Hohhoijaa...josko pienen hetken kaiken härdellin keskellä ehtisi kirjoittaakin...näitä on sitten vanhana ja ryppyisenä hauska lukea, kun ei muuta olekaan kuin aikaa. Viime viikko sujui tehokkaasti lasten kanssa touhuten: perjantaina oli oikein huippupäivä kun pääsimme seuraamaan pientä musiikkinäytelmää ja kavereiden kanssa sen jälkeen Raxiin syömään. En tiedä oliko kanssaruokailijoilla yhtä leppoissa kun ruokaseurueeseemme kuului kolme 1-1,5v muksua ja kaksi 4-5-vuotiasta. Hyvinhän nuo kyllä käyttäytyivät ja mukava päivä oli. Illalla olimme vielä AGI-SM2011-palaverissa ja sen jälkeen syömässä seurakavereiden kanssa. Kyllä oli harvinaisen mukavaa ja nauru herkässä.
Nyt on ollut treenien osalta aikamoista hiljaiseloa...tai ainankin olemme pysytelleet harvinaisen pitkään poissa agihallilta. Sehän ei todellakaan tarkoita ettei olisi treenattu, mutta tietysti erilaisia asioita. Nanon kanssa keskeisiä juttuja ovat olleet sivulletulo ja siinä olo sekä sylkkäri ja poispäinkäännös. Lisäksi Nano on hauskuuttanut (tai järkyttänyt...miten sen nyt ottaa) naapurustoa juoksemalla pitkin katuja punaisena karjuva emäntä tai isäntä perässään. Taitohan se on sekin. Minä olen sentään vain tuosta naapurin pihasta viime aikoina sitä hakenut, mutta Sami on saanut juosta tuolla hiukan kauempanakin...ja välillä melko vähissä vaatteissa...on ainakin naapuruston rouvilla ollut silmäniloa. ;)
Sylkkärit alkaa omasta mielestäni sujua ihan jollain tapaa, mutta eiköhän Pete keskiviikkona tiputa maanpinnalle ja kerro mitä pitää tehdä vielä paremmin. :) Poispäinkäännös on sen sijaan edelleen kovin hankala. Meikäläiselle on selvästi annettu väärät kädet kun osia aikanaan yhdisteltiin. Nää nykyset ei nimittäin toimi millään tavalla yhteistyössä muun kropan kanssa vaan tekee koko ajan ihan omiaan. Voiskohan niitä vaihtaa? Ohjausten harjoittelua tietysti suunnattomasti edesauttaa se, että Nano ei tiedä mitä suoraan juokseminen tarkoittaa, vaan siitä on kiva lähestyä minua isoilla loikilla...boing boing boing...mitähän kengurumuonaa Sami sille syöttää.
Kuten tekstin alkupuolella saattoi rivien välistä lukea, Nano on tällä hetkellä maailman ärsyttävin pikkuotus (ja tietysti ihanin aina ajoittain :) ) Toiset tosin on vain sitä mieltä, että sillä on hyvä hermorakenne tai että se on mukavan itsevarma...niiin, nuo kaikki voivat olla synonyymeja myös sille, että pentu juoksentelee siellä täällä omien intressiensä mukaan eikä piittaa ohjaajasta p****an vertaa. Itse asiassa eilen tuolla HOT:n tokotreeneissä se teki luoksetulon (minun kutsumanani) kauniisti Oilin luo. Se on selvästi päättänyt muuttaa Oilin ja Peten huomaan saamaan vähän tasokkaampaa ohjausta. :)
Eilen leikin koirien kanssa pihassa noutoleikkejä ohjatun kapulalla ja tunnaripalikalla. Nano ja Hippu saivat vuorollaan etsiä palikkaa omenapuun takaa muutaman metrin päästä...ja hyvinhän tuo molemmilta sujuu. Jekku puolestaan opetteli pitämään ohjatun kapulaa kunnolla suussaan. Nano vain kanteli sitä edestakaisin. Lisäksi leikin kaikkien neljän kanssa vuorollaan vetoleikkejä ja totesin taas kerran, että kyllä me vaan olemme varsinaisia aaseja kun emme hyödynnä enemmän niiden leikkitaitoja.
Illalla vedin sitten omat koulutukset ja kiiruhdin tunnin myöhässä Hollolaan HOTin tokoon, jossa aiheina olivat idioottirinki ja luoksetulo. Ihan hyviä vinkkejä tuli tälläkin kertaa, mutta meille Nanon kanssa nuo idarin harjoitukset olivat vielä liian vaikeita, koska se ei osaa vielä kunnolla mennä maahan, istua tai seisoa, saati sitten että satavarmasti tuollaisessa häiriötilanteessa pysyisi missään noista asennoista. Niinpä katselimme ja etenkin kuuntelimme mitä muut tekivät ja imimme oppia. Luoksetuloja teimme pari, ja yllättävän hyvin ne sujuivatkin. Etenkin jälkimmäisellä kerralla vauhti säilyi hyvänä ihan luokseni vaikka seisoin ihan hiljaa, vain hiukan narua kädessä heilutellen. Lisäksi kiersimme lautahyppyä muutaman kerran, ja senhän Nano osaa...mitäs muutakaan me teimme koko talven omassa pihassa kuin kiersimme.
Tänään kävin Oilin kanssa Pennalan hallissa juosuttamassa pentusia. Nano teki putkea ja hienosti tekikin. Ohjaaja puolestaan yritti vain kovasti muistaa että kädet eivät ole keskeisessä osassa tässä lajissa. :) Eli lähetin Nanoa putkeen jonka toisessa päässä Oili palkkasi ja etäisyyttä putkeen pidennettiin koko ajan sekä lopuksi kokeiltiin muutaman kerran sitä että Nanon lähtiessä kohti putkea minä juoksenkin suoraan sivulle. Hyvin sujui. Putkitreenit ovat nykyään vähän hankalia koska Saga on äärimmäisen ihastunut putkiin (voisiko jopa sanoa että putkihullu?) ja tuppaa aina putkeen koirien perässä!!! Tänäänkin kiskoin neiti aurinkoisen nilkasta pois putkesta. Ja sitten vain nakki suuhun ja menoksi uudelleen.
Toisessa sessiossa lähetin Nanon kepeille joiden jälkeen Oili palkkasi hypyn takana. Hyvin sujui tämäkin sekä niin että lähetin että mukana juosten. Zipu teki kivaa jumppasarjaa, jota kaiholla katselin: harjoitus olisi sopinut Hipulle sen nuoruuden päivinä kuin nenä päähän. Ehkä silloin olisi vältetty muutama turvalleenmeno ja kaatuminen.
Pikkulenkillä säikähdin aivan valtavasti, kun Nano vinkaisi yhtäkkiä kovasti. Olin aivan varma että johan sitä pisti käärme, mutta Oili ei paikalta löytänyt käärmettä, eikä Nanosta löytynyt reikiä saati että se olisi aristanut mitään. Vauhtikin oli samantien ihan normaalia kun se painatti menemään Zipun perässä. Ehkä se vain astui huonosti oksaan tai jotain vastaavaa, mene ja tiedä.
Kävimme välillä nukuttamassa Sagan kotosalla ja leipomassa vähän evässämpylöitä toiseen treenisessioon joka oli iltapäivällä. Sami treenasi hallissa Peten opastuksella ja me likkojen kanssa olimme kentällä. Neidit saivat kevään ensimmäisen piknik-hetkensä ja minä sain treenata rauhassa tokoa Hipun ja Nanon kanssa. Kaikki olivat tyytyväisiä ja aurinkokin paistoi...vallan mainio iltapäivä siis.
Tein molempien koirien kanssa ruutua joka sujui markkerilla hyvin. Hipun kanssa ei vaan saa ahnehtia matkaa liikaa vaikka se periaatteessa on työstänyt aihetta ennenkin, ei se kuitenkaan oikeasti osaa. Nano teki myös ok. Toisena aiheena treenissäni oli tunnaripalikan etsiminen, jota siis teimme eilen omassa pihassakin. Piilot olivat ekstrahelppoja, kuten näkösuojassa ojan ylittävän sillan takana yms. Hippu etsi kapulan vauhdilla ja toi sen jalkoihini. Nanokin lähtee hyvin hakemaan kapulaa, mutta helposti se alkaakin puuhata kaikenlaista muuta ja kiinnostuu kaikesta mahdollisesta ympärillään. Lisäksi Nano on niin ihastunut aarteisiinsa, että se helposti lähtee juoksemaan pitkin kenttää niiden kanssa eikä tuo niitä lähellekään minua. Enhän minä toki siltä mitään käteen palauttamista vaadikaan, mutta tuopa ei kehujen jälkeenkään tule luokseni tai pudota kapulaa, vaan juoksee se suussaan hulluna ympäriinsä. Olen siis vaan peruutellut karkuun ja aika hyvin se tänään lähtikin tulemaan perässäni ja tuli luokseni.
Hipun kanssa teimme lisäksi maahan putoamista sekä kiertäen että peruuttaen. Ja kappas, sehän osasi. Lisäksi kokeilin Markon maanantaina näyttämää harjoitusta jolla vahvistetaan koiran pysymistä jäävissä liikkeissä. Hipulla ei ollut mitään ongelmaa maata maassa vaikka heitin lelun tai namin sen eteen ja kiertelin sen ympärillä. On sillä siis kaiken kohelluksensa alla ihan oikeatakin taitoa.
Huomenna olisi taas agility- ja tokotreenit, joten kirjoitettavaa pitäisi niiden jälkeen riittää.
Nyt on ollut treenien osalta aikamoista hiljaiseloa...tai ainankin olemme pysytelleet harvinaisen pitkään poissa agihallilta. Sehän ei todellakaan tarkoita ettei olisi treenattu, mutta tietysti erilaisia asioita. Nanon kanssa keskeisiä juttuja ovat olleet sivulletulo ja siinä olo sekä sylkkäri ja poispäinkäännös. Lisäksi Nano on hauskuuttanut (tai järkyttänyt...miten sen nyt ottaa) naapurustoa juoksemalla pitkin katuja punaisena karjuva emäntä tai isäntä perässään. Taitohan se on sekin. Minä olen sentään vain tuosta naapurin pihasta viime aikoina sitä hakenut, mutta Sami on saanut juosta tuolla hiukan kauempanakin...ja välillä melko vähissä vaatteissa...on ainakin naapuruston rouvilla ollut silmäniloa. ;)
Sylkkärit alkaa omasta mielestäni sujua ihan jollain tapaa, mutta eiköhän Pete keskiviikkona tiputa maanpinnalle ja kerro mitä pitää tehdä vielä paremmin. :) Poispäinkäännös on sen sijaan edelleen kovin hankala. Meikäläiselle on selvästi annettu väärät kädet kun osia aikanaan yhdisteltiin. Nää nykyset ei nimittäin toimi millään tavalla yhteistyössä muun kropan kanssa vaan tekee koko ajan ihan omiaan. Voiskohan niitä vaihtaa? Ohjausten harjoittelua tietysti suunnattomasti edesauttaa se, että Nano ei tiedä mitä suoraan juokseminen tarkoittaa, vaan siitä on kiva lähestyä minua isoilla loikilla...boing boing boing...mitähän kengurumuonaa Sami sille syöttää.
Kuten tekstin alkupuolella saattoi rivien välistä lukea, Nano on tällä hetkellä maailman ärsyttävin pikkuotus (ja tietysti ihanin aina ajoittain :) ) Toiset tosin on vain sitä mieltä, että sillä on hyvä hermorakenne tai että se on mukavan itsevarma...niiin, nuo kaikki voivat olla synonyymeja myös sille, että pentu juoksentelee siellä täällä omien intressiensä mukaan eikä piittaa ohjaajasta p****an vertaa. Itse asiassa eilen tuolla HOT:n tokotreeneissä se teki luoksetulon (minun kutsumanani) kauniisti Oilin luo. Se on selvästi päättänyt muuttaa Oilin ja Peten huomaan saamaan vähän tasokkaampaa ohjausta. :)
Eilen leikin koirien kanssa pihassa noutoleikkejä ohjatun kapulalla ja tunnaripalikalla. Nano ja Hippu saivat vuorollaan etsiä palikkaa omenapuun takaa muutaman metrin päästä...ja hyvinhän tuo molemmilta sujuu. Jekku puolestaan opetteli pitämään ohjatun kapulaa kunnolla suussaan. Nano vain kanteli sitä edestakaisin. Lisäksi leikin kaikkien neljän kanssa vuorollaan vetoleikkejä ja totesin taas kerran, että kyllä me vaan olemme varsinaisia aaseja kun emme hyödynnä enemmän niiden leikkitaitoja.
Illalla vedin sitten omat koulutukset ja kiiruhdin tunnin myöhässä Hollolaan HOTin tokoon, jossa aiheina olivat idioottirinki ja luoksetulo. Ihan hyviä vinkkejä tuli tälläkin kertaa, mutta meille Nanon kanssa nuo idarin harjoitukset olivat vielä liian vaikeita, koska se ei osaa vielä kunnolla mennä maahan, istua tai seisoa, saati sitten että satavarmasti tuollaisessa häiriötilanteessa pysyisi missään noista asennoista. Niinpä katselimme ja etenkin kuuntelimme mitä muut tekivät ja imimme oppia. Luoksetuloja teimme pari, ja yllättävän hyvin ne sujuivatkin. Etenkin jälkimmäisellä kerralla vauhti säilyi hyvänä ihan luokseni vaikka seisoin ihan hiljaa, vain hiukan narua kädessä heilutellen. Lisäksi kiersimme lautahyppyä muutaman kerran, ja senhän Nano osaa...mitäs muutakaan me teimme koko talven omassa pihassa kuin kiersimme.
Tänään kävin Oilin kanssa Pennalan hallissa juosuttamassa pentusia. Nano teki putkea ja hienosti tekikin. Ohjaaja puolestaan yritti vain kovasti muistaa että kädet eivät ole keskeisessä osassa tässä lajissa. :) Eli lähetin Nanoa putkeen jonka toisessa päässä Oili palkkasi ja etäisyyttä putkeen pidennettiin koko ajan sekä lopuksi kokeiltiin muutaman kerran sitä että Nanon lähtiessä kohti putkea minä juoksenkin suoraan sivulle. Hyvin sujui. Putkitreenit ovat nykyään vähän hankalia koska Saga on äärimmäisen ihastunut putkiin (voisiko jopa sanoa että putkihullu?) ja tuppaa aina putkeen koirien perässä!!! Tänäänkin kiskoin neiti aurinkoisen nilkasta pois putkesta. Ja sitten vain nakki suuhun ja menoksi uudelleen.
Toisessa sessiossa lähetin Nanon kepeille joiden jälkeen Oili palkkasi hypyn takana. Hyvin sujui tämäkin sekä niin että lähetin että mukana juosten. Zipu teki kivaa jumppasarjaa, jota kaiholla katselin: harjoitus olisi sopinut Hipulle sen nuoruuden päivinä kuin nenä päähän. Ehkä silloin olisi vältetty muutama turvalleenmeno ja kaatuminen.
Pikkulenkillä säikähdin aivan valtavasti, kun Nano vinkaisi yhtäkkiä kovasti. Olin aivan varma että johan sitä pisti käärme, mutta Oili ei paikalta löytänyt käärmettä, eikä Nanosta löytynyt reikiä saati että se olisi aristanut mitään. Vauhtikin oli samantien ihan normaalia kun se painatti menemään Zipun perässä. Ehkä se vain astui huonosti oksaan tai jotain vastaavaa, mene ja tiedä.
Kävimme välillä nukuttamassa Sagan kotosalla ja leipomassa vähän evässämpylöitä toiseen treenisessioon joka oli iltapäivällä. Sami treenasi hallissa Peten opastuksella ja me likkojen kanssa olimme kentällä. Neidit saivat kevään ensimmäisen piknik-hetkensä ja minä sain treenata rauhassa tokoa Hipun ja Nanon kanssa. Kaikki olivat tyytyväisiä ja aurinkokin paistoi...vallan mainio iltapäivä siis.
Tein molempien koirien kanssa ruutua joka sujui markkerilla hyvin. Hipun kanssa ei vaan saa ahnehtia matkaa liikaa vaikka se periaatteessa on työstänyt aihetta ennenkin, ei se kuitenkaan oikeasti osaa. Nano teki myös ok. Toisena aiheena treenissäni oli tunnaripalikan etsiminen, jota siis teimme eilen omassa pihassakin. Piilot olivat ekstrahelppoja, kuten näkösuojassa ojan ylittävän sillan takana yms. Hippu etsi kapulan vauhdilla ja toi sen jalkoihini. Nanokin lähtee hyvin hakemaan kapulaa, mutta helposti se alkaakin puuhata kaikenlaista muuta ja kiinnostuu kaikesta mahdollisesta ympärillään. Lisäksi Nano on niin ihastunut aarteisiinsa, että se helposti lähtee juoksemaan pitkin kenttää niiden kanssa eikä tuo niitä lähellekään minua. Enhän minä toki siltä mitään käteen palauttamista vaadikaan, mutta tuopa ei kehujen jälkeenkään tule luokseni tai pudota kapulaa, vaan juoksee se suussaan hulluna ympäriinsä. Olen siis vaan peruutellut karkuun ja aika hyvin se tänään lähtikin tulemaan perässäni ja tuli luokseni.
Hipun kanssa teimme lisäksi maahan putoamista sekä kiertäen että peruuttaen. Ja kappas, sehän osasi. Lisäksi kokeilin Markon maanantaina näyttämää harjoitusta jolla vahvistetaan koiran pysymistä jäävissä liikkeissä. Hipulla ei ollut mitään ongelmaa maata maassa vaikka heitin lelun tai namin sen eteen ja kiertelin sen ympärillä. On sillä siis kaiken kohelluksensa alla ihan oikeatakin taitoa.
Huomenna olisi taas agility- ja tokotreenit, joten kirjoitettavaa pitäisi niiden jälkeen riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti