No niin, nyt ollaan kotiuduttu Lappeenrannasta. Jos olin kuvitellut että täällä on paljon lunta, harhaluuloni ovat nyt hävinneet. Lappeenrannassa oli paljon lunta. Mummu oli ollut ajattelevainen ja kaivanut takapihalle ihania poteroita koirille. Juoksuhaudoiksi me niitä kutsuimme. Kun koirat pääsivät pihalle, ne katosivat samantien näkyvistä hankeen. Aina välillä joku vain vilkahti tunnelin päässä näkyviin ja katosi taas. Lunta oli niin paljon, että Jekkukin katosi juoksuhautaan ilman että sitä näkyi sivulta lainkaan.
Alkuun olimme iloisia lumesta, sillä uskoimme Nanon pysyvän pakon edessä pihassa eikä yrittävän aitojen läpi tutkimusmatkoille. Ensimmäisen illan tämä olettamus pitikin paikkansa, mutta lauantaiaamuna Nano keksi, että lumi kannattaa sen ainoana koirista. Sen jälkeen saikin olla tarkkana sen kanssa, etenkin kun lunta oli niin paljon, ettei aitoja näkynyt...ei siis tarvinnut edes kiemurrella aitojen läpi.
Lauantaina Nano pääsi haistelemaan ilmapiiriä agilitykisoihin. Se olikin kovin reipas. Kovin paljoa sitä ei rapsuteltu, mikä oli hyväkin, sillä minä haluan sen oppivan, että kisapaikoilla keskitytään vain minuun ei mihinkään muuhun. Alkuun se säntäili sinne tänne uteliaana tutustumaan kaikkeen ja kaikkiin. Aika nopeasti se kuitenkin oppi, että paras palkka tuli siitä, että otti katsekontaktia minuun ja seuraili liikkeitäni tarkkaan. Se kävi hallissa kolmeen otteeseen, kierteli kanssani edestakaisin odotusalueella luokkien välissä ja sen jälkeen se olikin aivan poikki ja nukkui iltapäivän raatona keittiön pöydän alla piittaamatta mistään.
Sami hehkuttakoon itse iloaan, mutta mainittakoon, että Eve voitti kaksi kolmesta startistaan saaden toisen agisertin. Kyllä siitä vielä tulee minulle ensimmäinen valiokasvatti. :)
Iltapäivällä kävin sitten muorien kanssa omalla lenkillä, ne kun eivät agiliitoa päässeet tekemään. Kävimme jäällä tarpomassa ja muutama kuva siltä reissulta löytyy täältä.
Tänään Nano pääsi harjoittelemaan kauniisti kulkemista minun ja Sagan kanssa kadulle, ja melko hyvin se menikin. Yksistään Nano alkaa toimia jo tosi hienosti, mutta muiden kanssa lenkkeily hihnassa ei vielä suju, joten lenkkeilemme toistaiseksi yksikseen.
Tuleva viikko on normaalia matalaliitoa, valopilkkuna vain Enqvistin Christan luento tiistaina...odotan sitä kovasti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti