Niin alkoi uusi vuosi...samoissa merkeissä kuin edellinen loppui; pakkasta ja lunta. Meillä ei siis pitkillä lenkeillä herkutella vaikka näin lomalla olisikin ruhtinaallisesti aikaa siihen. Agitreenitkin ovat hiukan tauolla, sillä Eve aloitti juoksut. Johan niitä odoteltiinkin, onhan edellisistä jo melkein puoli vuotta ja pennutkin 3,5kk. Olisipa meillä joskus koira jolla olisi hiukan pitempi juoksuväli kuin tuo 4-5kk.
Tänään olin kuitenkin karmea roisto ja vein Even hallin maastoon lenkille. En kyllä koe tehneeni vääryyttä, sillä hallin ympäristössä lenkkeilee paljon lähialueen koiria, eikä kukaan pysty valvomaan onko jollakin juoksut. Halliin emme tietenkään mene tai jää kentälle pyörimään. Meidän piti tehdä Lotan ja isojen koirien kanssa lenkki Samin, Sagan ja Nanon toimiessa kotimiehinä. Käytäntö osoittautui taas kerran suunnitelmista piittaamattomaksi, ja pääsimme ajelemaan edestakaisin hallin ja kodin välillä. Sami leikkasi aamulla koirien kynnet ja osui Jekun etutassussa ytimeen. Kynsi näytti kuitenkin olevan ok jo silloin kun lähdimme kotoa. Päästyämme hallille Jekku pääsi noin 20 metriä autolta kun kynsi alkoi taas vuotaa. Niin että eipä siinä auttanut muu kuin heittää Jekku kotiin. Ja jos joku ihmettelee hallilta mastolle vievällä polulla olevia punaisia täpliä niin Jekun tassustahan ne.
Lopulta pääsimme Even, Hipun ja Lotan kanssa ihan mukavalle metsälenkille. Aurinko katseli meitä hyväntahtoisesti...pitkästä aikaa. Puut olivat lumisia ja hanki kimmelsi. Ja pieni polku kiemursi hankien keskellä. Lotta pääsi laskemaan pulkalla mäkeä. Koirilla oli takit; Eve on turkiton pentujen jälkeen ja Hipun kohdalla pelätään nivelkipuja rikkolonkassa kylmällä. Eve selvisi hyvin lenkin puoleen väliin ja sitten se alkoi nostella tassujaan...tosin kyllä sekin loppulenkistä sai taas juoksuhepulit kun Hippu armollisesti suostui leikkimään sen kanssa. Hipulla itsellään ei ollut missään vaiheessa mitään ongelmaa, vaan se painoi pitkin hankia onnellisena ja kyttäsi josko leikkisin sen kanssa. Kaipa se muutaman pikkuotuksenkin bongasi. Että se niistä niveljäykkyyksistä.
Kävimme eilenkin hallilla pikkulenkin niin että Nanokin pääsi mukaan. Se olikin ihan onnessaan, eikä kylmä näyttänyt juuri vaivaavan. Sinne se katosi Hipun kanssa pellolle myyräjahtiin ja tuli vasta kun olimme jo sadan metrin päässä. Hippuhan ei tullut ennen kuin olimme näkymättömissä mäen tákana. Niin se mummo opettaa muksulle kaikki "hyvät" tapansa.
Treeni on siis jäänyt hiukan vähille tokopuolellakin. Jekulle ja Hipulle pidin sikatreenit: paikallamakuuta ja namipalan heiluttelua ympärillä. Hipullehan se oli täyttä tuskaa, kuten oli ennakoitavissa, mutta kyllä heilahteli Jekunkin pylly edestakaisin kun nami houkutteli. Lisää vaan tuollaista siis. Nanon kanssa tein olkkarin matolla muutaman poispäinkäännöksen (miten niin helppoa treenata pikkukoiran kanssa) ja kierrätin legolaatikkoa. jospa huomenna enemmän... tai joskus...tai ei ikinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti