Maailma muuttuu Eskoseni! Ja välillä muutokset vaan ovat kipeitä, eivätkä sellaisia joita ehkä olit omalle osallesi kymmenen vuotta sitten suunnitellut. Elämä kuitenkin jatkuu, ja yhden oven sulkeutuessa aukeaa aina jossakin uusi! Nyt tulee päivitystä vain omista tuntemuksistani tällä hetkellä. Treenaan koko ajan aktiivisesti ja päiväni tuntuvat olevan täynnä kaikenlaista puuhaa, olen suorastaan maaninen hetkittäin. Ne asiat ehtivät kuitenkin odottaa seuraavia päivityksiä. Nyt on tämä aihe käsiteltävä, ja sitten haudattava!
Viimeisen talven aikana läpikäymässäni kasvuprosessissa olen huomannut että minulla on valtava joukko ihanaakin ihanampia ystäviä, joita ilman en olisi nyt tässä. Peilistä ei katsoisi se sama ruskettunut hymyilevä naama. En voi kuin kerta toisensa jälkeen kiittää teitä kaikkia siitä tuesta ja ystävyydestä jota olen teiltä saanut. Toivottavasti voin tulevaisuudessa maksaa edes pienen osan siitä ystävyyden velasta jota olen tänä viimeisenä talvena kasvattanut.
Joka tapauksessa minulla on vielä yksi pyyntö teille, rakkaat ystävät: älkää tuomitko ketään, älkää jakautuko leireihin. Eletään elämäämme jokainen eteenpäin. Meille Samin kanssa on tärkeintä se, että lasten elämä jatkuu eteenpäin mahdollisimman normaalina ja tasaisena. Me emme sodi keskenämme, vaan pyrimme yhteistyöhön lasten edut tärkeimpänä maalinamme. Jos me pystymme siihen, varmasti tekin kaikki pystytte suhtautumaan tilanteeseen rauhallisesti ja ilman suuria tunteenpurkauksia. :)
En toki pyydä ketään toimimaan vastoin omia periaatteitaan ja arvojaan. Jokainen muodostaa kohtaamistaan asioista omat mielipiteensä ja toimii niiden mukaan, mutta minulle ei tule yhtään sen parempi olo, jos joku minun puolestani tekee hätiköityjä tekoja. Meillä ihmisillä on niin erilaisia arvoja. Se mikä on toiselle tärkeää, ei ehkä merkkaa toiselle ollenkaan niin paljon. Suotakoon tämä erilaisuus kaikille: eihän kaikkien kanssa tarvitse olla ylimpiä ystäviä, mutta annetaan jokaisen elää omien arvojensa mukaan. Joka tapauksessa ne lähimmät ystävät kuitenkin valikoituvat suunnilleen samanlaiset arvot omaavista ihmisistä. Ja se vain korostaa ystävien arvoa! Ystävät voivat olla eri mieltä asioista, tärkeintä on se, että erimielisyydet pystytään selvittämään ja hyväksymään! Jos arvot ovat kovin erilaisia, voi tosiystävyys, saati sitten parisuhde olla mahdotonta.
Minun elämäni jatkuu omalla tavallaan paljon helpompana kuin aiemmin. Minulla tulee olemaan enemmän vapaa-aikaa kuin vuosiin, ja syksy alkaa jo nyt täyttyä erilaisista koulutuspäivistä, yhteistreeneistä ja ystävien tapaamisesta. On pitkästä aikaa ihanaa täyttää kalenteria ihan oman mielensä mukaan kysymättä keneltäkään pystynkö osallistumaan tai järjestelemättä lapsenvahtia. On ihanaa kun on oma auto, jolla voi lähteä minne haluaa, juuri silloin kuin haluaa. Minullehan aukeaa ihan uusi elämä, jota odotan jo kovasti!
Toki paljon vaikeuttakin tulee eteen, mutta jotenkin nekin näin kesän valoisessa hämyssä tuntuvat helposti selätettäviltä...etenkin kun minulla on teidät, ystäväni! Taas palataan siihen aiheeseen: Ystävät!
Uuden elämäni rakennuspalikat alkavat vähitellen muotoutua: saamme haluamani rivitaloasunnon tuosta lähistöltä, jolloin lasten kaveripiiri ja Lotan koulumatka säilyvät. Uusi auto on koeajettu toissapäivänä, eroon liittyvät muodollisuudet hoidettu, tai hyvällä mallilla. Minulle satelee treeni-, biletys-, ja muutto/remonttiavun- tarjouksia. Vaikka entinen elämä hajosi ympäriltäni, tunnen kaatuvani pehmeälle patjalle, jonka ystävät ovat minua varten kasanneet!
Edelleen tulen blogiin kirjoittamaan kuulumisiamme ja pohtimaan elämää yleensä. Edelleen tulen harrastamaan koirien kanssa, puuhaamaan lasten kanssa. Nyt kesäisenä aamuna tuntuu siltä, että moni asia joka oli muuttunut pakkopullaksi, tuntuu taas houkuttelevalta. On kuin olisin päässyt irti jostakin tahmeasta, joka söi minulta energiaa. Vanhaa harrastustani hyödyntäen:
Vuosien saatossa eksyin itseeni ja arkeen. Matkalla kadotin niin kompassin kuin kartankin. Aluksi en itse edes tiedostanut olevani eksyksissä. Vähitellen aloin ymmärtää sitä, ja viimeisen vuoden aikana se kirkastui minulle täydessä kamaluudessaan. Kuten jo talvella kirjoitin: ennen iloa tuottaneet asiat tuntuivat pakkopullalta, enää en hymyillyt. Nauru oli kadonnut kartan ja kompassin mukana. Nyt, eropäätöksen jälkeen, olen taas löytänyt kartan ja kompassin ja kuulen sen naurunkin olevan jossakin lähistöllä. Nyt on minusta itsestäni kiinni, kuinka taitavasti löydän seuraavalle rastille, ja sitä seuraavalle. Harhailua en voi täysin katuakaan, sen varrella sain matkaani kaksi aarretta, joita ohjaan nyt mukanani eteenpäin, jotka tekevät askelillaan polustani vahvemman. Yhdessä suuntaamme nyt askeleemme eteenpäin ja kohti seuraavaa rastia, samalla naurua etsien. Pienet aarteeni houkuttelevat naurua luokseen ja se kiertelee ympärilläni: kohta saan sen kiinni. Ystävät jakavat kanssani joitakin rastivälejä, jollakin voi olla sama hajonta, ja voimme jatkaa matkaamme yhdessä pitkäänkin. Toiset kulkevat kanssani vain yhden rastivälin ja suuntaavat sitten omalle hajonnalleen. Jokainen yhdessä taitettu hetki on kuitenkin tärkeä ja antaa molemmille jotakin. Tervetuloa mukaani suunnistamaan elämää eteenpäin!
http://www.youtube.com/watch?v=BPkshp9L9-c
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti