Lapset syövät aamupuuroa ja äiti istuu koneella...hyi minua! Aikataulutuksen mestarillekin tuottaa vaikeuksia ehtiä koneelle meidän tämän viikon aikatauluilla. Onneksi huomisesta lähtien pitäisi helpottaa. Ja viikonloppu on ruhtinaallisesti kokonaan vapaa, mita nyt sunnuntaina olisi kummipojan 1-vuotisjuhlat Hyvinkäällä.
Maanantain treeneissä Nano puhkui jälleen intoa kuin ilmapallo, joten on siitä treenitauosta ollut hyötyä. Nano kiemurteli pikku matosena maata pitkin ja yritti olla mielikielin kaikille. Se osaa Hippu-ketkutuksen, eli heiluttaa koko peräpäätä hännä tahtiin, tai edes sinne päin. On aika villin näköistä kun koiran etu- ja takapää liikkuvat eri tahtiin ja parhaassa tapauksessa häntäkin kiemurtelee omaa elämäänsä. Kun tuollaisen näkee, ei voi muuta kuin nauraa.
No itse treeniin: Oilin kanssa treenailtiin kaukkareita ja uutena vinkkinä maahan-seiso-vaihtoon saatiin pikkunousu, eli koiraa ei vedetäkään ylös asti, vaan sitä heijataan pari senttiä ylös maasta ja taas alas, jolloin se oppii tekniikan, mutta virhemahdollisuus pienenee. Sitä sitten innokkaana kokeilemaan. Kaukkarit sinänsä olen pohtinut pitkän kaavan mukaan Jekun kanssa: istu-seiso-istu-vaihto tuli mukaan puolisen vuotta muiden jälkeen kun en osannut päättää miten sen opetan enkä oikein itse hahmottanut koko vaihtoa.
Marko puolestaan käsitteli noutoa, joka on Nanosta superhauska juttu. Nanohan siis juoksee kyllä mielellään hakemaan kapulan ja kantaa sitä, mutta minulle se ei tuo sitä vahingossakaan vaan juoksee hulluna se suussaan. Markon kanssa teimme niin, että ensin leikitin Nanoa kapulalla, ja sitten heitin ja päästin sen perään. Nano otti ensin kapulan huonosti, mutta tiputti ja korjasi oikein aika pian. Itse lähdin juoksemaan narulelun kanssa karkuun ja Nano tietysti perässä. Kun se oli suhahtamassa ohitseni, naksautin Markon ohjeiden mukaan ja kappas, Nanon korvat kuulivat klikkerin ja se kiepsahtikin luokseni leikkimään. Eli meille ohjeeksi naksauttaa aina kun se tulee lähelle. Ja se olikin superhyvä neuvo, sillä kokeilin samaa temppua myös eilen, ja Nanohan suorastaan tuli joka kerta luokseni ja alkoi tarjota lelua minulle. Aivan mahtava juttu! Ihan jo tämän neuvon ansiosta tämä kurssi olisi maksanut itsensä takaisin. :)
Tiistaina reippailimme Sagan kanssa kovasti aamupäivällä. Sami oli autolla koulutuksessa Tampereella, joten veimme Lotan kävellen kerhoon Patomäkeen. Sen verran matkaa sinne kuitenkin on, että ehdimme olla kotosalla vain reilut puoli tuntia, ennen kuin tarvitsi taas lähteä takaisin. Minä tietysti käytin ajan hyväkseni, ja tein Nanon kanssa noutoa ja poispäinkäännöstä. Nano oli hyvä!
Jekku ja Hippu pääsivät mukaamme Lotanhakureissulle, ja ne käyttäytyivätkin koko ajan aivan erityisen hienosti. Mikään ei niitä lenkillä hetkauttanut, mikä oli positiivista vaihtelua. Edes se ihan liki sujahtanut pyöräilijä ei saanut aikaan kuin hämmästyneitä vilkaisuja minun suuntaani ja minun sappeni kiehumaan. On se sitten kumma, kun aikuisten ihmisten on pakko ajaa niin läheltä. Ja miksei sitä pyörän kelloa voi soittaa jos näkee ettemme ole huomanneet tulijaa. Olisi huomattavasti turvallisempaa, jos saisin 4-vuotiaan sankaripyöräilijän ja löysissä hihnoissa leveällä kulkevat koirat koottua samaan laitaan kanssani. Tokihan minä yritän ennakoida tällaisia tilanteita ja katsella joka suuntaan, mutta välillä vaan ei repeä joka suuntaan. Käyttäkää niitä kilikellojanne ihmiset!!!
Kotosalla treenailin hiukan vielä isojen koirien kanssa. Jekku teki istumista vapaana ympärilläni, seisoen pysymistä ja kapulan pitoa. Jekullahan on tosi huono ote kapulaan ja se alkaa helposti mällätä kapulaa. Ihan hyviä neuvoja tuli maanantaina Markolta, ja niitä nyt kokeilin. Saattaisivat toimiakin, joten eiköhän kokeilla. Hippu piti myös kapulaa. Lopuksi laitoin muut koirat sisään ja jätin ulos kanssamme Even, joka ei siis ollut päässyt mukaamme lenkille. Eve sai tehdä sivulletuloa ja noutoa. Tein siis Even kanssa täysin samaa harjoitusta kuin Nano kanssa edellisenä päivänä ja Evehän oli aikuisten oikeasti tosi hyvä. Leikitin sitä siis kapulalla, jolle se murisi tuimasti. Kapulan lentäessä Eve syöksyi perään ja toi kapulan minulle kauniisti pitäen. Ainoa ongelma tuli vastaan siinä vaiheessa kun Even olisi pitänyt vaihtaa kapula leluun. Se puri kapulaa entistä tiukemmin ja tökki vain lelua kuonollaan. Harmi etten saanut tuota Even harjoitussessiota nauhalle, niin mahtavaa menoa se oli. No ehkä loppuviikosta kun olemme taas Samin kanssa samaan aikaan samassa paikassa. Nyt alkuviikosta se ei toimi.
Maanantain treeneissä Nano puhkui jälleen intoa kuin ilmapallo, joten on siitä treenitauosta ollut hyötyä. Nano kiemurteli pikku matosena maata pitkin ja yritti olla mielikielin kaikille. Se osaa Hippu-ketkutuksen, eli heiluttaa koko peräpäätä hännä tahtiin, tai edes sinne päin. On aika villin näköistä kun koiran etu- ja takapää liikkuvat eri tahtiin ja parhaassa tapauksessa häntäkin kiemurtelee omaa elämäänsä. Kun tuollaisen näkee, ei voi muuta kuin nauraa.
No itse treeniin: Oilin kanssa treenailtiin kaukkareita ja uutena vinkkinä maahan-seiso-vaihtoon saatiin pikkunousu, eli koiraa ei vedetäkään ylös asti, vaan sitä heijataan pari senttiä ylös maasta ja taas alas, jolloin se oppii tekniikan, mutta virhemahdollisuus pienenee. Sitä sitten innokkaana kokeilemaan. Kaukkarit sinänsä olen pohtinut pitkän kaavan mukaan Jekun kanssa: istu-seiso-istu-vaihto tuli mukaan puolisen vuotta muiden jälkeen kun en osannut päättää miten sen opetan enkä oikein itse hahmottanut koko vaihtoa.
Marko puolestaan käsitteli noutoa, joka on Nanosta superhauska juttu. Nanohan siis juoksee kyllä mielellään hakemaan kapulan ja kantaa sitä, mutta minulle se ei tuo sitä vahingossakaan vaan juoksee hulluna se suussaan. Markon kanssa teimme niin, että ensin leikitin Nanoa kapulalla, ja sitten heitin ja päästin sen perään. Nano otti ensin kapulan huonosti, mutta tiputti ja korjasi oikein aika pian. Itse lähdin juoksemaan narulelun kanssa karkuun ja Nano tietysti perässä. Kun se oli suhahtamassa ohitseni, naksautin Markon ohjeiden mukaan ja kappas, Nanon korvat kuulivat klikkerin ja se kiepsahtikin luokseni leikkimään. Eli meille ohjeeksi naksauttaa aina kun se tulee lähelle. Ja se olikin superhyvä neuvo, sillä kokeilin samaa temppua myös eilen, ja Nanohan suorastaan tuli joka kerta luokseni ja alkoi tarjota lelua minulle. Aivan mahtava juttu! Ihan jo tämän neuvon ansiosta tämä kurssi olisi maksanut itsensä takaisin. :)
Tiistaina reippailimme Sagan kanssa kovasti aamupäivällä. Sami oli autolla koulutuksessa Tampereella, joten veimme Lotan kävellen kerhoon Patomäkeen. Sen verran matkaa sinne kuitenkin on, että ehdimme olla kotosalla vain reilut puoli tuntia, ennen kuin tarvitsi taas lähteä takaisin. Minä tietysti käytin ajan hyväkseni, ja tein Nanon kanssa noutoa ja poispäinkäännöstä. Nano oli hyvä!
Jekku ja Hippu pääsivät mukaamme Lotanhakureissulle, ja ne käyttäytyivätkin koko ajan aivan erityisen hienosti. Mikään ei niitä lenkillä hetkauttanut, mikä oli positiivista vaihtelua. Edes se ihan liki sujahtanut pyöräilijä ei saanut aikaan kuin hämmästyneitä vilkaisuja minun suuntaani ja minun sappeni kiehumaan. On se sitten kumma, kun aikuisten ihmisten on pakko ajaa niin läheltä. Ja miksei sitä pyörän kelloa voi soittaa jos näkee ettemme ole huomanneet tulijaa. Olisi huomattavasti turvallisempaa, jos saisin 4-vuotiaan sankaripyöräilijän ja löysissä hihnoissa leveällä kulkevat koirat koottua samaan laitaan kanssani. Tokihan minä yritän ennakoida tällaisia tilanteita ja katsella joka suuntaan, mutta välillä vaan ei repeä joka suuntaan. Käyttäkää niitä kilikellojanne ihmiset!!!
Kotosalla treenailin hiukan vielä isojen koirien kanssa. Jekku teki istumista vapaana ympärilläni, seisoen pysymistä ja kapulan pitoa. Jekullahan on tosi huono ote kapulaan ja se alkaa helposti mällätä kapulaa. Ihan hyviä neuvoja tuli maanantaina Markolta, ja niitä nyt kokeilin. Saattaisivat toimiakin, joten eiköhän kokeilla. Hippu piti myös kapulaa. Lopuksi laitoin muut koirat sisään ja jätin ulos kanssamme Even, joka ei siis ollut päässyt mukaamme lenkille. Eve sai tehdä sivulletuloa ja noutoa. Tein siis Even kanssa täysin samaa harjoitusta kuin Nano kanssa edellisenä päivänä ja Evehän oli aikuisten oikeasti tosi hyvä. Leikitin sitä siis kapulalla, jolle se murisi tuimasti. Kapulan lentäessä Eve syöksyi perään ja toi kapulan minulle kauniisti pitäen. Ainoa ongelma tuli vastaan siinä vaiheessa kun Even olisi pitänyt vaihtaa kapula leluun. Se puri kapulaa entistä tiukemmin ja tökki vain lelua kuonollaan. Harmi etten saanut tuota Even harjoitussessiota nauhalle, niin mahtavaa menoa se oli. No ehkä loppuviikosta kun olemme taas Samin kanssa samaan aikaan samassa paikassa. Nyt alkuviikosta se ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti