perjantai 12. maaliskuuta 2010

Nyt kun aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä (eikä ole triljoonaa astetta pakkasta) olemme ulkoilleet pakkaspäivienkin edestä. Agihallilla on vierähtänyt tunti jos toinenkin tällä viikolla ja paljon on tullut tehtyä. Lapsetkin ovat viihtyneet hallilla hyvin; Sagasta on hauskaa katsoa kun koirat juoksevat kovat ja niitä kehutaan, ja eilen neiti sai bonuksena leikkiä noutokapulalla...ihan niin, siis Saga. Noudossa on vähän vielä tekemistä, mutta totutetaan nyt ensin rauhassa kapulaan. ;p

Joka tapauksessa. Keskiviikkona tein ensin Nanon kanssa luoksetuloja sivummalla kun Lotta laski mäkeä mastolle vievällä polulla. Sitten odotellessamme hallin vapautumista tokoilin Hipun ja Jekun kanssa. Hippu teki mukavasti vauhtinoutoa. Vauhtiahan siltä ei ole ikinä puuttunut ja mielellään se myös kantaa tavaroita. Lisäksi teimme käännöksiä vasemmalle tavoitteena hyvä takapään käyttö. Takajalat tekivätkin töitä mukavasti. Myös parin askeleen seuraamispätkiä treenailtiin, ja kokeilin miten oikea paikka pysyy. Kovasti tuo vieläkin yrittää edistää ja aavistuksen kääntää poikittain. Mutta sellainen havainto tuli tehtyä, että mitä hitaampi liike, sitä paremmin paikka pysyy. Voisikohan kaikkien luokkien kaikki seuraamiset siis tehdä hitaassa käynnissä? Mielenkiintoinen havainto, mutta nyt pitää sitten funtsia miten havaintoa voi hyödyntää oikean paikan vahvistamisessa.

Jekku puolestaan sai tehdä suoran vauhdikkaan luoksetulon, joka olikin juuri niin vauhdikas kuin Jekulta voi odottaa, eli tyytyväinen sopii olla. (Jos Hippu olisi tullut noin verrakkaisesti, olisin miettinyt onko se kipeä, mutta Jekulle on eri standardit) Luoksetulon jälkeen tein maahan-istu vaihtoa avon matkalla. Hyvin meni! Istumisetkin olivat oikein tsäpäköitä. Hyvä Jekku-miäs! Sitten tehtiin pitkästä aikaa suoraa noutoa puukapulalla. Hyvinhän se sujui, kuten odottaa sopi. Ensimmäinen palautus oli vino, joten toisella kerralla autoin sitä ja perusasento oli suora. Ehkä se johtui siitä, että pitkään aikaan ei olla noutoa liikkeenä tehty, mutta pitää nyt katsella ja kokeilla miten jatkossa sujuu. Seuraavaksi hetsasin Jekkua tunnaripalikalla ja heitin sen eteen josta Jekku haki sen supervauhdikkaasti, eikä purrut yhtään niillä kolmella toistolla jotka tehtiin. Tuo hellä puruote pitäisi vaan saada vielä palikan pitämiseenkin.

Tämän jälkeen Hippu teki hallissa vauhtipätkää, jonka jälkeen totesimme Samin kanssa molemmat, että yksittäisten esteiden ja eteen irtoamisen harjoittelu on se, mitä me tarvitsemme. Nano puolestaan teki pari kujaa...superhienosti tietenkin :D. Pikkuhiukkasen sitä häiritsi hallissa omaa vuoroaan odotellut Träp ja Lotan eväsmuffinssi, mutta kyllä se siitä.

Eilen kävimme sitten pika pikaa hallilla ennen kuin minun piti sännätä Vääksyyn (!) henkisen valmennuksen toiseen osaan. Nano teki putkea ja kiertoja. Ja itseasiassa molempia yhteen pötköönkin...ihan oma-alotteisesti. Kenellä on vähän intoa tehdä....mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono juttu. Eli ensin teimme suoraa putkea niin, että Sami piti kiinni ja minä kutsuin. Ei ongelma...tietenkään. Sitten Nano keksi itse että nurkassa on toinenkin putki...täysmittainen musta mutkaputki...sinne siis. Eli sitten tehtiin mutkaputkea muutama kerta. Tämän jälkeen meinasin vielä tehdä muutaman kierron siivekkeen ympäri. Muttta mitäs tekikään Nano? Kiersi siivekkeen ja.... jatkoi suoraan putkeen. Siitä tietysti tuli sitten superpalkka. :)

Hippu ei tuolloin tehnyt agilitya vaan tokoili. Se piti kapulaa todella upeasti ja haki sitä vauhdilla, eri harjoituksissa tosin. Lisäksi teimme maahanmenoa ja istu-maahan vaihtoa. Istumisessa tarvittiin alkuun pientä muistutusta, mutta kyllä sekin siitä sitten. Lisäksi tein pientä seuruuta etanan vauhtia madellen ja vauhdin merkitystä testaillen. Hyvin pysyi paikka.

Hallilta kiidin siis pika pikaa Julia koulutukseen Vääksyyn. Tällä toisella kerralla tehtiin paljon harjoituksia; rentoutusta, erilaisia testejä joilla testattiin hiukan omaa...toimintaa...viretilan kehitystä peräkkäisissä puuduttavan pitkissä harjoituksissa, itsensä ja toisen kehumista jne. Ihan kivaa oli. Itse sain eniten ehkä tuosta positiivisen asenteen korostuksesta. Tämä perus-pessimisti kun ei aina näe treeneissä niitä hyviä puolia lainkaan. Vain ne epäonnistumiset jäävät painamaan mieltä enkä osaa iloita onnistumisista. Siinä on siis itsellä iso kehittymisen paikka.

Tämä viikko on kyllä ollut melko uuvuttava. Periaatteessa on ihanaa kun voi olla paljon ulkona ja tehdä koirien kanssa, mutta se on myös unettavaa ja illalla huomaa viimeistään kymmeneltä, että uni maistuisi...ikävä kyllä useimmiten vaan ei osaa vielä silloin raahautua nukkumaan, vaan tekee jotakin muka niin tärkeää (lue surffailee netissä, lukee koiramme-lehteä, tuijottaa telkkarista jotain poliisisarjaa) ja sen tietää sitten kuinka paljon aamulla väsyttää.

Olen koko viikon kytännyt koiranettiä ja odottanut Lyytin ja Enskan virallisia lonkkatuloksia. Eikö ne nyt voisi jo tulla. Haloo Kennelliitto...täällä odotellaan jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti