Kyllä tuo työläisen elämä on rankkaa...etenkin kun samaan syssyyn sattuu inhottava flunssa koko perheelle, öisin seurattavat olympialaiset ja autokin mokoma meni ja hajosi. Eli ei ajatustakaan blogille moneen viikkoon. Ja pakko myöntää että tosi vähän on kunnolla treenattukaan. Nanon kanssa viimeistä viikkoa lukuunottamatta on tehty tunnollisesti töitä, koska olen aamupissatuksen yhteydessä leikkinyt sen kanssa koulutusleikkejäkin. Ja puolustukseksi sanottakoon, että ajatustyötä on sitten tehty senkin edestä. On pohdittu Nanon koulutusta, ja hiukan muidenkin.

Mutta aivan mahtavia uutisia on saatu silti. Tänään nimittäin kävivät lonkkakuvilla Even vanhemmat kakarat Lyyti ja Enska, joiden molempien lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na ja polvet ja kyynärät 0/0:na. Kyllä taas kivi putosi sydämeltä kun näki kuvat ja kuuli tulokset. JEEEE!!!!!

Sairaseläkeläisemmekin kävi tarkastuksessa osteopaatilla aktivistiharrastajien kanssa. Ja mitenkäs se nyt menikään....kukas meidän koirista olikaan parhaassa kunnossa. No kukas muu kuin Hippula. Ei merkkiä mistään nivelongelmista tällä hetkellä. Kyllä nyt taas on parempi mieli sen kanssa. Aion Hipun iloksi jatkossakin tehdä pientä agileikkiä hallilla, kun kerran ei se tuollaisesta kevyestä leikkimisestä jumiin mene. Toinen JEEEE!!!

Mistähän saataisiin se kolmas JEEE!!!!... No vaikka siitä, että kävimme Samin kanssa eilen ihan kaksistaan Helsingissä viettämässä laatuaikaa keskenämme. Se on niin harvinaista, etten muistakaan milloin sellaista on tapahtunut edellisen kerran. Joskus ennen Lotan syntymää luulisin. Onhan Lotta ollut yökylässä molemmissa mummoloissa, mutta yleensä me olemme silloin koirien kanssa jossakin...tyyliin SM-kisat tai MM_karsinnat. Nyt saimme siis lähteä reissuun ihan kaksistaan, ilman koiriakaan. Se on kyllä JEEEE:n paikka.

Ehkä tässä nyt on saanut akut ladattua ja kerättyä voimaa tulevalle viikolle, joka sattuu olemaan hiihtolomaviikko. Ja josko tässä lomalla saisi taas aloitettua tehokkaan treenaamisen. Jos on hyvä sana. :)