Viime viikonloppuna oli agirotu-suurtapahtuma Tampereella ja kaikkien kunnon koiraihmisten blogit pursuavat kisakuulumisia. Niitä on kiva lukea ja iloita ystävien ja tuttujen menestyksestä: Onnea Suomenmestaruudesta Pete ja Meg (seniorit) ja etenkin MERIKA ja oma kasvattini VINSKI (juniorit)!!!! Kun ilmat olivat tuollaiset ja Eevertin kisat menivät niinkuin menivät, olen kuitenkin oikastaan aika tyytyväinen omaan valintaani nauttia hellesäästä Suomenlinnassa Hannan ja Mikon aina yhtä mukavassa seurassa. Ilmat todella hellivät mutta mereltä puhaltanut tuuli teki olon mukavan raikkaaksi ja Suomenlinnassa tunneleita tutkien ja eväistä ja auringosta nauttien kuluikin lähes seitsemän tuntia. Kuvia tältä reissulta löytyy täältä (koirakuvia kaipaavat älkää vaivautuko, nämä ovat lapsikuvia! )
Sunnuntaina puolestaan nautimme Lotan kanssa helteestä Suur-Hollola ajojen katsomopuolella. Kennelkerholta oli tilattu koirien temppunäytöstä lasten viihdykkeeksi ja siellä me siis temppuilimme. Koirat olivat loistavia ja kivaa oli, yleisöä vaan olisi saanut olla paljon enemmän. Jekku käyttäytyi vanhan herrasmiehen tavoin ja antoi lasten rapsutella itseään ja syöttää nameja (yllätys!). Jekku on tosi loistava koira tuollaisiin paikkoihin, koska se on niin rauhallinen ja rakastaa rapsutuksia. Nano pääsi mukaan haistelemaan tunnelmaa ja katsottavaa kyllä riitti: hevoset ja ponit, yleisö, teltat, kuulutukset yms. Alkuun Nano bongaili radalla juoksevia hevosia häntä pörröllään, mutta kun kukaan muukaan ei niihin reagoinut, se unohti nopeasti koko jutun. Lasten ratsuina olleita poneja se pääsi haistamaan ihan lähietäisyydeltä ja niille piti hiukan pöhistä, niin hurjan suuria ja pelottavia ne olivat. Parin metrin päästä se katseli ihan rauhassa Lotan ratsastusta. Jokimaa oli tällä hellekelillä todellinen sauna ja aika inhottava paikka koirille, etenkin kun esityksemme oli heti puolen päivän jälkeen. Olimme paikanpäällä pari tuntia ja sen jälkeen niin Nano kuin Jekkukin nukkuivat kuin tukit monta tuntia.
Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi Jekku teki pallotemppuja.
Aija puolestaan tanssi hienossa hamosessaan.
Jekulla riitti rapsuttajia! Katsokaa pikkumiähen hymyä!
Jaettu jäätelö= paras jäätelö
Maanantaiaamuna treenasin pitkästä aikaa Oilin kanssa Patomäessä, ja sain kommenttia siitä kuinka tuo jokapäiväinen seuraamisharjoittelumme on purrut. Ihan hyvää palautetta tulinkin, mutta jälleen uutta hyvää vinkkiä siitä kuinka tästä edetään vielä paremmiksi. Loistojuttu! Itse kun ei aina tajuakaan mitä tekee ja miten toimii. Sitä luulee olevansa niin pätevä ja välttävänsä aiemmat virheensä, kunnes joku huomauttaa, että by the way, olet edelleen palkannut koiraa eteen. Kiitos vaan Oili peräänkatsomisesta! :)
Seuraamispätkien ja keskittymisharjoitusten lisäksi molemmat koirat tekivät tunnaripalikan etsimistä pitkästä heinikosta. Nano oli vallan hyvä (oma itsensä) ja Hippu vallan mahdoton (oma itsensä). Hippu lähti kovalla vauhdilla sinne päin, mutta nenä unohtui matkasta ja se vaan kovin touhukkaana juoksenteli edestakaisin kentän reunaa muttei oikeasti yrittänytkään etsiä palikkaa. Pienellä...tai itseasiassa aika järkyttävän isolla avustuksella se muisti mikä oli homman nimi ja aloitti tutun nenänkäyttö-tuhinansa ja johan löytyi palikka. Oilin mukaan se ei tajua koko hommaa ja helppoja toistoja pitää tehdä paljon lisää jotta sille syntyy jonkinlainen käsitys siitä mistä on kyse. Että näin meillä!
Lopuksi Nano sai Zipusta juoksuseuraa, mutta alkuinnostuksen jälkeen Zipu alkoi vähän ojentaa itsetietoista Nanoamme joka juoksi heti mamman helmoihin kantelemaan: toi ei leikikään minun sääntöjeni mukaan. ;) Mutta joka tapauksessa hyvät juoksupätkät pikkukoiralle.
Iltapäivällä kylään saapuivat Sagan kummitäti miehineen ja ilta kuluikin mukavasti syödessä, uidessa ja syödessä...ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Äskettäin kävin rakentamassa ruudun tuonne pihan reunaan ja nyt sormet syyhyävät treenaamaan. Kunpa vain ei olisi näin tukalan kuumaa koko ajan, jotta päiväajankin pystyisi käyttämään paremmin hyödyksi.
Sunnuntaina puolestaan nautimme Lotan kanssa helteestä Suur-Hollola ajojen katsomopuolella. Kennelkerholta oli tilattu koirien temppunäytöstä lasten viihdykkeeksi ja siellä me siis temppuilimme. Koirat olivat loistavia ja kivaa oli, yleisöä vaan olisi saanut olla paljon enemmän. Jekku käyttäytyi vanhan herrasmiehen tavoin ja antoi lasten rapsutella itseään ja syöttää nameja (yllätys!). Jekku on tosi loistava koira tuollaisiin paikkoihin, koska se on niin rauhallinen ja rakastaa rapsutuksia. Nano pääsi mukaan haistelemaan tunnelmaa ja katsottavaa kyllä riitti: hevoset ja ponit, yleisö, teltat, kuulutukset yms. Alkuun Nano bongaili radalla juoksevia hevosia häntä pörröllään, mutta kun kukaan muukaan ei niihin reagoinut, se unohti nopeasti koko jutun. Lasten ratsuina olleita poneja se pääsi haistamaan ihan lähietäisyydeltä ja niille piti hiukan pöhistä, niin hurjan suuria ja pelottavia ne olivat. Parin metrin päästä se katseli ihan rauhassa Lotan ratsastusta. Jokimaa oli tällä hellekelillä todellinen sauna ja aika inhottava paikka koirille, etenkin kun esityksemme oli heti puolen päivän jälkeen. Olimme paikanpäällä pari tuntia ja sen jälkeen niin Nano kuin Jekkukin nukkuivat kuin tukit monta tuntia.
Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi Jekku teki pallotemppuja.
Aija puolestaan tanssi hienossa hamosessaan.
Jekulla riitti rapsuttajia! Katsokaa pikkumiähen hymyä!
Jaettu jäätelö= paras jäätelöMaanantaiaamuna treenasin pitkästä aikaa Oilin kanssa Patomäessä, ja sain kommenttia siitä kuinka tuo jokapäiväinen seuraamisharjoittelumme on purrut. Ihan hyvää palautetta tulinkin, mutta jälleen uutta hyvää vinkkiä siitä kuinka tästä edetään vielä paremmiksi. Loistojuttu! Itse kun ei aina tajuakaan mitä tekee ja miten toimii. Sitä luulee olevansa niin pätevä ja välttävänsä aiemmat virheensä, kunnes joku huomauttaa, että by the way, olet edelleen palkannut koiraa eteen. Kiitos vaan Oili peräänkatsomisesta! :)
Seuraamispätkien ja keskittymisharjoitusten lisäksi molemmat koirat tekivät tunnaripalikan etsimistä pitkästä heinikosta. Nano oli vallan hyvä (oma itsensä) ja Hippu vallan mahdoton (oma itsensä). Hippu lähti kovalla vauhdilla sinne päin, mutta nenä unohtui matkasta ja se vaan kovin touhukkaana juoksenteli edestakaisin kentän reunaa muttei oikeasti yrittänytkään etsiä palikkaa. Pienellä...tai itseasiassa aika järkyttävän isolla avustuksella se muisti mikä oli homman nimi ja aloitti tutun nenänkäyttö-tuhinansa ja johan löytyi palikka. Oilin mukaan se ei tajua koko hommaa ja helppoja toistoja pitää tehdä paljon lisää jotta sille syntyy jonkinlainen käsitys siitä mistä on kyse. Että näin meillä!
Lopuksi Nano sai Zipusta juoksuseuraa, mutta alkuinnostuksen jälkeen Zipu alkoi vähän ojentaa itsetietoista Nanoamme joka juoksi heti mamman helmoihin kantelemaan: toi ei leikikään minun sääntöjeni mukaan. ;) Mutta joka tapauksessa hyvät juoksupätkät pikkukoiralle.
Iltapäivällä kylään saapuivat Sagan kummitäti miehineen ja ilta kuluikin mukavasti syödessä, uidessa ja syödessä...ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Äskettäin kävin rakentamassa ruudun tuonne pihan reunaan ja nyt sormet syyhyävät treenaamaan. Kunpa vain ei olisi näin tukalan kuumaa koko ajan, jotta päiväajankin pystyisi käyttämään paremmin hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti