Toivon alkaneelta vuodelta niin paljon enemmän, niin paljon parempaa ja niin paljon helpompaa! Olen siis todella realistinen ja toiveideni toteutuminen kovin todennäköistä. Voin siis jo varautua uusiin pettymyksiin...
Kirjoitin jo yhden "tilinpäätöksen" menneestä vuodesta ja "toimintasuunnitelmaa" tulevalle vuodelle. Totesin kuitenkin ne kirjoitettuani, että niitä ei voi julkaista. Tämähän on julkinen blogi, ja on asioita joita ei julkisesti voi sanoa; joko siksi, että en halua koko elämääni (suruineen ja iloineen) nettiin satunnaisten lukijoiden pohdittavaksi, tai siksi, että tekstini olisi liian suorasukaista muita ihmisiä kohtaan. Rakkaat vanhempani! Kasvatitte minut liian hyvin...olen niin hyväkäytöksinen, etten pysty olemaan ilkeä vaikka mieli tekisi. Vaikka tietäisin, ettei joku ansaitse sääliäni ja suojeluani, en vain pysty olemaan asiaton. On nurinkurista, että rakkaani joutuvat kärsimään kiukunpuuskistani kotona, kun en pysty kohdistamaan niitä oikeisiin tahoihin. Anteeksi siis Sami! Joudut kuuntelemaan ilkeitä ajatuksiani, vaikka ne eivät edes (aina ;) ) kohdistuisi sinuun. Yritän parantaa tapani! (ensimmäinen lupaus)
Voin kuitenkin lyhentää osan tilinpäätöksestäni tähän;
Menneestä vuodesta plussapuolelle ja uuteen vuoteen mukaan otettavaksi jäivät mm. seuraavat asiat;
1) Uudelleen löytynyt "itsekkyyteni". Opettelen pitämään puoliani!
2) Toimiva suhde Nanon kanssa. On ilo treenata sen kanssa...aina! Kotona se on varjoni ja äänetön lakeijani. Nyt voin jo myöntää, että ensimmäiset pari vuotta Nanon kanssa treenatessa kaipasin siitä jotakin enemmän; enemmän draivia, enemmän rämäpäisyyttä, enemmän kaikkea! Hipun jälkeen kaikki tuntui niin laimealta! Hippu vaan on niin omanlaisensa! Minun koirani!
3) Avoimuuden ja rehellisyyden. Haluan kuulla ja kertoa ilot ja surut avoimesti läheisilleni. Ne voivat välillä satuttaa, mutta jos niitä ei kerro, ne kasaantuvat vuoriksi jotka hautaavat kaiken alleen.
4) Ihanat ystäväni ja siskoni, joiden kanssa vietettiin niin monet hyvät hetket, naurettiin monet naurut ja jotka toimivat vaikeina hetkinä kiinnipitävä liimana, kun olin hajoamassa. Te olette painonne arvoisia kullassa!
Tilinpäätöksessä miinuspuolelle ja jälkeen jätettäväksi jäivät
1) Negatiiviset tunteet ( viha, katkeruus, suru, pelko, kyynisyys...) Nuo kaikki tunteet kuuluvat osana normaaliin elämään, mutta menneenä vuonna maljani valui niistä aivan yli äyräidensä. Ensi vuodelle toivon niitä osalleni vain pieninä maustemitallisina tasapainottamaan elämääni.
2) Laiskuuden! Ei ole reilua treenikavereita, työtovereita tai kotiväkeä kohtaan, jos ei hoida omaa osuuttaan yhteisistä hommista! Yritän olla ahkerampi! (toinen lupaus)
Tulevalta vuodelta toivon...
1) Jotakin ihan muuta...en oikein itsekään tiedä mitä se on, mutta jotakin on tapahduttava! Harhailen vielä pimeässä ja mietin mitä haluaisin. Voi olla ettei se tule koskaan minua vastaan, voi olla etten tunnista sitä, ja kävelen onneni ohi. Toivon kuitenkin, että se jonkin tulee vastaan, että tunnistan sen ja että se muuttaa kaiken. Minä, maailman muutosvastarintaisin ihminen koen nyt muutoksen ystävänä ja olen vielä itsekin ymmälläni siitä. (30+ kriisikö?) Toivon vain riittävästi rohkeutta tarttua hetkeen ja toteuttaa ne muutokset.
2) Harrastustavotteiden saavuttamista, monen vuoden pettymysten jälkeen. Pettymyksistä voi syyttää vain itseään, koska harva koira yksin pystyy treenaamaan ja käymään kokeissa/kisoissa. Josko tänä vuonna kuitenkin saisin ehjän harrastusvuoden, josta jäisi jotakin käteenkin.
3) Kykyä antaa anteeksi! Olen oppinut, että jos anteeksipyytäminen on vaikeaa, on anteeksi antaminen vielä vaikeampaa. Vaikka kuinka haluaisi antaa anteeksi, se onnistukaan ihan noin vain.
Vuoden viimeiset päivät antoivat viitteitä paremmasta vuodesta. Sunnuntaina nautin hangessa rämpimisestä metsälenkillä koirien kanssa ja kävin vielä Pennalassa tekemässä Nanon kanssa AVO:n kokeenomaisena. Meillähän ei ole edes AVO1-tulosta, joten ajattelin nyt heti alkuvuodesta yrittää kokeeseen, jossa voisimme sen saada. Tarvitsisi siis treenata vähän koetta vartenkin. Marille iso kiitos käskytyksestä ja kommentoinnista. Treeni oli hyvä, vaikka seuraaminen oli tuttuun tapaan levotonta, kaukoissa jouduin antamaan kaksi käskyä (ensimmäinen istumaannousu meni Nanolta ihan ohi kun se keskittyi hölmistyneen näköisenä katsomaan sivullaan käskyjä huitovaan Maria) ja noudossa annoin kuulemma reilun vartaloavun, jota en itse edes tiedostanut. Seisominen, maahanmeno, luoksetulo jne. olivat kuitenkin oikein kivoja, ja ennenkaikkea koiran vire pysyi hyvin ylhäällä. Palkaksi Nano sai tehdä pienen suoran pätkän agia. Se on ihana!!!
Sunnuntaina illansuussa suuntasimme Samin kanssa Jyväskylään, jossa nautimme kahdenkeskisestä ajasta ilman lapsia ja koiria. Kävimme syömässä erinomaisessa ravintolassa kolme ruokalajia viineineen ja niin edelleen... Aamulla haimme matkaan Lyytin, jonka pitäisi saada meillä pennut viikolla 2. Lyytissä on tapahtunut paljon muutosta jo siinä puolessatoista viikossa jonka se oli kotonaan sitten viime näkemän. Sen normaalisti turhankin hoikka runko on nyt tasapaksu ja se on hurjan rauhallinen. Tokihan se haastaa Nanoa leikkiin ja koheltaa hihnassa, mutta sisällä se leipäilee kaikessa rauhassa ja mielellään kainalossa. Täytyy nyt lähipäivinä yrittää tunnustella montako pentusta sieltä olisi tulossa. Jännittäviä ja ihania aikoja luvassa siis!
Uudenvuodenaattona meillä oli treeniaika myös Korkeavireellä. Tein Nanon kanssa niin tokoa kuin agilityakin. Tokon aloitimme seuraamisella; ensin pikkujumppaa siirtymien, paikallakäännöksien ja lyhyiden pätkien muodossa. Nano oli hyvä! Myös pitempi seuraaminen oli tällä kertaa aivan loistavaa... Tein paljon temponvaihdoksia ja Nano pysyi hyvin oikealla paikalla, eikä edes poikittanut paljoa. Stoppitreeni tehtiin putkien kautta. Muutaman kerran Nano yritti valuttaa stoppia, mutta asiasta huomauttamalla saatiin aikaan aivan loistavaa tulosta! :D
Ruudun Sami rakensi agiesteiden sekaan vinottain erilaiselle alustalle. Ja se oli Nanolle hiukan haastava. Se tarjosi vasenta sivua, ja kun pyysin korjaamaan, se alkoi tökkiä vasenta etumerkkiä. Kävimme yhdessä katsomassa oikean paikan ja kokeilin uudestaan. Lopputulos oli sama merkin tökkiminen turhautumiselkein, joten minä päätin puhaltaa peli poikki ja vein ruutuun markkerin. Sen jälkeen Nano haki ruudun superhyvin. Tein ensin yhden suoran lähetyksen ruutuun markkerille, toisen putken kautta ja vielä yhden ilman markkeria putken kautta. Sekin oli ihan super ja pikkukoira selvästi ajatteli, joten lopetimme ruudun treenaamisen siihen.
Tunnari tehtiin toisen koiran käytetyillä palikoilla, ja hiukan jännitti miten Nano selviää. Kapuloilla se ensin kulkikin rivin läpi eikä ottanut omaa, pälyili hetken ympäristöä, josko oma olisikin kiusaksi jossain sivummalla, mutta kävi sitten rivin uudelleen läpi ja toi oman. Pätevä pieni eläin!
Hypyllä olemme tehneet pari kertaa viime aikoina hyppynoutoa, mutta nyt kokeiltiin AVO-hyppy, ihan sitä varten, josko sinne kokeeseen pääsisi. Ja sehän ei ihan toiminut. Ylihän Nano menee komeasti, mutta sitten se joko mainui maahan tai linkaisi itsensä samantien takaisin luokseni. Niinpä vaan vahvistettiin istumista hypyn taakse. Tein myös metallinoutoa, jossa meno kapulalla, sen nosto ja pitokin oli hyvää, mutta pienellä ei ollut ajatustakaan tulla takaisin hypyn kautta, eli osina treenattava kapulan kanssa sivulletuloa hypyn yli. Myös vinoja suuntia, omat heittotaitoni tuntien. Ei kuitenkaan masentavanut, vaikka kaikenlaista säätöä tulikin. Tein myös yhden pitkän suoran metallin, jonka ajattelin palkata leluun vauhdista, ja kuinkas kävikään. Nanon tipputtaessa kiitoksella kapulan vauhdissa, kapula kimposikin matosta takaisin ylös ja osui sitä etujalkaan. Siinä sitten arvottiin sattuiko vai ei...se itse ei reagoinut mitenkään mihinkään liikutukseen tai kopelointiin, mutta vainoharhainen emäntä oli näkevinään keventämistä ravissa ja ehkä ontumistakin. Koska pikkukoira kuitenkin oli ihan on cool itsensä, päätimme tehdä lopuksi suunnitellun agipätkänkin.
Ja nyt teidän ylikriittiset agilitygurut...tai wanna-be-sellaiset, täytyy muistaa, että minä olen treenannut Nanon kanssa agia viimeksi vuonna 2010...tai ehkä vielä keväällä 2011...en muista. Ja mitään kunnon ratatreeniä en ole tehnyt vuoden 2008 jälkeen. Joten on turha odottaa meidän aloittaneen mistään supervaikeasta 33 esteen radasta, joita niin usein tarjotaan yleisratkaisuksi mihin tahansa pulmaan. Ehei, me teimme hyvänmielen ympyrätreeniä, jossa ohjaalta ei vaadita yhtään mitään. Okei, yksi takanaleikkaus piti kokeilla! Sekä Eve että Nano (Eve tietysti Samin kanssa) tekivät töitä hyvällä innolla, vauhdikkaasti. Evekin kehittää loistavat kierrokset, kun se saa tehdä hommia vuorotellen Nanon kanssa, tai Nanon jälkeen.
Koska treenit olivat näin onnistuneet, voi hyvällä mielellä jättää treenaamisen seuraavaan vuoteen. Eli alkaneeseen... työt alkavat taas huomenna, mikä haittaa hiukka harrastamista, mutta eiköhän tässä jotakin keksitä! Pitkästä aikaa uskallan katsoa tulevaisuutta silmästä silmään ihan luottavaisena! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti