Huoh! Loma takana ja arki painaa päälle. Onneksi aurinko on kuitenkin hemmotellut meitä lämmöllään, jotta käynnistyminen on sujunut paremmin. ;) Ja iloiset uutiset lämmittävät myös melkoisesti; Merika ja Vinski nousivat kolmosiin sunnuntaina...vautsi vau! Kyllä on Merika tehnyt melkoisen työn Vinskin kanssa. Koira on kolmevuotias ja kisaa jo agilitya kolmosluokassa ja tokostakin löytyy ykköstulos. Kun nuo asiat teettävät paljon töitä useimmille aikuisillekin, niin kyllä minä olen ylpeä päästessäni kehuskelemaan kasvatillani joka on kohta 12-vuotiaan emäntänsä kanssa saavuttanut jo kaiken tämän. Tästä parista kuullaan vielä!!!! Terveisiä vaan Merika! ;)
Tänään haimme Sagalle antibiootit neljän viikon sairastamisen jälkeen (josko se siitä) ja aurinkoenergian voimalla raahasimme Lotan kanssa pikkuisen putken ja parit siivekkeet etupihalle, jossa leikitettiin Nanoa. Hyvinhän tuo kiertäminen sujui myös siivekkeiden kanssa..tähän asti on kierretty vain mehutötsää. Ja putken tuo hokasi hetkessä. Onhan sitä tehty huimat kaksi kertaa hallilla aiemminkin. Pikku treenin jälkeen Nano juoksutti Eve-äitiä pitkin pihaa ja paini oli taas kerran kovin äänekästä.
Iltapäivällä menimme vielä agilityhallille, jossa Nanolla oli paljon puuhaa: ensin käveltiin mastolle ja harjoiteltiin luoksetuloa kutsusta...siis ihan sellaista peruskoulutusta. Hajut, vapaana juoksemisen riemu ja yleinen kohellus kun meinaavat välillä tehdä tepposia Nano-neidin kuulolle....ja ymmärrykselle. Sisällä hallissa kierrettiin hiukan siivekkeitä ja tehtiin kujaa. Enempää ei ollut tarkoitukseni tehdä, mutta Nano päätti itse näyttää, että kyllähän hän putkenkin osaa ja juoksenteli sitä kovaa kyytiä läpi...pakkohan minun oli yhtyä leikkiin ja juosta pari kertaa mukana ja palkata lelulla putken jälkeen. :)
Hippukin sai juosta muutaman hypyn, mutta koska aika oli tiukalla ennen ekan treeniryhmän alkua, ei siitä oikein mitään tullut, joten otin kepit kerran molemmilta puolilta hyvän mielen saamiseksi ja hyvinhän tuo sujui taas kerran.
Tokoiltukin on säännöllisen epäsäännöllisesti. Jekku on treenannut tunnaria hakemalla palikkaa puisten lelupalikoiden seasta...ja hyvin on sujunut. Lisäksi olen tehnyt paljon paikallaoloa ja häiriötreeniä. Myös asennonvaihtoja on hiottu.
Nano puolestaan harjoittelee sivulletuloa ja siinä oloa...edelleen! Huomasin myös, että Nano osaa mennä maahan jos laittaa kättä sen lähellä alas. Eli sillä on alkeellinen ajatus maahanmenostakin. Kovasti Nanolla on intoa ja yritystä tehdä kaikenlaista...kunhan vaan itse ehtisi, jaksaisi ja löytäisi sopivaa mielentilaa. Yhtenä päivänä Nano palkkaili itse itseään ruokapöydän alla naksuttelemalla...mistä lie naksuttimen löytänytkään. Ilmeisesti en ollut riittävästi neidin kanssa treenannut kun piti itse toimia. ;)
Viime viikonloppuna hajauduimme taas ympäri Suomea; Sami kävi Even ja Jekun kanssa Oripään kautta Turussa kisaamassa ja jatkoi siitä Lahden kautta Lappeenrantaan. Menestyksestä...joka ei päätä huimannut... kertokoon hän itse. Me lasten, Hipun ja Nanon kanssa suuntasimme Ukin mukana Pohjanmaalle sukuloimaan. Aikamoista rellestystä Nanolla. Jatkuvasti piti yrittää pöydälle, varastaa ruokia, juosta päättömästi minne sattuu ja pöhistä ja haukkua. Mitään noista jutuista ei ole sallittua kotonakaan, mutta vieraassa paikassa kaikki piti kokeilla. Hippu puolestaan käyttäytyi koko reissun ajan kuten arvokkaan vanhan rouvan sopiikin (:o) Kotona se on sitten ottanut tuota tylsyyttä takaisin räkyttämällä koko alkuviikon pienimmällekin räsähdykselle. Mikä siinä onkaan, että yksin niin mukava Hippumme on laumassa oikea hirviö...tai lähinnä yhdessä Jekun kanssa.
Joka tapauksessa reissussa koirat eivät käyttäneet kertaakaan hihnaa, vaan pääsivät suoraan ovesta pihaan ja lenkit tehtiin lähipelloilla. Sääkin oli lauantaina ihanan aurinkoinen. Kuvia pikkumustasta ja mummosta voi ihailla täältä.
Tänään haimme Sagalle antibiootit neljän viikon sairastamisen jälkeen (josko se siitä) ja aurinkoenergian voimalla raahasimme Lotan kanssa pikkuisen putken ja parit siivekkeet etupihalle, jossa leikitettiin Nanoa. Hyvinhän tuo kiertäminen sujui myös siivekkeiden kanssa..tähän asti on kierretty vain mehutötsää. Ja putken tuo hokasi hetkessä. Onhan sitä tehty huimat kaksi kertaa hallilla aiemminkin. Pikku treenin jälkeen Nano juoksutti Eve-äitiä pitkin pihaa ja paini oli taas kerran kovin äänekästä.
Iltapäivällä menimme vielä agilityhallille, jossa Nanolla oli paljon puuhaa: ensin käveltiin mastolle ja harjoiteltiin luoksetuloa kutsusta...siis ihan sellaista peruskoulutusta. Hajut, vapaana juoksemisen riemu ja yleinen kohellus kun meinaavat välillä tehdä tepposia Nano-neidin kuulolle....ja ymmärrykselle. Sisällä hallissa kierrettiin hiukan siivekkeitä ja tehtiin kujaa. Enempää ei ollut tarkoitukseni tehdä, mutta Nano päätti itse näyttää, että kyllähän hän putkenkin osaa ja juoksenteli sitä kovaa kyytiä läpi...pakkohan minun oli yhtyä leikkiin ja juosta pari kertaa mukana ja palkata lelulla putken jälkeen. :)
Hippukin sai juosta muutaman hypyn, mutta koska aika oli tiukalla ennen ekan treeniryhmän alkua, ei siitä oikein mitään tullut, joten otin kepit kerran molemmilta puolilta hyvän mielen saamiseksi ja hyvinhän tuo sujui taas kerran.
Tokoiltukin on säännöllisen epäsäännöllisesti. Jekku on treenannut tunnaria hakemalla palikkaa puisten lelupalikoiden seasta...ja hyvin on sujunut. Lisäksi olen tehnyt paljon paikallaoloa ja häiriötreeniä. Myös asennonvaihtoja on hiottu.
Nano puolestaan harjoittelee sivulletuloa ja siinä oloa...edelleen! Huomasin myös, että Nano osaa mennä maahan jos laittaa kättä sen lähellä alas. Eli sillä on alkeellinen ajatus maahanmenostakin. Kovasti Nanolla on intoa ja yritystä tehdä kaikenlaista...kunhan vaan itse ehtisi, jaksaisi ja löytäisi sopivaa mielentilaa. Yhtenä päivänä Nano palkkaili itse itseään ruokapöydän alla naksuttelemalla...mistä lie naksuttimen löytänytkään. Ilmeisesti en ollut riittävästi neidin kanssa treenannut kun piti itse toimia. ;)
Viime viikonloppuna hajauduimme taas ympäri Suomea; Sami kävi Even ja Jekun kanssa Oripään kautta Turussa kisaamassa ja jatkoi siitä Lahden kautta Lappeenrantaan. Menestyksestä...joka ei päätä huimannut... kertokoon hän itse. Me lasten, Hipun ja Nanon kanssa suuntasimme Ukin mukana Pohjanmaalle sukuloimaan. Aikamoista rellestystä Nanolla. Jatkuvasti piti yrittää pöydälle, varastaa ruokia, juosta päättömästi minne sattuu ja pöhistä ja haukkua. Mitään noista jutuista ei ole sallittua kotonakaan, mutta vieraassa paikassa kaikki piti kokeilla. Hippu puolestaan käyttäytyi koko reissun ajan kuten arvokkaan vanhan rouvan sopiikin (:o) Kotona se on sitten ottanut tuota tylsyyttä takaisin räkyttämällä koko alkuviikon pienimmällekin räsähdykselle. Mikä siinä onkaan, että yksin niin mukava Hippumme on laumassa oikea hirviö...tai lähinnä yhdessä Jekun kanssa.
Joka tapauksessa reissussa koirat eivät käyttäneet kertaakaan hihnaa, vaan pääsivät suoraan ovesta pihaan ja lenkit tehtiin lähipelloilla. Sääkin oli lauantaina ihanan aurinkoinen. Kuvia pikkumustasta ja mummosta voi ihailla täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti