta oikeanlaisen liikkeen, voisi pieni taitava koirakin onnistua. Pussista Nano ei ollut oikein millänsäkään, nyt pitäisi vaan saada paljon toistoja, niin sen kyllä oppisimme nopeasti...luulen ma. Keppejä tehtiin putken kautta ja tänään Nanolla oli vaikeuksia osua kepeille putkesta tullessaan. Alkuun ainakin minä häiritsin sitä tulemalla hiukan päälle, ja sen jälkeen toistamalla liikaa kepi-käskyä. Ihan hyvinhän se sitten meni, kun minä olin itse ihan hiljaa ja Oilin kutsui sitä keppien päässä.
Sen huomaa kyllä hyvin, että Nano ei oikein vielä jaksa keskittyä. Heti kun on pienikin tauko se lähtee haahuilemaan itsekseen, tai niinkuin tänään, terrorisoi muiden treenejä. Onneksi Essu on oikein kiltti pikku-ärrieri eikä syönyt Nanoa vaikka tuo tyrkylle menikin. Samoin melko pienetkin ärsykkeet saavat sen välillä unohtamaan mitä se olikaan puuhamassa.
Agilityn jälkeen ajaa posotimme Nanon kanssa Hollolaan tokoilemaan Markon ja Oilin johdolla. Seuraamisen harjoittelu oli meille hiukan haastavaa, emmehän ole aloittaneetkaan sen opettelua. Siinä harjoiteltiin sitten sivulletuloa ja pientä häiriötä. Tosin Nanolle häiriöt olivat isoja, koska lähellä sitä höpötti ja häiritsi ihanainen namutäti Oili, joka tuntia aikaisemmin agilityssa hihkui ja tarjosi makkaraa. Lisäksi kentän toisesta päästä kuului vielä Elinan riemunkiljunta Novan hyvästä ruudusta ja Elinakin kuuluu Nanon suosikkeihin. Hienosti pieni kuitenkin skarppasi.
Markon kanssa tehtiin ruutua, joka puolestaan sujui ihan mallikkaasti. Nano osaa käydä tökkäämässä markkeria ja kun markkeri oli ruudussa, niin sinnehän se Nanokin sitten meni. Kuulemma nyt vaan toistoja ja merkki samaan syssyyn. Lisäksi pitää opettaa Nanolle, että kun alustaa mennään koskettamaan, sinne myös jäädään, eikä tulla samantien pois.
Oikein hyvä mieli jäi tämän illan koulutuksista ja nyt olen innoissani kuin ilmapallo tekemään sitä sun tätä Nano kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti