Jaahas, jaahas, kuinka tämä kirjoittaminen voi olla näin vaikeaa...tai oikeastaan koneelle ehtiminen niin pitkäksi ajaksi että ehtisi rauhassa pitkän jutun kirjailla. Olen kyllä hiukan repsahtanut vanhan paheeni lukemisen pariin, ja se mokoma tuppaa viemään aikaa kaikelta muulta.

Juhannus oli ja meni ja kivaa oli. Matkasimme siis perjantaina Nokialle mökkeilemään. Juhannusaattona sää oli vilakka ja sateinen, mutta siitä huolimatta uitiin ja saunottiin ja makkara maistui hyvälle viinistä nyt puhumattakaan ;). Yllä kuva Sagan saunomisesta...isokin amme olisi ollut, mutta neiti nautti hiukan alkeellisemmista pesuoloista täysin siemauksin.

Hippu sai tällä reissulla kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen vedessä...eihän siihen tainnut mennä edes varttia sen jälkeen kun pääsimme perille. Nano seuraa monessa asiassa mummonsa jalanjälkiä, eikä tämä ollut poikkeus: siellähän se pikkumustakin räpiköi. Ei sillä että se olisi kuivana säilynyt muutenkaan, sillä sateessa se metsästi rännistä valuvaa vettä kovin tohkeissaan muristen. Kyllä siinä oli koko suvulla naurussa pitelemistä kun pikkupiski rähjää veden alla, yrittää napsia sitä suuhunsa, pyörii itsensä ympäri ja hyppii ylöspäin vesiputouksen alla. Hoh hoijaa miten fiksu pikku otus. Märkä!!!

Koirat saivat elää kolme päivää kuin elopellossa, eli mitään ei treenattu, mitä nyt Nanon kanssa hiukan sivulletuloa ja seuraamista tehtiin. (minäkö kaavoihin kangistunut) Lauantaina Nano, Hippu ja Jekku saivat kyllä hiukan hupia jälki- ja hakuleikkien muodossa. Ensin Hanna-täti ja Lotta menivät Jekkua piiloon ja Jekku into piukkana heidät löysikin, ennenkuin hyttyset ehtivät imeä heitä täysin kuiviin. Sen jälkeen tein Hipulle jälkeä tasaiseen hyväpohjaiseen koivikkoon (vanhaa peltoa), mutta Nano-mokoma karkasi Samilta ja tuli suorittamaan jälkeä oma-aloiteisesti ja kappas, löysi matkalla tunnaripalikankin jonka kanssa sitten riehui innoissaan puiden lomassa. Niinpä minun piti tehdä uusi jälki hiukan hankalampaan maastoon, mikä näkyi sitten kyllä siinä, että Hippu oli hippusen epävarma jäljen alussa. Kyllähän se oikeaan suuntaan meni, tosin puoli metriä sivussa koko ajan, mutta kerran tai kaksi se pysähtyi syömään alussa heinää, ja vasta lopussa kun pääsimme parempipohjaiseen maastoon, se alkoi vetää jälkeä pitkin kuin höyryveturi. Siitä selvästi näki kun se pääsi kärryille hommasta ja oli taas oma itsevarma itsensä.

Tuossa välillä, tehtyäni jäljen ja Hipun odotellessa omaa vuoroaan, teimme vielä Nanon kanssa hakuleikkiä: Lotta meni Nanon nähden piiloon 10-20m päähän ja Nano sai juosta perään "etsimään" hänet. Hyvinhän se sujui ja molemmat pienet olivat tyytyväisen oloisia leikkiinsä.

Tiistaina aloitimme epätoivoisen siivousprojektin...taas kerran. Miksi ihmeessä sitä ei saa pidettyä taloa siistinä jatkuvasti vaan silloin tällöin epätoivoisesti raivaa tuota kaatopaikkaa. Voi kyllä minä odotan aikaa jolloin Sagalla on edes jonkinlainen tolkku tavaroiden kanssa ja häneltä voi vaatiakin jonkinlaista siisteyttä.

Illalla oli cup-kisa Pennalassa ja lähdimme lasten kanssa mukaan katsomaan Merikaa ja Vinskiä sekä moikkaamaan Enskaa. Lotta puuhasi Tonin ja Nikon kiusana ja Saga koetteli vähän kaikkien hermoja, mutta kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja Vinskin ja Merikan meno oikein lupaavaa.

Kisaavien Jekun ja Even lisäksi Nano pääsi mukaan treenailemaan häiriössä. Nano teki ensin hallissa keinuleikkiä pamauttamalla keinua maahan ja myöhemmin hiukan putkea jossa se haki koko ajan "väärää" päätä, eli siis meni eri päähän kuin yritin ohjata. Järkeilin, että lähtiessäni liikkeelle rintamasuunta oli varmasti aavistuksen vinossa, ja Nano lukitsi tuon väärän pään jo silloin, eikä muuttanut suuntaansa vaikka minä liikkuessani yritin kuinka tähdätä sitä oikeaan päähän. Treenimme jäi kuitenkin turhauttavasti kesken, sillä treeniassistenttini Saga yritti kovasti siirtyä tuomarin apulaiseksi kentälle. Lisäksi Nano teki seuraamispätkiä parkkialueella kovassa häiriössä ja olikin vallan mainio. Muutaman kerran se yritti liikkeellelähdössä syöksyä eteenpäin hurjalla vauhdilla, mutta kokonaisuudessaan se oli todella hyvä! :D

Keskiviikkona kävimme pitkästä aikaa hallilla. Nano sai tehdä ekassa sessiossaan keppejä (putken ja hypyn kautta, Sami palkkasi edessä) ja ihan hyvin se kaiken kaikkiaan menikin. Kaksi kertaa vedin omalla liikkeellä Nanon keppien keskellä pois, mutta kun jättäydyin rauhassa taaemmas ja annoin sen tehdä itse, se teki vallan mainiosti. Toisessa sessiossa Nano teki putkea ja sokkareita. Putkeen lähetyksessä tuli nyt eteen sama juttu kuin tiistaina: Nano lukee ohjausta jo ennen edeltävää hyppyä ja menee helposti väärään päähän. Minun on nyt vaan itse oltava supertarkkana asian kanssa ja varmistettava että napani on koko ajan kohti oikeaa suuntaa. Ei auta kierrellä siivekkeitä tai tehdä sivuaskelia. Sokkareissa olin auttamatta myöhässä alkuun, kun Nano tuli kovaa, eikä tietenkään vielä lukenut niitä kunnolla, koska niitä ei ole tehty. Se ei siis korjannut minun hitauttani kuten Hippu on aina tehnyt vaihtamalla suuntaa ihan viime tipassakin. Mutta ei se mitään, viimeinen kerta oli jo hyvä minulta, ja kuten kaikessa muussakin, harjoitusta tarvitaan nyt lisää. Treenistä jäi oikein hyvä maku, ja taas tuntui, että tajusin monta juttua lisää. :)

Illalla Nano teki vielä pihassa seuraamista, kierron kautta pysäytyksia ja maahanmenoa. Liikkeellelähdöissä tuli nyt eteen oikein kunnolla tiistaina välähdellyt ongelma: Nano lähti liikkeelle kuin ammus emmekä siten päässeet yhteiseen rytmiin. Teinkin sitten paljon sellaisia seuraamisharjoituksia, että kävelin vain pitkin pihaa ja kun Nano tarjosi seuraamista ja oli oikeassa paikassa kehuin ja palkkasin.Lisäksi otimme hiukan takapakkia ja teimme ihan puhdasta sivulletuloa ja siinä istumista. Pysäytykset olivat ok ja maahanmenoon tarvitaan vaan miljoona toistoa...

Tänä aamuna tein pihassa Nanon kanssa seuraamista (kas miten yllättävää), maahanmenoja ja suoria kiertoja. Kierrot ok, samoin maahanmenot...sitä perustreeniä siis. Seuraaminen oli tänään paljon parempaa. Muistuttelin ensin Nanolle ilman käskyä kävellen oikeaa paikkaa sivulla, tein muutaman sivulletulon ja sitten liikkeellelähtöä eri pituisin matkoin. Olin eilisen jälkeen funtsinut kovasti tuota kävelynopeutta ja kappas, sehän toimi! Lähdin siis oikealla liikkeelle, riittävän pitkän askeleen, mutta kävelynopeus vauhdin tasaannuttua ei kuitenkaan saanut olla liian kova, jolloin Nano teki loistavia pätkiä! Jippiaijee! Paistaa se päivä risukasaankin.

Puolenpäivän jälkeen ajelimme lasten kanssa tänne Lappeenrantaan mummua viihdyttämään ja rannalla loikoilemaan. Kyllä olikin ihanaa leikkiä Lotan kanssa rantavedessä ja istua Sagan kanssa rantahietikolla. Miksi ihmeessä me asumme niin kaukana rannasta? :o