Hoh hoijaa, kyllä tuo Hippu vaan on harvinaisen outo koira. Nanolla on jo jonkun aikaa ollut korvat pystyssä, joten minä viimein ryhdistäydyin ja laitoin korviin painot (collien korvavoidetta). Laitoin itseasiassa ekan kerran jo ennen joulua, mutta ne hävisi saman tien, enkä ole jaksanut laittaa uusia. Tänään sitten laitoin, mutta eihän ne kauaa kestäneet; tasan sen aikaa kun Sami oli isojen koirien kanssa pihalla. Sen jälkeen Hippu söi ne. Ihan niin...se kellisti Nanon maahan ja järsi painot irti korvista!!! :o Meillä onkin sitten koko ilta huomauteltu Hipulle, että Nano pitää jättää rauhaan. Aina kun keskityt johonkin muuhun, Hippu komentaa Nanon eteensä ja aloittaa korvien nuolemisen. Jos Nano yrittää nousta pois, kuuluu murahdus; siitä ei liikuta. Eikä niissä korvissa nyt enää kyllä mitään ole jäljellä...vaikka eihän se ennenkään ole Hippua haitannut...niissä on joskus ollut jotain, joten syökäämme ne.
No, pitää katsoa mitä Sirkka keksii korville...sovimme että katsotaan sitten keskiviikkona niitä yhdessä. On se kumma, miten kaksi raskaskorvaista koiraa saa aikaan tällaisia pystykorvapeikkoja. Nythän ne Nanon pystykorvat eivät edes olleet pahan näköiset, vaan ihan hellyyttävät. Eri juttu sitten kun tuolle koiralle tulee turkkikin jonkun vuoden päästä, sitten en enää tykkää pystyistä korvista, joten parempi tehdä niille jotain (tai ainakin näön vuoksi yrittää) nyt heti. Onhan meillä tähänkin asti ollut kaikilla koirilla puolipystyt korvat...onneksi tosi enemmän tai vähemmän hoitamatta. Saapa muutenkin nähdä mitä tuosta koipeliinista koon puolesta tulee; Sami nauraa minulle kun yhtenä päivänä pelkään Nanon kasvavan liian kovaa vauhtia ja seuraavana päivänä mietin taas kuinka pieni se onkaan. Eeva ja Roope kävivät sunnuntaina katsastamassa Nanon, ja Eevankin mielestä se on kasvanut kovasti, eikä ole enää ollenkaan niin pikkuruinen. Sitähän minä pelkäänkin...saapa nähdä millainen jättiläinen siitä oikein tulee. ;)
Eilen kävin Renksun hallissa treenaamassa Jekun ja Nanon kanssa pakkasta paossa. Jekku oli vähän masentava; peruutus itsessään ok, mutta se ei millään haluaisi istua sivulle minun ja seinän väliin...pelkää reppana että astun tassuille (minäkö olisin joskus sellaista tehnyt...pois se minusta! ), sama ongelma on vasemmalle siirtymissä, ja tietysti minä astuin sen tassulle eilen...pitkästä aikaa. Oikealle siirtymä sujuu. Myöskään kapulanpitoharjoitukset eivät onnistuneet; Maikku naksutteli, mutta nyt saatiin Jekku puremaan jo normikapulaakin. Tunnaria se jäyti oikein sydämensä kyllyydestä. Täytyy yrittää harjoitella paljon kotona niin, että Sami naksuttaa. Tuo harjoitus on nimittäin aiemmin sujunut huomattavasti paremmin, niin Samin kuin siskoni miehen naksutellessa, jopa silloin ensimmäisellä kerralla kun Jessica sen näytti. Kaipa se pureminen johtuu lähinnä siitä, että Jekkua turhauttaa istua paikallaan kapula suussa, kun paljon kivempaa olisi noutaa/etsiä kapulaa. Treenasimme lisäksi rauhallista odottamista hallissa, muiden tehdessä. Jekkuhan alkaa helposti komentaa jos ei koko ajan tapahdu, joten sille tekee hyvää vain olla ja odotella hallissa ilman huomiota.
Nanniinilla puolestaan oli aivan loistava treeni; paljon kontaktia (kun häiriötä on paljon, tulee väkisinkin koko ajan kontaktiharjoitusta), hiukan sivulletuloa, kapulan hakua ja paljon yhdessä kulkemista, hihnassa ja ilman. Nano on ihan hulluna naruleluunsa, jonka perässä se kulkee minne vaan, joten sinällään helppo harjoitus, mutta haluaisin sen jo rauhoittuvankin välillä kulkiessaan, niin ettei se koko ajan hypi ja pompi ja sahaa ympärilläni sinne tänne. Onhan sen energisyyskin aivan ihana juttu, mutta on raivostuttavaa varoa koko ajan ettei astu sen päälle, kun se sinkoilee sinne tänne valon nopeudella. Siispä leikkipalkkaa aina kun kuljettiin pieni pätkä suunnilleen samaan suuntaan ja Nano pysyi edes lähellä maan pintaa.
Jatkoimme kauniisti kulkemista tänään kotona, kun kävelimme parin korttelin ympäri hihnassa. Samalla treenattiin vetämättä kulkemista. Kyllä se siitä. Paljon perusjuttuja siis. Tosin teimme me eilen ja tänäänkin muutaman kierron ja sylkkärin kotosalla edellä mainitulla narulelulla. Se on niin pop!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti