Jokohan tämä joulurumba alkaa rauhoittua? Tosin tuskin tämä rytmi tästä paljon arkeen rauhoittuu, sellaista rumbaa tämä elämä on muutenkin. ;)
Tänä(kin) aamuna Sami heräsi ensimmäisenä lähteäkseen Peten ja Mariannen kanssa A-hallille treenaamaan. Nano kävi pihalla ja kipusi sitten välittömästi takaisin yläkertaan joten Sami toi sen minun kanssani jatkamaan unia. Ei siitä mitään harrastuskoiraa tule vaan puhdas seurakoira...nukuimme yhdessä vielä tunnin verran Nano minun kainalossani...ihan kirjaimellisesti. Kovin rauhallista minun uneni ei tosin ollut, sillä näin kurjaa painajaista; unessani vein Nanon elukka-asemalle, jossa siltä tutkittiin sydänääniä jne. jne. Ja tietysti koira oli kovin vakavasti sairas ja se piti leikata heti. Ongelma vain oli se, että Pärnäsen Juha on sairaslomalla koko tammikuun (aivan oikeassa elämässäkin) ja niin Nanoa tutkimaan ja operoimaan saapui joku ihan vieras lääkärisetä, joka puhuin lääkärislangia, eikä tahtonut selittää minulle tyhmälle omistajalle mitään ihan ihmisten kielellä. Minähän siitä tietysti suivaannuin ja laitoin pystyyn aikamoisen mekkalan, jonka jälkeen suuri tohtorikin yritti kangerrellen puhua suomea ja hoitajat ottivat yhteyttä Pärnäseen. Huoh, kyllä taas hävetti oma käytös ihan herättyänikin! Olipa uni! Toivottavasti koiramme eivät kaipaa rokotuksia kummepaa hoivaa Juhan loman aikana. ;)
Herättyäni varasinkin sitten Nanolle rokotusajan ensi viikoksi ja kerroin samalla puhelimeen vastanneelle Elinalle unestani. Mahtaa elukka-asemalla taas olla henkilökunnalla hauskaa! Elina kyllä lupaili, että jos jotain ihan akuuttia tulee, niin kyllähän se Juha voi töihin tulla. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Joulu on siis jolkotellut jo menemään. Meillä oli hiukan erikoinen joulu, kun Lotta oli koko aaton 39,5 asteen kuumeessa ja lähinnä vain nukkui. Onneksi kuume ei ole tarttunut meihin muihin, tosin Kuopion suunnalta tuli viestiä, että tätsy on saanut nauttia samanlaisesta kuumeesta nyt tällä viikolla. Oli se kumma tauti, kun mitään muita oireita ei ollut, vain kova kuume ja sekin laski vuorokaudessa. Alla Lotta-reppana voipuneena mummulan sohvalla jouluaattona ja edellämainittu kainolakoira kauniine sheltinkorvineen lämmikkeenä vieressä.
Joulun olimme siis Lappeenrannassa mummulassa, jossa koirilla oli oikein luksusoltavat; paljon rapsuttajia, mukavat lenkkimaastot ja tietysti omat joulupaketit nameineen. Itse muistelen kaiholla mummulan pesuhuoneen lattialämmitystä, jolla koirat kuivattelivat tassunsa lenkkien päälle.
Joulun jälkeen tungimme Tuulokseen moikkaamaan Enskaa ja Vinskiä ja Nano pääsi tietysti mukaan isoveikkaa ja enoa katsomaan ja siinä varjolla uusia maisemia katsastamaan. Nano oli kahden sekunnin alkujännityksen jälkeen oma itsensä; Enskan kimpussa koko ajan. Hyvin noilla leikki sujuikin. Vauhti oli kova, ja Nanosta ihanaa, että kerrankin oli leikkikaveri jolta ei jatkuvasti tullut hammasta. Nano ei ollut millänsäkään Lotan, Tonin tai Niko halailusta. Itseasiassa siinä istuskellessamme alkoi keittiöstä kuulua Lotan laulua; "pää, olka, polvi ja varvas, pää, olka, polvi ja varvas..." ja kukas muu se siellä Lotan sylissä köllötti leikkimässä kuin Nano. Eipä tuo siitäkään ollut millänsäkään. Merikankin piti sitten kokeilla, ja niin vain Nano nukkui siinä sylissä kun Merikan harakka keitti huttua Nanon paljaalla vauvamassulla.:o Alla vielä sisko ja veli vauhdissa.
Nyt kotosalla Sami on treenannut agilitya sanoisinko aktiivisesti. Kun on hyvää treeniseuraa aamu-uninenkin nousee mielellään reippaana treenaamaan. Meillä on kyllä roolit heittäneet ihan häränpyllyä, kun minä sitten aamuisin nukun pitempään. Hiukan olen minänkin yrittänyt hyödyntää lomaa ja treenailla koirien kanssa. Maanantaina ja eilen kävin hallin kentällä tokoilemassa, kun omalla pihalla ja tässä lähistöllä on lunta niin tolkuttomasti, ettei Nanon kanssa oikein ole järkeä siellä kahlata. Nanon kanssa onkin ollut hyvä siellä auratulla kentällä puuhata, se kun matalassa lumessa menee helposti kauemmaskin, ja sieltä sitä sitten on hyvä kutsua taas luo. Eilen se tuli jo ihan kom-käskylläkin, mutta maanantaina vaadittiin nan-nan-naata...sävelenä käy joko Nylon beatin viimeinen tai "tänä iltana ei tuu pakkeja"...mikähän tosimies se biisi nyt lie. Eilen Nano kävi ekaa kertaa hallissa sisälläkin...kovastihan siellä oli haisteltavaa ja ihmeteltävää, mutta kyllä siellä narulelun kanssa leikittiinkin pari sylkkärin ja putken läpijuoksun verran. Eli oikein hyvät treenit. Hippu on edelleen aika turhauttava treenikaveri, joten minulla on isoja vaikeuksia löytää sen kanssa oikeaa viretilaa itselleni. Jekku sen sijaan on aivan ihana; Eilen tein alkuun pitkän pätkän siirtymiä oikealle (jättehyvä), vasemalle (hyvä...alan saada homman toimimaan kunhan muistan antaa sille käskyn selvästi ennen kuin lähden itse liikkumaan), taakse (yksi askel hyvä+ , kahta en vielä ota, jotta se uskoo etten jyrää varpaille), ja eteen parin askeleen verran. Sen jälkeen tein ruutua, joka sujui ok namilla/narupallolla palkaten...kovin alkuvaiheessahan se on vielä. Lopuksi Jekku sai superpalkaksi odottaa piilossa maaten kun vein tunnarikapulan piilon kentän toiseen reunaan lumikinokseen ja palkattuani paikallamakuun lähetin Jekun hakemaan kapulaa...se ole superhyvä!!!! Tuota pitää muistaa hyödyntää samoin kuin muitakin noutoja, kun se kerran niistä tykkää niin paljon. Metallin kanssa kun vaan saadaan homma toimimaan.
Nanokin näyttää tykkäävän kapuloista, sillä maanantaina se mietti selvästi hetken kannattaako kapulaa tuoda minulle pelkän namin takia, vai leikkisikö sillä mieluummin itse. Ei huono juttu ollenkaan. :)
Nanosta alkaa löytyä koko ajan enemmän Even ja Hipun piirteitä...joko opittuja tai perittyjä. Todellinen Hippulainen siitä paljastui kun Sami unohti jossain hässäkässä tyhjän oluttölkin nojatuoliin: Kukas se siellä olikaan lipomassa jossei Nano. Vertailun vuoksi alla kuva myös Hipusta syksyllä 2004 lonkeropullon kimpussa. Evehän ei viinaksista piittaa, vaan siirtyy pärskien kauemmaksi jos ahneuksissaan sattuu jotain sellaista haistamaan/maistamaan. Ja alimpana koirien vesikuppia hävyttömästi hyväkseen käyttävä pikkujuomari...olisikohan meillä kasvamassa sellainen susilapsi. Saisikos sellaisesta paljon rahaa joltain sirkukselta. :p
Tänä(kin) aamuna Sami heräsi ensimmäisenä lähteäkseen Peten ja Mariannen kanssa A-hallille treenaamaan. Nano kävi pihalla ja kipusi sitten välittömästi takaisin yläkertaan joten Sami toi sen minun kanssani jatkamaan unia. Ei siitä mitään harrastuskoiraa tule vaan puhdas seurakoira...nukuimme yhdessä vielä tunnin verran Nano minun kainalossani...ihan kirjaimellisesti. Kovin rauhallista minun uneni ei tosin ollut, sillä näin kurjaa painajaista; unessani vein Nanon elukka-asemalle, jossa siltä tutkittiin sydänääniä jne. jne. Ja tietysti koira oli kovin vakavasti sairas ja se piti leikata heti. Ongelma vain oli se, että Pärnäsen Juha on sairaslomalla koko tammikuun (aivan oikeassa elämässäkin) ja niin Nanoa tutkimaan ja operoimaan saapui joku ihan vieras lääkärisetä, joka puhuin lääkärislangia, eikä tahtonut selittää minulle tyhmälle omistajalle mitään ihan ihmisten kielellä. Minähän siitä tietysti suivaannuin ja laitoin pystyyn aikamoisen mekkalan, jonka jälkeen suuri tohtorikin yritti kangerrellen puhua suomea ja hoitajat ottivat yhteyttä Pärnäseen. Huoh, kyllä taas hävetti oma käytös ihan herättyänikin! Olipa uni! Toivottavasti koiramme eivät kaipaa rokotuksia kummepaa hoivaa Juhan loman aikana. ;)
Herättyäni varasinkin sitten Nanolle rokotusajan ensi viikoksi ja kerroin samalla puhelimeen vastanneelle Elinalle unestani. Mahtaa elukka-asemalla taas olla henkilökunnalla hauskaa! Elina kyllä lupaili, että jos jotain ihan akuuttia tulee, niin kyllähän se Juha voi töihin tulla. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Joulu on siis jolkotellut jo menemään. Meillä oli hiukan erikoinen joulu, kun Lotta oli koko aaton 39,5 asteen kuumeessa ja lähinnä vain nukkui. Onneksi kuume ei ole tarttunut meihin muihin, tosin Kuopion suunnalta tuli viestiä, että tätsy on saanut nauttia samanlaisesta kuumeesta nyt tällä viikolla. Oli se kumma tauti, kun mitään muita oireita ei ollut, vain kova kuume ja sekin laski vuorokaudessa. Alla Lotta-reppana voipuneena mummulan sohvalla jouluaattona ja edellämainittu kainolakoira kauniine sheltinkorvineen lämmikkeenä vieressä.
Joulun olimme siis Lappeenrannassa mummulassa, jossa koirilla oli oikein luksusoltavat; paljon rapsuttajia, mukavat lenkkimaastot ja tietysti omat joulupaketit nameineen. Itse muistelen kaiholla mummulan pesuhuoneen lattialämmitystä, jolla koirat kuivattelivat tassunsa lenkkien päälle. Joulun jälkeen tungimme Tuulokseen moikkaamaan Enskaa ja Vinskiä ja Nano pääsi tietysti mukaan isoveikkaa ja enoa katsomaan ja siinä varjolla uusia maisemia katsastamaan. Nano oli kahden sekunnin alkujännityksen jälkeen oma itsensä; Enskan kimpussa koko ajan. Hyvin noilla leikki sujuikin. Vauhti oli kova, ja Nanosta ihanaa, että kerrankin oli leikkikaveri jolta ei jatkuvasti tullut hammasta. Nano ei ollut millänsäkään Lotan, Tonin tai Niko halailusta. Itseasiassa siinä istuskellessamme alkoi keittiöstä kuulua Lotan laulua; "pää, olka, polvi ja varvas, pää, olka, polvi ja varvas..." ja kukas muu se siellä Lotan sylissä köllötti leikkimässä kuin Nano. Eipä tuo siitäkään ollut millänsäkään. Merikankin piti sitten kokeilla, ja niin vain Nano nukkui siinä sylissä kun Merikan harakka keitti huttua Nanon paljaalla vauvamassulla.:o Alla vielä sisko ja veli vauhdissa.
Nyt kotosalla Sami on treenannut agilitya sanoisinko aktiivisesti. Kun on hyvää treeniseuraa aamu-uninenkin nousee mielellään reippaana treenaamaan. Meillä on kyllä roolit heittäneet ihan häränpyllyä, kun minä sitten aamuisin nukun pitempään. Hiukan olen minänkin yrittänyt hyödyntää lomaa ja treenailla koirien kanssa. Maanantaina ja eilen kävin hallin kentällä tokoilemassa, kun omalla pihalla ja tässä lähistöllä on lunta niin tolkuttomasti, ettei Nanon kanssa oikein ole järkeä siellä kahlata. Nanon kanssa onkin ollut hyvä siellä auratulla kentällä puuhata, se kun matalassa lumessa menee helposti kauemmaskin, ja sieltä sitä sitten on hyvä kutsua taas luo. Eilen se tuli jo ihan kom-käskylläkin, mutta maanantaina vaadittiin nan-nan-naata...sävelenä käy joko Nylon beatin viimeinen tai "tänä iltana ei tuu pakkeja"...mikähän tosimies se biisi nyt lie. Eilen Nano kävi ekaa kertaa hallissa sisälläkin...kovastihan siellä oli haisteltavaa ja ihmeteltävää, mutta kyllä siellä narulelun kanssa leikittiinkin pari sylkkärin ja putken läpijuoksun verran. Eli oikein hyvät treenit. Hippu on edelleen aika turhauttava treenikaveri, joten minulla on isoja vaikeuksia löytää sen kanssa oikeaa viretilaa itselleni. Jekku sen sijaan on aivan ihana; Eilen tein alkuun pitkän pätkän siirtymiä oikealle (jättehyvä), vasemalle (hyvä...alan saada homman toimimaan kunhan muistan antaa sille käskyn selvästi ennen kuin lähden itse liikkumaan), taakse (yksi askel hyvä+ , kahta en vielä ota, jotta se uskoo etten jyrää varpaille), ja eteen parin askeleen verran. Sen jälkeen tein ruutua, joka sujui ok namilla/narupallolla palkaten...kovin alkuvaiheessahan se on vielä. Lopuksi Jekku sai superpalkaksi odottaa piilossa maaten kun vein tunnarikapulan piilon kentän toiseen reunaan lumikinokseen ja palkattuani paikallamakuun lähetin Jekun hakemaan kapulaa...se ole superhyvä!!!! Tuota pitää muistaa hyödyntää samoin kuin muitakin noutoja, kun se kerran niistä tykkää niin paljon. Metallin kanssa kun vaan saadaan homma toimimaan. Nanokin näyttää tykkäävän kapuloista, sillä maanantaina se mietti selvästi hetken kannattaako kapulaa tuoda minulle pelkän namin takia, vai leikkisikö sillä mieluummin itse. Ei huono juttu ollenkaan. :)
Nanosta alkaa löytyä koko ajan enemmän Even ja Hipun piirteitä...joko opittuja tai perittyjä. Todellinen Hippulainen siitä paljastui kun Sami unohti jossain hässäkässä tyhjän oluttölkin nojatuoliin: Kukas se siellä olikaan lipomassa jossei Nano. Vertailun vuoksi alla kuva myös Hipusta syksyllä 2004 lonkeropullon kimpussa. Evehän ei viinaksista piittaa, vaan siirtyy pärskien kauemmaksi jos ahneuksissaan sattuu jotain sellaista haistamaan/maistamaan. Ja alimpana koirien vesikuppia hävyttömästi hyväkseen käyttävä pikkujuomari...olisikohan meillä kasvamassa sellainen susilapsi. Saisikos sellaisesta paljon rahaa joltain sirkukselta. :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti