Kun joskus ehtis reaaliajassa päivittää... mut tärkeintä lienee se, että kirjaa ajallaan jotakin jonnekin. Itsellehän tää muistiinpanojen tekeminen on tärkeintä...jos se jotakuta muuta kiinnostaa niin kiva.

Maanantaina 3.12. tokoiltiin pikaisesti Hollolan hallissa.
Ensin ruutu, jonka kanssa oli normaalia säätöä. Yli jos ei kehuilla pysäytä oikeaan kohtaan. Tehtiin taas paikan hakemista sivuilta ja edestä. Kyllähän se pienellä muistuttelulla sujui.  Seuraaminen oli pitkästä aikaa ihan jees, mitä nyt käännöksissä on pientä hiomista, mutta se lähtee kyllä ihan ohjaajan liikkeestä. Nyt pitääkin opetella itse kävelemään ja kääntymään järkevällä tavalla. Nano skarppasi tosi komeasti. Luoksetulon stoppeja treenattiin niin, että Sami heitti palkkaa koiran taakse ja minä sain seisoa patsaana paikallaan. Kyllähän se pysähtyy...mutta myös ennakoi ja hidastuu. Eli myös läpijuoksuja ja vaihtelevaa palkkausta.

Tiistaina (4.12.) Pennalassa yhtä pikaisesti seuraaminen (edelleen ihan jees...paikka alkaa löytyä), ruutu (hui apua!), johon N ei meinannut löytää ollekaan, vaan apuja tarvittiin reilusti. Markkeria pari kertaa ja sitten taas sujui. Stopit olivat ok.

Keskiviikkona treenit jäivät sosiaalisen elämän jalkoihin. Ensin kävimme Sagan joulujuhlasta, josta suuntasimme Samin kanssa molemmat omiin pikkujouluihimme. Sami keskustaan agikavereiden kanssa ja minä työporukan kanssa. Oli mukava ilta tansseineen ja juoruiluineen ja sain selittää moneen kertaan "valkoviinidieettini" saloja. Ideahan on yksinkertainen; kun töistä tullessa juo saman tien lasin valkkaria, ei ole enää nälkä... ja lopulta olokin on ihan iloinen...kunhan valkoviiniä juo riittävästi!

Perjantaina (7.12.) kävin siipeilemässä KorkeaVireellä agitreeneissä. Paskimmat treenit ikinä!  Pete teki ensin Nanolle häiriöitä; sehän tiesi tempun kun Pete oli vieressä ja yritti saada sen liikkeelle, mutta kun häiriö tuli kauempaa tai Nanoa kohti käveltiin, se ei oikein toiminutkaan. Eli sellaista treeniä lisää! Seuraamisessa etäisyys sivulla oli ok, samoin edistämisestä ei ollut puhettakaan...sen sijaan poikittaminen oli päivän sana! Hermot meni allekirjoittaneelta, ja se seuraaminen tehtiin sitten taas pienissä pätkissä jumpaten. Stopit olivat ok, mutta ne tehtiinkin vauvaharjoituksina. Plääh! Lopuksi tein kaukoja niin että nami oli Nanon takana. Ja arvatkaapa pystyikö se mihinkään. EI! Nakkijumi iski jälleen ja koiran keskittyminen oli tiessään. Kaukotkin menivät ihan sähläämiseksi, joten kovin hyvällä mielellä ei oltu, kun kotiin lähdettiin.

Lauantaina treenit olivat kotitreeniä; kaukot, kuunteluharjoitus ja seuraaminen. Illan suulla teimme Katjan kanssa ihanan hämylenkin Renkomäen soramontun ympäri umpihangessa rämpien. Lenkkimme kesti puolitoista tuntia ja sisälsi mäenlaskua (reitinvalinta ei ollut ihan optimaalinen) ja Nanon etsimistä (se lähti yksin humppaamaan jonnekkin viideksi minuutiksi). Koirat nukkuivatkin sitten illan sikeästi kukin nurkissaan kun juhlimme siskosten kanssa pikkujouluja. Tällä kertaa teemaksi nousi levyraati, joka jatkui aamukolmeen. Siinä käytiin läpi rock- ja pop-klassikoita, mutta myös kaikkea kummaakin kummempaa. Kello näytti taas 4.44 kun viimeisen kerran vilkaisin. Eli vallan hauska ilta kun noin myöhään jaksoi! ;)

Sunnuntai meni sitten edellisyöstä toipumiseen, maanantaina lenkki ja pikainen treeni Nanon kanssa (seuraaminen/käännökset, jäävät, stopit). Illalla Kennelkerhon pikkujoulut, joissa olin lasten kanssa. Marille ja Pekalle suurkiitos lasten avustamisesta ja viihdyttämisestä!

Tänään, tai oikeastaan eilen ajoin Sipooseen Jessican luo treenaamaan. Sää oli karmea ja mietin jo Mäntsälän kohdalla pääsenko ikinä perille kun välillä rekkojen nostattama pölly peitti kaiken alleen. Onneksi Nano oli superhyvä joten huono sääkään ei pilannut tunnelmaani.

Teimme seuraamisen, jossa Nano oli tänään skarppi ja hyvä. Ohjaaja sai miettiä käännöksiä oikealle ilman koiraa, ja edelleen mietittiin hitaan tempoa. Nano on kiinni vasemmassa jalassa, joten kun jalka liikkuu hitaasti, liikkuu N:kin hitaasti ja nykien. Jessica oli kuitenkin sitä mieltä, että kehumalla hyvistä pätkistä ja sitkeästi tekemällä, hidaskin rauhoittuu.

Tämän jälkeen teimme erilaisia noutoharjoituksia, joissa N oli hyvä. Jessica on niin positiivinen, ja kehuu aina N:n asennetta, mikä kestikin taas hyvin. Teimme erilaisia harjoituksia joiden tarkoitus oli vahvistaa N:n palautusvauhtia. Juoksimme kilpaa kapulalle ja pois sieltä, odotin sitä kyykyssä ja perushuttuna, erilaisia "nosta matkalla ja tuo" harjoituksia.

Noutojen jälkeen tehtiin jääviä. Maahan ja seiso ovat juuri niin kunnossa kuin ajattelinkin, mutta istumista N ei osaa. Saimme muutaman kivan harjoituksen näiden ja kuuntelun vahvistamiseksi. Nanohan on välillä vähän jyrä eikä kuuntele kunnolla.

Ruutu oli aluksi epävarma, mutta N korjaa itse, jos olen ihan hiljaa, mikä on hyvä juttu! Lopuksi suoritus oli vauhdikas ja varma. Eli toistoja, toistoja, toistoja.

Luoksetulon stopit ovat siis minusta olleet ongelma. Teimme ensin vauvaharjoituksia (nami lentää ja takaisin tullessa sei) ja sitten kierron kautta stoppeja. Jessican yllytyksestä teimme lopuksi liikkeenomaisen luoksetulon, jonka N teki superhyvin! Eli sehän osaa pysähtyä ja mennä maahan. Maahanmenon tyyli on vähän omintakeinen, mutta Jessican mukaan siinä ei ole mitään vikaa. Jessica kehotti vain olemaan tarkkana kriteeristä ja viemään koiraa takaisin, jos se ei kuuntele kunnolla ja tulee läpi. Nanollehan takaisin vieminen on tuttua huttua lenkkitemppuilusta!

Teimme vielä metallin, jossa ei ollut mitään ongelmia.

Jessica kannusti myös kokeisiin. Ensin hakemaan sen puuttuvan AVO1-tuloksen ja samantien voittajaan. Kiva kiva. Kohta näen painajaisia siitäkin asiasta. Kerranhan olen jo tänä syksynä nähnyt unta oilista joka läksytti minua kun en ollut ilmottautunut mihinkään kokeeseen. ;)

Kiva ilta siis kaikenkaikkiaan.