Eilen olimme lasten kanssa Samin mukana Purinalla kisoissa. Lapset keräilivät leskenlehtiä, nauttivat eväistään, katsoivat isin ratoja, bongasivat muutaman tutunkin ja leikkivät läheisessä "Hannan ja Mikon leikkarissa". Kiitos Mikolle, joka vei lapset edeltä leikkariin, minä sain treenattua Nanon kanssa ihan kaikessa rauhassa setin tokoakin.
Treenasimme kapuloiden palautusta sekä puulla (ohjatun) että metallilla. Alkuun jäi kauas ja pari kertaa yritti tarjota myös liian taakse. Niinpä tein ison määrän toistoja kapulaleikillä ja palkka vain, jos tuli suoraan hyvin sivulle. Ja sehän tuli. Lopuksi tein vielä pari superpitkää (40-50m) noutoa niin, että Nano jäi odottamaan ja laitoin kapulan pari kolme metriä sen eteen. Taas nähtiin tuttu juttu: kyllä sitä vauhtia saadaan helposti lisää, kun pidennetään matkoja. Talvella vaan on ollut pakko tehdä halleissa, joissa superpitkien matkojen tekeminen on aika vaikeaa. Onneksi kesä tulee, ja voimme tehdä niin noutoja kuin ruutuakin ylipitkiltä matkoilta.
Luoksetuloa tein sekä suoraan että kierron kautta. Kun matka pysyi kohtuullisena (15-20m) pysähtyi melko hyvin. Kun tein pitkältä matkalta, rallatti iloisesti seisomisen läpi. Eli tiedän mitä teemme lähiviikkoina!
Kaukot 15m matkalta. Kaikki muut vaihdot siistejä, mutta N huijaa maasta ylösnousussa. Se liikkuu siinä selvästi eteen. Välillä jopa ottaa askeleen eteenpäin noustessaan. Eli tekniikkatreeniä, tekniikkatreeniä ja vielä kerran tekniikkatreeniä.
Nanolla oli tälläkin kertaa ihan huippuasenne. Jos minä jossain vaiheessa talvella olin aivan kypsä koko pikkukoiraan, olen nyt ihastanut siihen uudestaan. Pikku Varjoni on kuin onkin vakavasti otettava treenikaveri. Niin tosissaan ja niin iloinen!
Samille ja Evelle kisoista kaksi kakkostilaa, hylly ja kymppi. Kisoissa sattui semmoinenkin kumma juttu, että yhtäkkiä parkkikselle kaartoi auto, josta hypähti eteemme iloisesti tervehtivä perhe. Se oli Lunan kotiväki, joka oli kauppareissulla päättänyt käydä katsastamassa kisoja, harmi kyllä ilman Lunaa. Oli silti tosi mukava nähdä heitä, ja kuulla Lunan kuulumisiakin. Ja kun nyt kasvateista aloin puhumaan, niin mainittakoon, että Nanon velipoika Dippi sai myös tänä viikonloppuna ensimmäisen nollansa. Onnea Dipin kotijoukoille hienosta kisauran starttauksesta!
Kisojen jälkeen siirryimme Hannalle ja Mikolle herkuttelemaan salaatilla ja pitsalla. Hiukan oli väsynyt meininki, niin lapsilla kuin meillä aikuisillakin, mutta oli kyllä kiva nähdä. Kun on riittävän läheinen, ei väsymys haittaa, vaan yhdessäolo on silti niin luontevaa ja mukavaa! Kiitos ihanaiset!
Tänään on ollut vähän tällainen toipumispäivä. Aamulla heräilin omia aikojani ja kysyin Samilta paljonko kello on. Olin saada sätkyn kuultuani sen olevan jo puoli yhdeksän. Saga ei koskaan ikinä milloinkaan ole nukkunut niin pitkään. Nyt pyörähti 12 tunnin yöunilla lähemmäs yhdeksää. Olipa ihana olotila kun sai kaikessa rauhassa heräillä sunnuntaiaamuun, eikä tarvinnut nousta kukonlaulun aikaan viihdyttämään Sagaa. Päivä oli omalla tavallaan tehokas:leivoin kummipojan synttäreille piirakkaa, pyykkäsin, laitoin ruokaa ja höpötin kälyni kanssa yli tunnin kun hän toi lasten serkkupojan meille leikkimään. Jotenkin paljon jäi kuitenkin tekemättäkin, ja se potuttaa. Kai minulla olisi aina enemmän tekemistä kuin pystyn tekemään. Iltapäivällä lähdimme kummipojan synttäreille Hyvinkäälle ja olikin tosi kiva nähdä pitkästä aikaa Lotan kummeja ja opiskeluaikaista kämppistäni. Lapsetkin nauttivat kun talo oli täynnä pikkuväkeä. Vitsi kun ehtisi nähdä useammin!!!
Nyt on alkamassa kolmen päivän työviikko ja luvassa on työpäivien vastapainoksi kaikenlaista mukavaa. Jotenkin sitä alkaa jo olla ihan kesälomatunnelmissa, ja vaikka töissä on mukavaa ja viihdyn niin lainalasteni kuin lähimpien työkavereideni seurassa, on välillä vaikeaa koota itsensä töihin. Enää neljä viikkoa kesäloman alkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti