Eikö tää pakkanen lopu ikinä...???

Alkaa ittellä hajota pää kun ei pääse kunnolla ulos, saati sitten koirilla. Ei tartte paljoo tapahtua, jotta koirat innostuu juoksemaan ja räksyttämään. Ja keskenään saavat aikaa jos jonkinlaista härdelliä; Jekku turhaantuneena rähjää muille ja sitten minä rähjään Jekulle. :)

Ja jotta tuntuisi vielä kivemmalta, viime viikonloppua ei ollut, vaan arki jatkui yhtä soittoa. Tämä johtui siitä, että Sami oli Hyvinkäällä bemarileirillä ja minä sain nauttia lasten kanssa olosta. Ainoa helpotus normiarkeen oli se, että Eve ja Jekku oli Samilla mukana. Mikäs meillä oli ollessa Hipun ja Nanon kanssa...Hippuahan ei edes huomaa kun se on yksikseen. Tosin kyllä lauantaina ihmiset katsoivat lämpimistä autoistaan hiukkasen hitaasti kun minä raahasin muksuja pulkan kanssa Hippua lenkittämään. Pakkasta oli vain 17 astetta ja aurinkokin paistoi, pitkästä aikaa oli mukava keli...siis ihan oikeastikin. Ei meille kylmä tullut, kun kaikilla oli asianmukainen vaatetus. Ja jottei muksuillekaan tulisi kylmä, niin välillä piti kävellä. Sagalle asetettiin vielä kevyt tavoite; vain yksi lyhtypylväitten väli (=50m). Kyllähän yksivuotias tuon matkan kävelee helposti. ;) Sunnuntaina ukki pelasti päivän ja vahti lapsia kun minä lenkitin Hipun ja ulkoilutti vielä Lotankin kaiken muun hyvän lisäksi.

Olen ottanut tavaksi päästää koirat puolenpäivän aikoihin pihaan ulkoilemaan, kun lenkit jäävät niin kovin lyhyiksi pakkasen takia. Kovasti nuo viihtyvät pihassakin ja juoksevat välillä kuin heikkopäiset. Tosin kymmenen minuutin jälkeen on ovella jono sisään. Nano on sitkein sissi, joka ihan periaatteesta ei tule sisään kun kerran on ulos välillä päässyt. Tänään sekin tosin syöksyi aika vauhdilla ovesta Jekun vanavedessä, eikä jäänyt ulos steppaamaan. Ehkä se vähitellen alkaa oppia "sisään" käskyn...(saahan sitä haaveilla).

Nanon kanssa olen yrittänyt pihassa joka päivä tehdäkin jotain pientä. Tänään oli huippuhyvä treeni; kuusi kiertoa, kolme molempiin suuntiin. Ei pienintäkään epävarmuutta tai hidastusta vaan pieni kiersi mehukanisterin tiukkaakin tiukemmin hyvällä vauhdilla ja mikä parasta, ampui kierron jälkeen salamana naruleluun kiinni. Mieli teki kovasti tehdä jotain muutakin, kun noin täydellisesti sujui, mutta kerrankin maltoin lopettaa siihen hyvällä mielellä.

Jekun kanssa on tehty kaukkareita, maahan tippumista edessä yms pientä, mitä voi tehdä pienessä tilassa. Tänään hiukan huomasikin, että esim. pitkää seuraamista ei ole tehty aikoihin, sillä kävimme piirin hallissa illalla tokoilemassa, ja hiukan vaihtelevaa oli laadultaan tuo seuraaminen. Tein AVO:n seuraamisen, liikkeestä seisomisen, luoksetulon ja noudon ja palkka vasta lopuksi. Ihan ok meni, pientä hiomista oli monessakin jutussa, mutta mitään suurta ei. Treenistä tehtiin tarkoituksella hankala, sillä hain Jekun suoraan autosta eikä se saanut käydä katsomassa ketä paikalla oli saati että olisi saanut nuuskustella hallissa. Ehei, suoraan vaan treeniä. Lisävaikeutta tuli kun Maikku tuli treenin puolivälissä sisään Trick kainalossaan. Kyllähän Jekun pää kääntyili sinne tänne, mutta hyvin se skarppasi.

Nanon kanssa harjoiteltiin viimeisen viikon listaykköstä; luoksetuloa ja yhdessäoloa. Nano on näet alkanut väistää eikä tule käskystä luo. Osin tämä johtuu varmaan siitä, että sitä on kutsuttaessa napattu kainaloon ja viety sisään, autoon tms. "inhottavaan" paikkaan. No varoitin kaikkia ottamaan koiransa haltuun ennen kuin päästin Nanon hallissa irti ja kerroin myös, ettei se ole millään tavalla hallussa itri pääästyään. Nanohan tietysti oli äärimmäisen vieraskorea, ja kuljeskeli mukanani ympäri hallia välittämättä suuriakaan mistää muusta kuin minusta. Että se siitä treenistä sitten.

Hippu kävi mukana tekemässä paikallaolon. Hyvin meni vaikka paljon oli häiriöitä. Mitään muuta järkevää Hippu ei sitten tehnytkään. Hippu on ollut viimeiset pari viikkoa ihan ihmeellinen (mikähän sitä tällä kerralla riivaa); se leikkii Nanon, mutta ajoittain koko jengin kanssa, mitä se ei tuossa määrin ole tehnyt pariin vuoteen, se hakee koko ajan leikkikaveria minusta ja muutenkin se on jotenkin kovin iloinen. Olen pari viimeistä kertaa agihallilla (eli viime viikolla kerran ja edellisellä tai sitä edellisellä sitä ennen) tehnyt Hipun kanssa tokon loppupalkaksi jotain pientä agiliitoa. Hippu on ollut aivan onnessaan, ja kyllä itsellekin tulee valtavan hyvä mieli sen kanssa tekemisestä. Viimeksi annoin sen juosta kierron jälkeen keppejä (kuja, hiukan auki) , joita se sitten tekikin valtavalla vimmalla. Sami sanoin, että viimeisellä kerralla yksi kepeistä jäi pitkäksi aikaa värisemään itsekseen Hipun osuttua siihen hiukan...ei se muoria hidastanut, liekö edes huomannut moista osumaan. :)