Kuukauden kirjoitustauko...ohoh! Puolustaudun niin tiukalla treenaamisella, ettei ole koneelle ehtinyt...eikä varsinkaan jaksanut. :)

Olemme Nanon kanssa aloittaneet pentuagilityn ja koska koutsimme ovat vaativia ja hurjan tiukkoja (;p), on ollut pakko ryhdistäytyä ja treenata valtavasti. Lisäksi koulutus on vaatinut monessa mielessä paljon aivotyötä, mikä tunnetusti väsyttää enemmän kuin pitkäkään hihnalenkki, joten tämä yksilö on ollut kovin väsynyt.

Olen ajoittain Samille valittanut, että minulla ei ole harrastuksia, vaan olen loukussa kotosalla...no se asia on nyt korjattu; agilityn lisäksi aloitamme Nanon kanssa huomenissa myös lyhyen mutta sitäkin tehokkaamman (ainakin odotukset ovat korkealla) tokokurssin. Kun tuohon lisää vielä normaalit Kennelkerhon keväthulinat kursseilleilmoittautumisineen, on tämä tyttö jatkossakin aika kanttu vei.

Koiratouhujen lisäksi on puuhattu Lotan prinsessasynttäreitä (ihan muutama marsipaaniruusu tuli väännettyä), ikuisuusprojektiani nukkekotia ja uitettu lapsia urakalla eri kylpylöissä. Täytyyhän niidenkin ressujen saada vastapainoa ikuiselle agihallilla pyörimiselle...niin kivaa kuin siellä onkin leikkiä ja uida lätäköissä. Sagankin estevalikoima on kasvanut huimasti sitten viime syksyn. Nyt sujuvat jo putki ja pussi (on aika villin näköistä kun muksu ryömii mahallaan pussin kankaiden välissä) ja puomin alastuloakin on hiukan treenattu, tosin alastulo on ollut vain pöydän päällä, ei ihan normikorkeudessa, eikä todellakaan ole tehty koko puomia. :o

Nano puolestaan treenaa kovasti keppejä kujana. Nyt onnistuu jo putken kautta kepeille meno, putket kohtuu hyvin ja erilaisia ohjauksia pitäisi opetella koko ajan. Nano tosin kuvittelee osaavansa jo sylkkärin...ihan kuten Pete viime keskiviikkona ennusti...ja yritti tänään esittää omaa versiotaan pyörähtämällä ilmassa 180 astetta ympäri lähes edessäni. Ei muuta kuin hidastettuna ja kaikessa rauhassa. Kyllä se siitä sitten.

Nano on kyllä oikea ruma ankanpoikanen. Pidin sitä pitkään hurjan rumana pikku shelttinä, mutta nyt se alkaa näyttää päivä päivältä enemmän kauniilta pikku sheltiltä...tai sitten minä vain olen tottunut sen ulkonäköön. :) Pienihän Nano on edelleen, ehkä sentin verran Eveä pienempi, eli sellaiset 32-33cm. Juuri sopiva minisheltti siis.

Eve-reppana on välillä ihan hätää kärsimässä vallattoman jälkikasvunsa kanssa. Nano kun hyökkii sen kimppuun aina kun mahdollista. Kuvia äidin ja tyttären juoksuleikeistä ja painista löytyy täältä.

Muutoin laumallemme ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Joten voin taas pitää kuukauden tauon, ja sitten kopioida edellisen tekstini, kun mikään ei muutu. :P Ei vaineskaan; Lottovoittoa ei ole tullut, kukaan ei ole kuollut tai loukkaantuntu ja elämä soljuu uomassaan. Lopuksi vielä kuvat koiriin liittymättömistä ajankuluistani. Kakku oli ok, nukkekoti alkaa olla leikkikunnossa, mutta paljon tehtävääkin on vielä, verhotangot, verhot, peitot, lastenhuoneet, pikkutilpehöörit yms.

PS: Lonkkatuloksia odotellessa....yhä!!!