Pitkä tauko takana. Loukkaannuin Samille jostain mitä se suustaan päästi tekstejäni koskien, ja päätin olla kirjoittamatta mitään, mutta ehkä minä nyt jo voi armollisesti yrittää unohtaa asian. ;)
Hurjasti on tapahtunut, vaikka Samilla jo työtkin joululoman .jälkeen alkoivat ja meillä lasten kanssa arkinen aherrus. Nanon kanssa on silti ehditty jos jonkinlaista, muiden kanssa hiukan vähemmän. Jekun kanssa olen jonkin verran treenannut, mutta hyvin suunnittelemattomasti, koska treenit on tehty periaatteella, "nyt on pieni hetki, mitä tehdään" ja tietysti sisätiloissa. Lähinnä olemme siis hioneet paikallaoloa ja kaukkareita. Kaukkarit alkavat olla tekniikaltaan ok. Ainoa työstettävä juttu on seiso-maahan vaihto; siinä Jekku valuu maahan eteenpäin...ei siis tipu taakse kuten muut koiramme, mikä nähdäkseni johtuu siitä, että Jekulle on alkujaankin opetettu maahanmeno eri tavoin kuin muille. Mutta kyllä se siitä, enemmän vain toistoja ihan "nenästä pitäen". Muut vaihdot sujuvat ilman että koira liikkuu, nyt vaan toistoja toistoja ja toistoja pikkuhiljaa matkaa pidentäen.
Loppiaisena meillä kyläili Nanon sisko Lily. Vallan ihanainen ja reipas tarmonpesä sekin, ja kyllä tytöillä oli hauskaa. Kiitos vaan Markolle ja Emilialle vierailusta, kylläpä oli hauska nähdä Lilyä ja saada Nanolle juuri sopivan kokoinen ja tapainen leikkitoveri. Kuvia siskoista voi käydä kurkkimassa täältä.
Illalla kävimme vielä Sirkan ja Salaman, Tuulan ja Hopin sekä Maikun ja Trickin kanssa asemalla ihmettelemässä vilinää, sähköovia, hissejä, asematunnelia jne. jne. Kyllä oli pikkukoira väsynyt sen päälle.
Torstaina (siis reilu viikko sitten) kävimme vihdoin hakemassa toiset rokotukset, joten pikkuhiljaa Nanoa saa ihan oikeastikin viedä joka paikkaan. Nano oli elukka-asemalla taas oikein reipas ja sai ihmiset paijaamaan itseään ja minä tietysti hyödynsin tilannetta ja pyysin kaikkia syöttämään sille lihapullaa. Lotta oli mukana ja oli hänkin kovin reipas ja sosiaalinen; elukka-aseman vastaanotossa ollut eläintehoitaja sai Lotan haalarintaskusta "kauniin aarrenkiven" Eli agihallilta tai pihasta kerätyn pikkukiven. Sama kohtalo oli eräällä aseman asiakkaallakin. :D
En taas tiennyt miten tässä nyt hillitsisi periaatteessa ihan nätisti ja ystävällisesti käyttäytyvää lasta. Suurimmalle osalle ihmisistä tuo varmasti ei ole mikään ongelma, mutta jotenkin koiraihmisten joukossa tuntuu olevan keskivertoa enemmän niitä lapsiin karsaasti suhtautuvia ihmisiä...etenkin jos lapselle ei ole opetettu kunnon paikallaoloa ja hiljaa-käskytystä. Ehkä olen vain hiukan vainoharhainen.
Viikonloppuna Nanon kanssa kiertelimme kovasti hihnassa, ihan vain jo siksikin, että tuo joskus oppisi siinä kidutusvälineessä kulkemaan. Sunnuntaina kävimme jopa ihmettelemässä hommia tuossa lähimmällä tontilla ja taas saatiin uhrit tarjoamaan herkkuja pienelle. Samoin nakitin lihapullanantopuuhiin pari arviolta kymmenvuotiasta poikaa jotka tulivat meitä vastaan tuossa lähikadulla.
Menneellä viikolla meillä oli hulinaa. Yritin siivota ja leipoa Sagan tulevia synttäreitä varten joka päivä, ja jotenkin kaikki muukin kasautui samalla viikolle; Samilla parikin palaveria, minulla vain yksi, mutta myös kahden viisaudenhampaan poisto keskiviikkona. Tiistaina ja keskiviikkona Nano pääsi ihmettelemään hiihtäjiä ja luistelijoita, ja ihan hyvää tuo tekikin. Luistelijat olivat suorastaan ihania ja kovasti tuo olisi halunnut mukaan touhuamaan, mutta hiihtäjät olivat vähintäänkin epäilyttäviä keppeineen, joten niitä piti pöhistä huolellisesti. Keskiviikkona hiihtäjätkin olivat jo tutumpia.
Torstaista eteenpäin olemmekin juhlineet (tai valmistelleet) enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti Sagan ensimmäisiä syntymäpäiviä (jotka oikeasti ovat vasta ensi viikolla). Nanolla on ollut ihmeteltävää kun talo on ollut täynnä ihmisiä. Hyvinhän tuo kaikkiin suhtautuu. Siskoni ihmettelikin kuinka sosiaalinen muksu se on, koska hänen tulleessaan torstai-iltana ovesta sisään, tuli Nano heti moikkaamaan ja istui sitten kauniisti hänen eteensä odottamaan ja napittamaan häntä kysyvästi; "mitä sitten tehtäisiin?". Jekku ja Hippu ottavat alkutöhötyksensä jälkeen vieraat vastaan mitä sydämellisimmin, mutta Evellä on vaikeuksia rentoutua vieraampien seurassa ja se tuntuu edelleen tarvitsevan tuollaisen vuorokauden verran ollakseen taas sinut sen kanssa, että meillä on vieraita. Tämän jälkeen se kyllä sietää yövieraiden rapsutukset ja kapuaa jopa syliin ihan oma-aloitteisestikin. Stressaava viikonloppu sille siis.
Itseasiassa olin kovin ylpeä Hipusta, kun se eilen otti viimeisinä vieraina synttärijuhlille tulleet lasten tädin ja kaksi serkkua vastaan täysin äänettä, pylly heiluen hännän tahtiin. Se aloitti haukkumisen vasta kun Eve ja Jekku tulivat paikalle ja kannustivat esimerkillään asiaan.
Tänään Sami oli kennelpiirin SM2010-ryhmän koulutuksessa BAT-hallissa Keravalla sekä Jekun että Even kanssa ja minä törkkäsin Nanonkin mukaan ihmettelemään isoa maailmaa. kovin oli kuulemmat Nano ollut reipas ja sosiaalinen. Hyvä juttu! Hipun ja Lotan kanssa teimme puolestaan pitkän pulkkalenkin. Iltapäivällä kylään tupsahti Tuuloksen poppoo kera Enskan. Enska sai Lahden ryhmästä "vain" H:n, mutta nähtyäni arvostelun, olen ihan tyytyväisellä mielellä. Mainintaa tuli turkittomuudesta (se on ilman pohjavillaa), silmien pyöreydestä (mistähän lie peräisin), hiukan suurista korvista, hiukan puuttellisista kulmauksista, sekä kehotuksen harjoitella kehässä oloa. Noista tuo turkki korjaantuu kyllä ajan kanssa, silmät ja korvat ovat sellaiset kuin ovat, enkä niitä pidä häiritsevinä lainkaan. Kulmaukset voisivat olla paremmat, mutta siksipä näyttelykoira pitääkin opettaa seisomaan kauniisti jotta puutteita voi hiukan peitellä. Kyllähän hyvä tuomari ne silti löytää, mutta näyttelytuomareita yhtään väheksymättä, aika monelta ne jäävät silti näkemättä. Kehässäolo sujui kuulemma muuten hyvin, mutta hampaiden katsominen inhotti Enskaa. Eli harjoitusta siihen siis, eikä pöydälläoloa voi muutenkaan harjoitella koskaan liian paljon. :)
Sellaista se, edelleen se treenisuunnitelma on tekemättä. :(
Hurjasti on tapahtunut, vaikka Samilla jo työtkin joululoman .jälkeen alkoivat ja meillä lasten kanssa arkinen aherrus. Nanon kanssa on silti ehditty jos jonkinlaista, muiden kanssa hiukan vähemmän. Jekun kanssa olen jonkin verran treenannut, mutta hyvin suunnittelemattomasti, koska treenit on tehty periaatteella, "nyt on pieni hetki, mitä tehdään" ja tietysti sisätiloissa. Lähinnä olemme siis hioneet paikallaoloa ja kaukkareita. Kaukkarit alkavat olla tekniikaltaan ok. Ainoa työstettävä juttu on seiso-maahan vaihto; siinä Jekku valuu maahan eteenpäin...ei siis tipu taakse kuten muut koiramme, mikä nähdäkseni johtuu siitä, että Jekulle on alkujaankin opetettu maahanmeno eri tavoin kuin muille. Mutta kyllä se siitä, enemmän vain toistoja ihan "nenästä pitäen". Muut vaihdot sujuvat ilman että koira liikkuu, nyt vaan toistoja toistoja ja toistoja pikkuhiljaa matkaa pidentäen.
Loppiaisena meillä kyläili Nanon sisko Lily. Vallan ihanainen ja reipas tarmonpesä sekin, ja kyllä tytöillä oli hauskaa. Kiitos vaan Markolle ja Emilialle vierailusta, kylläpä oli hauska nähdä Lilyä ja saada Nanolle juuri sopivan kokoinen ja tapainen leikkitoveri. Kuvia siskoista voi käydä kurkkimassa täältä.
Illalla kävimme vielä Sirkan ja Salaman, Tuulan ja Hopin sekä Maikun ja Trickin kanssa asemalla ihmettelemässä vilinää, sähköovia, hissejä, asematunnelia jne. jne. Kyllä oli pikkukoira väsynyt sen päälle.
Torstaina (siis reilu viikko sitten) kävimme vihdoin hakemassa toiset rokotukset, joten pikkuhiljaa Nanoa saa ihan oikeastikin viedä joka paikkaan. Nano oli elukka-asemalla taas oikein reipas ja sai ihmiset paijaamaan itseään ja minä tietysti hyödynsin tilannetta ja pyysin kaikkia syöttämään sille lihapullaa. Lotta oli mukana ja oli hänkin kovin reipas ja sosiaalinen; elukka-aseman vastaanotossa ollut eläintehoitaja sai Lotan haalarintaskusta "kauniin aarrenkiven" Eli agihallilta tai pihasta kerätyn pikkukiven. Sama kohtalo oli eräällä aseman asiakkaallakin. :D
En taas tiennyt miten tässä nyt hillitsisi periaatteessa ihan nätisti ja ystävällisesti käyttäytyvää lasta. Suurimmalle osalle ihmisistä tuo varmasti ei ole mikään ongelma, mutta jotenkin koiraihmisten joukossa tuntuu olevan keskivertoa enemmän niitä lapsiin karsaasti suhtautuvia ihmisiä...etenkin jos lapselle ei ole opetettu kunnon paikallaoloa ja hiljaa-käskytystä. Ehkä olen vain hiukan vainoharhainen.
Viikonloppuna Nanon kanssa kiertelimme kovasti hihnassa, ihan vain jo siksikin, että tuo joskus oppisi siinä kidutusvälineessä kulkemaan. Sunnuntaina kävimme jopa ihmettelemässä hommia tuossa lähimmällä tontilla ja taas saatiin uhrit tarjoamaan herkkuja pienelle. Samoin nakitin lihapullanantopuuhiin pari arviolta kymmenvuotiasta poikaa jotka tulivat meitä vastaan tuossa lähikadulla.
Menneellä viikolla meillä oli hulinaa. Yritin siivota ja leipoa Sagan tulevia synttäreitä varten joka päivä, ja jotenkin kaikki muukin kasautui samalla viikolle; Samilla parikin palaveria, minulla vain yksi, mutta myös kahden viisaudenhampaan poisto keskiviikkona. Tiistaina ja keskiviikkona Nano pääsi ihmettelemään hiihtäjiä ja luistelijoita, ja ihan hyvää tuo tekikin. Luistelijat olivat suorastaan ihania ja kovasti tuo olisi halunnut mukaan touhuamaan, mutta hiihtäjät olivat vähintäänkin epäilyttäviä keppeineen, joten niitä piti pöhistä huolellisesti. Keskiviikkona hiihtäjätkin olivat jo tutumpia.
Torstaista eteenpäin olemmekin juhlineet (tai valmistelleet) enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti Sagan ensimmäisiä syntymäpäiviä (jotka oikeasti ovat vasta ensi viikolla). Nanolla on ollut ihmeteltävää kun talo on ollut täynnä ihmisiä. Hyvinhän tuo kaikkiin suhtautuu. Siskoni ihmettelikin kuinka sosiaalinen muksu se on, koska hänen tulleessaan torstai-iltana ovesta sisään, tuli Nano heti moikkaamaan ja istui sitten kauniisti hänen eteensä odottamaan ja napittamaan häntä kysyvästi; "mitä sitten tehtäisiin?". Jekku ja Hippu ottavat alkutöhötyksensä jälkeen vieraat vastaan mitä sydämellisimmin, mutta Evellä on vaikeuksia rentoutua vieraampien seurassa ja se tuntuu edelleen tarvitsevan tuollaisen vuorokauden verran ollakseen taas sinut sen kanssa, että meillä on vieraita. Tämän jälkeen se kyllä sietää yövieraiden rapsutukset ja kapuaa jopa syliin ihan oma-aloitteisestikin. Stressaava viikonloppu sille siis.
Itseasiassa olin kovin ylpeä Hipusta, kun se eilen otti viimeisinä vieraina synttärijuhlille tulleet lasten tädin ja kaksi serkkua vastaan täysin äänettä, pylly heiluen hännän tahtiin. Se aloitti haukkumisen vasta kun Eve ja Jekku tulivat paikalle ja kannustivat esimerkillään asiaan.
Tänään Sami oli kennelpiirin SM2010-ryhmän koulutuksessa BAT-hallissa Keravalla sekä Jekun että Even kanssa ja minä törkkäsin Nanonkin mukaan ihmettelemään isoa maailmaa. kovin oli kuulemmat Nano ollut reipas ja sosiaalinen. Hyvä juttu! Hipun ja Lotan kanssa teimme puolestaan pitkän pulkkalenkin. Iltapäivällä kylään tupsahti Tuuloksen poppoo kera Enskan. Enska sai Lahden ryhmästä "vain" H:n, mutta nähtyäni arvostelun, olen ihan tyytyväisellä mielellä. Mainintaa tuli turkittomuudesta (se on ilman pohjavillaa), silmien pyöreydestä (mistähän lie peräisin), hiukan suurista korvista, hiukan puuttellisista kulmauksista, sekä kehotuksen harjoitella kehässä oloa. Noista tuo turkki korjaantuu kyllä ajan kanssa, silmät ja korvat ovat sellaiset kuin ovat, enkä niitä pidä häiritsevinä lainkaan. Kulmaukset voisivat olla paremmat, mutta siksipä näyttelykoira pitääkin opettaa seisomaan kauniisti jotta puutteita voi hiukan peitellä. Kyllähän hyvä tuomari ne silti löytää, mutta näyttelytuomareita yhtään väheksymättä, aika monelta ne jäävät silti näkemättä. Kehässäolo sujui kuulemma muuten hyvin, mutta hampaiden katsominen inhotti Enskaa. Eli harjoitusta siihen siis, eikä pöydälläoloa voi muutenkaan harjoitella koskaan liian paljon. :)
Sellaista se, edelleen se treenisuunnitelma on tekemättä. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti